Steve Beamin luento

Sunnuntai aamun ohjelma alkoi vaakunassa Steve Beamin luennolla. Steve Beam on kirjoittanut lukuisia taikurikirjoja ja julkaissut myös korkeatasoista trapdoor taikurilehteä. Noiden julkaisuiden pääpaino on korttitaikuudessa ja nimenomaan helpossa tai lähes itsestään toimivassa korttitaikuudessa. Beamin luento koostuikin kokonaan helpoista korttitempuista ilman sen kummempia teoria osuuksia tai vastaavia. Nuoremmille harrastajille varmasti hyvä luento, mutta hyvin vähän tarjottavaa pidemmälle ehtineille. Aikainen aamu näkyi myös osallistujien määrässä ja luentoa seurasi vain noin 100 henkeä.

Näyttämötaikuuden SM kilpailut

Meillä on ollut pieni vitsi jo vuosia lavataikuuden SM kilpailuiden kanssa. Olemme pitkään harkinneet että kisasta saisi huomattavasti viihdyttävämmän ottamalla sen aikana juomapelin jossa aina kun esiintyjä käyttää jotain lavataikuuden kliseetä tai ylikäytettyä rutiinia kuten; kiinalaiset renkaat, korttimanipulaatio, leijuva pöytä, ilmestyvä kynttilä tai sauva, snowstorm jne. Emme ole kuitenkaan ikinä toteuttaneet tuota ideaa, sillä kisa on valitettavasti aina päivän ensimmäinen ohjelma ja sanotaanko, että jos tuon idean toteuttaisi, niin ilman ”välikuolemaa” ei selviäisi edes kisaa loppuun.

Kilpailut aloitti Toni ”Talent” Hellström. Esitys alkoi Talentissakin nähdyllä pörriäisellä ja jatkui omaperäisellä pullon ja lasin leijutuksella. Joku meni kuitenkin pieleen ja Hellström ei tehnyt ollenkaan lopetusnumeroaan. Jokin yleisölle näkymätön asia oli kuulemma hajonnut heti esityksen alussa ja sitä ei voinut lennosta enää korjata.

Riku Issakainen oli ensimmäinen jonka esityksessä korostui kaikki taikuuden yleiset kliseet. Sisään leijuvan pöydän kanssa, kynttilä ja sauva manipulaatiota, korttimanipulaatiota ja kiinalaiset renkaat ja lopuksi iPodNanon (70 luvulta peräisin oleva iso kasetti radio) hävitys… Puhdas tekniikka ja ihan hyvä läsnäolokin, mutta valitettavasti esitys on jo auttamatta vanhentunut.

Kilpailuiden ensimmäinen mentalisti oli Jose Ahonen. Esitys hyödynsi musiikkia tehokeinona hyvin, mutta pää ääniraita oli lyhyehkö ja sen looppaaminen muuttui hieman jopa häiritseväksi. Neljä avustajaa lavalle saatuaan jokainen piirsi yhden kuvan jotka sekoitettiin keskenään mentalistin näkemättä kuka piirsi mitä. Silti kuitenkin vain kuvien perusteella mentalisti pystyi kertomaan kuka piirsi minkäkin kuvan ja pystyi jäljentämään viimeisen kuvan. Esityksessä ei ilmeisesti mennyt kaikki ihan nappiin metodin kannalta ja Ahonen joutui todella turvautumaan cold readingiin. Kuulin jälkeenpäin sivullisilta, että esitys olisi vedetty +39 asteen kuumeessa. Se selittäisi paljon. Paljon potentiaalia, todella hyvää keikkakamaa maallikoille, mutta mentalismi taikurikilpailuissa on vaikeaa.

Pauli Raviola oli toinen klassinen vanhan ajan taikuri; viitta, hattu, höyhen kukkia, kiinalaisia renkaita, kolikoita ilmasta jne. Taikuus oli heikohkoa ja paljon nähtyä ja esitystä korosti tahaton koomisuus. Itse asiassa esityksellä voisi olla jopa potentiaalia koomisena esityksenä, jossa efectejä muutettaisiin hieman tarkoituksenmukaisesti koomisempaan suuntaan. Yan Swahnin esitys on kuulemma aikanaan muodostunut juuri näistä lähtökohdista.

Myös toinen kilpailija, Ben Elf teki mentalismia, mutta taikurina. Neljä katsojaa lavalle ja jokaiselle yksi katsoja jakaa pilleripurkin jossa on ennustus. Taikuri on ennustanut etukäteen mikä purkki jää hänelle. Tämän jälkeen kolme avustajaa piirtää kuvan ja viimeinen sekoittaa ne ja taikuri pystyy jäljentämään piirretyn kuvan. Elfin esitys kärsi tekniikan sähellyksestä ja aavistuksen epäselvästä avustajien ohjeistuksesta, joka hieman latisti päätemppua. Jälleen paljon potentiaalia, mutta mentalismin arvioiminen on tuomaristolle vaikeaa.

Toomas Pitkänen esiintyi varmasti ja teki materiaalia ilmeisesti suoraan keikkasetistään. Vahva esitys joka luultavasti olisi voinut olla jopa palkinnoilla, jos siinä olisi ollut edes jotain omaa ja loppuhuipennus olisi mennyt niin kuin piti. Tarkoituksena Pitkäsellä oli niellä noin 20 neulaa, katsojan varmistaen että suu todella on tyhjä ja sen jälkeen niellä pala lankaa ja sitoa neulat mahassa lankaan. Esitys kärsi taikuriyleisölle siitä, että sen presentaatio tuli sanasta sanaa sen alkuperäiseltä kehittäjältä.

Markus Hyytiä teki mielenkiintoisen omaperäisen kokonaisuuden jossa viini näytteli isoa osaa. Valittu viinipullo oli ennustettuna, paperiin piirretty viinilasi täyttyi itsestään ja siitä pystyi kaatamaan viiniä jne. Lopuksi katsojan valitsema ja merkkaama pelikortti löytyi viinilasista viinin seasta. Orginaaleja ideoita, pari pientä vilahdusta ja ongelmia korttiosuuden näkyvyyden kannalta. Erottui selvästi edukseen ja oli minun silmissä lopputuloksissa korkeammalla. Esitys voitti näyttämötaikuuden SM pronssia.

Nobody Jr. alias Lauri Tuhkanen esitys kertoi tarinan siivoojasta joka unelmoi esiintyjän urasta. Esityksessä oli suuressa roolissa iso videotaulu jonka kanssa esiintyjä oli vuorovaikutuksessa. Esityksessä oli mielestäni valtavasti potenttiaalia, mutta valitettavasti nyt se jakautui hieman turhaan moneen asiaan. Alku oli lähes 2-3min jongleeraus pätkä (taikurikilpailussa), keskiosa taikuutta ja loppu osa kahleista vapautumisnumero ja illuusio yhdessä. Osat tuntuivat kovin irrallisilta toisistaan, mutta toisaalta niiden kautta tuli esiin kolme hyvin erilaista esiintymistapaa. Jos tämän kehitystyötä jatketaan niin lopputulos tulee olemaan vahva.

Katleena Kortesuo siirrettiin siis lähitaikuus sarjasta lavataikuuteen ja lopullinen järjestys lavalla näytti tältä.
1. Katleena Kortesuo (Hämeenlinna)
2. Nobody Jr. alias Lauri Tuhkanen (Turku)
3. Marcus Alexander (Turku)

Hienoa että kilpailuihin nousee uusia nimiä. En tiedä kuinka tiukka lavasarjan pisteytys on ollut, mutta ehkä olisin silti nostanut Alexanderin 2. sijalle ja 3. sijalle joko Tuhkasen tai Ahosen. Kortesuon siirtoa lavasarjan voittajaksi en myöskään ihan täysin allekirjoita. Vaikka esitys oli omaperäinen ja äärimmäisen viihdyttävä, niin taikuriesityksenä siinä oli jo edellisessä blogissa mainitsemani ongelmat. Ehkä sen paikka olisi ollut viihdeohjelmakisassa kesällä ja tiedä häntä vaikka se sielläkin tulevaisuudessa nähtäisiin 🙂

Finn Jon luento

Kilpailuita seurasi norjalaisen Finn Jonin luento. Finn Jon on jo +70 vuoden iässä ja silti jaksaa edelleen kehitellä temppuja ja metodeita. Temppu olikin pitkälle kavalkadi erilaisista omaperäisistä metodeista ja monet varmasti löysivät siitä ainakin yhden käyttökelpoisen idean. Mielenkiintoista luennossa oli myös se, että Finn Jon on tullut taikureiden keskuudessa tunnetuksi nimenomaan levitaatioistaan, mutta luennolla niitä ei oikeastaan käsitelty ollenkaan.

 

Michael Finneyn luento

Finney jakoi luennolla lukuisia neuvoja esiintymisestä jotka hän on oppinut vuosikymmenten aikana tuhansilla esiintymisillä. Siinä sivussa hän selitti kuinka kaikkien tunteman tempun lopetuksesta voisi saada enemmän irti, kuinka avustajaa kohdellaan narurutiinissa ja kuinka katsojalta saadaan varastettua kello tämän huomaamatta. Kun Finneyn tasoinen ammattimies puhuu, on yleensä syytä kuunnella. Niin oli myös nyt. Finney myös hehkutti Ian Keablen Stand-up kirjaa. Olen hehkuttanut kirjaa tässäkin blogissa jo pariin otteeseen, mutta en silti tiedä ketään joka kirjan olisi Suomessa lukenut. Nytkin valitettavasti Finneyllä oli kirjaa mukanaan vain kolme kappaletta, jotka menivät nopeasti, mutta kirjan saa tilattua suoraan Keablelta Englannista hyvin edulliseen hintaan. Jos teet koomista taikuutta, SINUN TÄYTYY OMISTAA TÄMÄ KIRJA!

Christopher Carter koko illan esitys

Illan virallinen ohjelma huipentui Yhdysvaltalaisen Christopher Carterin koko illan esitykseen. Carter on mentalisti joka tekee noin 150 keikkaa vuodessa. Suuri osa noista on Yhdysvaltalaisissa collegeissa ja kampuksilla ja hänet on jopa valittu vuoden esiintyjäksi kyseisillä markkinoilla. Carterin esitys on nopeatempoinen esitys jossa luetaan ihmisten kehonkieltä, ajatuksia, ennustetaan tulevaa, hypnotisoidaan ja sytytetään loisteputkia vain keskittymällä. Todella korkeatasoinen esitys ja epäilen, että sen seurauksena Suomeen syntyy taas sen seurauksena lisää mentalisteja. Sääli vain, että harva varmaan ymmärtää kuinka vaikeaa mentalismia on tehdä Carterin tavoin yhtä hyvin ja lennokkaasti.

Virallinen ohjelma loppui mutta yösessiot vaakunan ravintolassa kestivät jälleen aamu neljään kun ravintola täyttyi noin kahdesta sadasta taikurista jotka sessioivat ja yrittivät huijata toisiaan kuka milläkin keinolla.

Maanantai 1.4

Tom Stone luento

Taikapäivien viimeinen päivä alkoi omalta osaltani vasta puolilta päivin Tom Stonen luennolla. Sitä olisi edeltänyt huutokauppa, mutta ajattelin nukkua tunnin pitempään ja jättää sen väliin. Stonen luento oli hyvin teoriapainotteinen ja se käsitteli muun muassa ihmisen katseen ja huomion ohjaamista sekä psykologisia seikkoja kuten rytmin ja kaavan muodostamista. Luennon alku oli turhankin hidas, mutta loppua kohden luento parani huomattavasti kun Stone alkoi tuoda enemmän esille ajatuksiaan esimerkkien kautta. Stone myös opetti muutaman tempun ja muun muassa Michael Finney halusi varta vasten avustamaan Stonea lavalle, sillä yksi Stonen tempuista oli kuulemma menossa suoraan hänen omaan repertuaariinsa. Tosin arvelen, että niin myös puolen Suomen taikureiden repertuaariin, joten kannattanee hieman harkita ennen kuin alkaa rakentelemaan välineistöä 😉 Todella hyvä luento kaiken kaikkiaan.

 

Chris Carter luento.

Carter opetti luennollaan lisää nopeatempoista mentalismia, jota periaatteessa taikurikin kykenisi käyttämään esityksissään. Todella vahvoja ja helposti seurattavia efectejä. Carter myös opetti rutiineita suoraan hänen edellisenä iltana olleesta koko illan esityksestään. Kyseessä ei siis ollut kk tai pari sitten kehitettyjä ideoita joita ei oltu ikinä esitetty maallikoille vaan kokonaisia rutiineja joita oli esitetty tuhansia kertoja. Carter myös keskusteli avoimesti omista ajatuksistaan esiintymisestä ja nimikkorutiineistaan. Todella hyvä luento ja kannatuksen vuosi nappasin mukaani myös luentolehtisen vaikka en mentalismia teekään.

Gaala show

Taikapäivät huipentuvat perinteisesti gaala showhun joka on kansainvälisessäkin mittakaavassa yleensä todella korkeatasoinen. Nyt gaalan aloitti taikureiden SM kisat voittanut Jore ja Noora Sohlman. Esitys ei kuitenkaan oikein toiminut lavalta ja sitä riivasi epäonnistumiset. Koska paikalla oli myös paljon maallikkoyleisöä, sisäpiirivitsit oli karsittu pitkälle pois esityksestä. Nyt maallikoille saattoi jäädä hieman outo kuva kisat voittaneesta esityksestä.

Seuraavaksi vuorossa oli Tom Stone joka esitti elegantin rutiinin kolikoilla, silkkiliinoilla ja viinilasilla. Ongelmana peräpenkkeihin vain oli että kolikot eivät sinne asti näkyneet, mutta lopun ilmestynyt viinipullo selvästi. Stone jatkoi lainaamalla katsojilta kolme sormusta ja yhdistämällä ne yhdeksi ketjuksi. Jälleen efecti kärsi ehkä hieman sen pienuudesta. Tosin Richard Osterlind sai kyseisen esityksen toimimaan Kouvolan kävelykatu Manskilla joitakin vuosia takaperin. Esityksensä Stone lopetti alla olevaan rutiiniin saaden raikuvat aploodit.

Timo Marc kävi esittelemässä videotaulu ohjelmansa. Taikuri siis näennäisesti maalaa asioita videotaululle ja ottaa niitä siitä irti ja laittaa takaisin. Ihan mielenkiintoinen konsepti, mutta ei taikuutena kovinkaan vahvaa näin tabletti aikakautena. Takanani olleet maallikot tuumivat kovaan ääneen että esitys koostui pääasiassa hyvin harjoitellusta ajoituksesta ja videotaulu teki loput työt… Erilaista silti.

Finn Jon kävi esittelemässä nuoremmalle polvelle miksi on esiintynyt ympäri maailmaa. Savua sormista, saippuakuplia, rahaa tyhjästä, kuplia ja savua ja paljon muuta. Olen pitänyt Finn Jonin rauhallisesta ja leikkisästä esiintymistyylistä jo vuosia. Alla lyhyt pätkä rutiinista jolla Finn Jon lopetti esityksensä Kouvolassakin. Hienoin hetki minulle Finn Jonin rutiinissa oli takanani istunut noin 2-3v pikkutyttö joka esityksen lopuksi seisoi tuolillaan huutaen kovaan ja kuuluvaan ääneen ”BRAAAAVO!!!!” 🙂

Hallitseva lähitaikuuden mailman ja Euroopan mestari Yann Frisch oli vuorossa seuraavana. Frischin esitystä on lähes mahdoton kuvailla joten katsokaa itse alla olevasti videosta. En täysin allekirjoita hehkutusta esityksen uskomattomuudesta. Se oli etenkin salin perälle jo liian pieni ja liian nopeatempoinen. Takanani istunut maallikkoseurue tuumasikin useaan otteeseen esityksen olleen sekava tai vaikeasti seurattava. Ja yllättäen esitys ei edes saanut niin sanottuja seisovia suosionosoituksia joita ehkä olisi voinut taikuriyleisöltä odottaa.

Michael Finney palasi lavalle osoittamaan miksi hän on yksi maailman kysytyimmistä koomikkotaikureista. Finney teki materiaalia suoraan edellisen päivän luennoltaan ja samalla osoitti kuinka nuo kyseiset rutiinit toimivat käytännössä. Ja hyvinhän ne toimivat.

Illan lopetti Marko Karvon ja Vanessan klassinen lintunumero. Olen linkannut tuon kyseisen videon tähän blogiini aiemminkin, joten en tee sitä tällä kertaa. Löytyy lyhennyttynä versiona Youtubesta helposti. Esitys voitti estraditaikuuden sarjan MM kisoissa viime kesänä ja ihan syystä. Kyseessä on ehkä elegantein lintunumero maailmassa tällä hetkellä.

Hieno gaala jonka ainut miinus oli jälleen takerteleva tekniikka ja valo-osasto sekä ehkä sen lyhyys… Gaala kesti vain noin 70min… Hieman jäi fiilis että olisi kaivannut ehkä aavistuksen vielä lisää.

Kaiken kaikkiaan loistavat taikapäivät jälleen kerran. Valtavat kiitokset järjestelyistä vastanneille ja etenkin Markku Purholle ja hänen henkilökunnalleen. On hienoa että näinkin syrjäisessä paikassa kuin Suomessa järjestetään vuosittain näin kovatasoinen taikurikongressi. Seuraavan kerran kesällä 2014.