”Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen”.
Edellä on lyhennetty versio kuuluisasta Murphyn laista. Käytännössä se tarkoittaa sitä että jos jotain tiettyä asiaa tehdään uudelleen ja uudelleen niin ei ole kuin ajan kysymys koska tämä asia menee pieleen. Ei ole mitään väliä kuinka hyvä olet tai kuinka paljon olet temppua harjoitellut mikäli et ole valmistautunut myös näihin mahdollisiin virheisiin ja harjoitellut myös niiden varalle. Taikurilla yleisiä virheitä voi esimerkiksi olla breikin unohtaminen, forcen meneminen ohi, stackin hukkaaminen jne. Lähitaikuustilanteissa näistä tilanteista pääsee usein suhteellisen helposti ulos vain ”jatsaamalla”, joka mahdollistuu oman tiedon ja taidon karttumisen myötä. Pahimmassakin tapauksessa, jossa tilannetta ei kykene mitenkään korjaamaan, tilanne lähitaikuudessa todistaa vain muutama ihminen, joten se ei ole maailmanloppu.
Lavalla kuitenkin tilanne on hieman eri. Olet kerralla suuren ihmismäärän huomion kohteena, ohjelmasi on toivottavasti suunnitellumpi ja tarkempi ja tiedät minne olisit menossa ja mistä tulossa. Lavalla suurempi virhe voi sotkea täysin rytmityksen ja ohjelman kulun, jos et ole mitenkään valmistautunut niihin. Joku on joskus kirjoittanut, että hyvän ja loistavan taikurin välinen yksi iso ero on juuri siinä, että loistava taikuri on valmistautunut virheisiin.
Esimerkiksi Darylin narurutiini, jota 90% kai keikkailevista taikureista jossain vaiheessa tekee. Kuinka moni on valmistautunut siihen, että se jokin ”extra” lentääkin yllättäen kädestä kesken rutiinin? Tai olette tekemässä setelin vaihtoa tai savukkeen hävitystä ja ”TT” tipahtaakin lattialle? Oletteko koskaan miettineet miten pääsisitte näistä tilanteista eteenpäin? Usein tempun harjoitteluvaiheessa meillä on tapana epäonnistumisen sattuessa aloittaa alusta. Onko tämä kuitenkaan kaikkein järkevin ratkaisu? Ehkä kannattavempaa olisikin pyrkiä jatkamaan rutiini kunnialla jonkin sortin loppuratkaisuun asti? Pitkällä tähtäimellä tämä jopa saattaisi lisätä omaa luovuuttamme ja riskienotto kykyä sillä opimme, että meillä on valmiina työkalut joka tilanteeseen.
Harjoittelun kautta jokaiselle osalle esitystä muodostuu niin sanottu varasuunnitelma, jonka avulla tempun saa edes jonkin sortin lopetukseen. Lähitaikureilla tuntuu olevan esimerkiksi varsin yleistä, että heillä on taskussaan ylimääräinen invisible deck, ihan vain sen takia, että jos kortti menee oikeasti hukkaan niin sitä voi käyttää tilanteen pelastamisena. Vastaavasti näin mentalismibuuman aikana, oletetaan, että teet ”tossed out deckiä” keikalla. Ikinä ei voi tietää koska joku näkee force kortin väärin tai päättää yksinkertaisesti valehdella. Invisible deck voisi pelastaa sinut tässä tilanteessa, mutta jos et ole harjoitellut, se luultavasti näkyy myös yleisölle. Hyvin harjoiteltuna ja suunniteltuna epäonnistumisenkin voi saada näyttämään siltä, että se oli koko ajan suunniteltua.
Joskus homma kuitenkin vain menee niin mönkään, että se ei ole pelastettavissa. Nämä tilanteet tunnistaa kyllä kun ne sattuvat omalle kohdalle. Älä turhaa pyytele anteeksi vaan siirry suosiolla ohjelmassa eteenpäin. Me olemme kuitenkin vain ihmisiä. Virheisiin valmistautuminen ja varautuminen kuitenkin lisäävät itseluottamusta ja varmuutta, sillä tiedämme, että vaikka tapahtuisi jotain todella yllättävää, niin todennäköisesti olemme varautuneet siihen ja tämä mahdollistaa täyden keskittymisen esiintymiseen ja viihdyttämiseen.