Matka Rovaniemeltä Madridiin on kaukomatkoihin tottuneelle suhteellisen vaivaton. Ensin Rovaniemeltä Helsinkiin lento noin tunnissa ja Helsingistä Madridiin menee tuulista riippuen aavistuksen yli neljä tuntia. Lähdin kotoa hieman ennen yhtä päivällä ja ilta yhdeksältä Suomen aikaa olin jo Madridissa.
Madridin lentokenttä sijaitsee noin 20km koilliseen kaupungin keskustasta. Keskustaan pääsee joko metrolla, bussilla tai taksilla. Metro on ylivoimaisesti halvin vaihtoehto, mutta vaatii hotellin sijainnista riippuen yleensä kahdesta kolmeen linjan vaihtoa. Ja vaikka Madridin metro on parhaiten toimiva ja siistein metro, jossa olen matkustanut (vertailukohtana Bangkok, Rooma ja New York), niin ison matkalaukun kanssa liikkuvia ei ole otettu huomioon etenkään pienemmillä asemilla. Rullaportaat uupuvat usein ja laukkua joutuu kantamaan. Isommilla asemilla tätä ongelmaa ei tosin ole.
Olin ensimmäiseksi yöksi valinnut hotellin Tripadvisorin vinkkien pohjalta. Hotelli Torres Silke Garden (http://www.hoteles-silken.com/hoteles/torre-garden-madrid/) sijaitsi noin puolimatkassa lentokentältä keskustaan, suoraan päämetrolinjan (linja 2) vieressä. Ulkona satoi kuitenkin kaatamalla, joten varoituksista huolimatta päätin ottaa taksin, sillä googlemapsin ehdotuksen mukaan matka oli vain 8km ja sen olisi pitänyt taittua noin 12 minuutissa… Niinpä niin… Kuski ei puhu sanaakaan englantia, mutta ymmärtää kyllä hotellin sijainnin. Sopivan paljon muuta liikennettä ja taksissa menee äkkiä 30min ja noin 30e… Hotellin respan mukaan tuo on kyllä perustaksa lentokentältä hotellille, mutta välissä hieman ihmetytti miten nopeaa taksimittari nakutti, kun vertaa vaikka Suomeen tai Italiaan… Taidettiin turistia kusettaa… Tuo nyt ei olisi mitään uutta tosin. Taitaa olla maassa jos maassa enemmän sääntö kuin poikkeus, että turistia hieman ajelutetaan lentokentältä hotellille ”maisemareittejä”.
Hotelli oli joka tapauksessa hinta-laatu suhteeseen nähden erinomainen. Sijainti on syrjässä kyllä, mutta metron päälinja lähtee tosiaan noin 150m päässä hotellin edestä. Vieressä on myös valtava Carrefour kauppakeskus, josta saa yhtä jos toista perus Espanja hinnoin. Ei siis pelkoa että joutuisi maksamaan turistihintoja. Espanjan hinta-taso oli peruskaupassa ehkä 10-20% Suomea edullisempaa. Suurimmat hintaerot näki etenkin juustoissa, lihassa, virvoitusjuomissa ja karkeissa sekä viineissä. En ole varma, mutta veikkaisin että makeis- ja alkoholivero ovat Espanjassa tuntemattomia käsitteitä. Esim. viinipullo Faustino VII maksoi noin 3,50e ja Suomessa vastaava pullo on 8e pinnassa. 2,2 litran Cola-pullo oli reilun euron pinnassa. Mutta noin yleisesti ottaen hinta-ero ei ainakaan pienemmissä ostoksissa ollut mitenkään erityisen huomattava. Aina säästi euron tai pari Suomeen nähden, mutta Italiasta esimerkiksi jäi vielä edullisempi kuva. Ravintolahintoihin palaan myöhemmin.
Hotelli olisi tosiaan kaikin puolin ollut muuten loistava, mutta sijainti oli heikko ja äänieristys hotellissa oli surkea. Koska palasin samaan hotellin myös myöhemmin palatessani Escorialista, niin huomasin myös että huoneissa on selkeitä eroja. Ylemmissä kerroksissa olevat huoneet ovat siistimpiä ja paremmassa kunnossa kuin alhaalla. Ylempiin kerroksiin ei myöskään kuulunut viereisen valtatien melu ollenkaan, alempiin kerroksiin hieman, mutta ei häiritsevästi. Tosin ylemmissä kerroksissa hotellin WiFi oli hieman ”hit&miss”. Ensimmäisessä huoneessa, jossa asuin, tabletti löysi WiFi:n vain WC:ssä 🙂 !!! Kun taas majoittuessani alimmassa kerroksessa WiFi toimi hyvin koko huoneessa. Huoneet muuten olivat isot, perus mukavuudet löytyi kuten amme, iso taulutelevisio, minibaari ja äärimmäisen mukava sänky. Huonepalvelua ei hotellissa ollut. Minibaarissa tosin näytti olevan koko Espanjassa ryöstöhinnat! Esimerkkinä Toblerone-suklaapatukka, pieni, 3,40e, 200ml cola-pullo 3,40e, mini Pringles-purkki 5,40e! Wifi:ssä oli myös usein rankkoja rajoituksia. YouTube ja vastaavien streaming palveluiden käyttäminen ilmaisella WiFi:llä oli mahdotonta ja useat sähköpostipalvelimet, kuten Outlook, oli blokattu! Niiden käyttö olisi vaatinut maksullisen yhteyden ostamisen respasta. Maksullisen yhteyden hinta vaihteli 2-9e välillä, keskiarvona noin 6e/vrk. Mielenkiintoista oli myös, että Madridin lentokentällä oli ilmainen WiFi vain 15min. Sen jälkeen se olisi maksanut… Ei siis kovin hauskaa, jos edessä on pitkä vaihtoaika…
TV oli dubattu espanjaksi kaikilta kanavilta, joten tyydyin preppailemaan viikonlopun esitystä ja luentoa ja katselin tabletilta sinne lataamani pari elokuvaa ennen nukahtamista. Yöaikaan Espanjan televisio tosin oli täynnä tarot ja kortista ennustajia jonne ymmärtääkseni katsojat saivat soittaa ja heille povattiin sitten ”suorassa lähetyksessä”. Saas nähdä jalkautuuko tämä joskus Suomeenkin. Toivottavasti EI!
Perjantaina heräilin hyvissä ajoin ennen hotellin luovuttamista ja kävin aamupalalla läheisessä kauppakeskuksessa. Sen jälkeen kamat kasaan ja suuntasin keskustaan päin, jossa tapaisin turkulaisen taikuri Christian Engblomin, jonka kyydillä suuntaisimme Escorialiin. Minulla ei tosin ollut minkään sortin karttaa ja vain suuntaa-antava aavistus Chrissen hotellin sijainnista, joten matkassa meni noin reilu tunti. Ensin metrolla suhteellisen lähelle Chrissen hotellia ja sitten 40min haahuillessa ja suuntaa arvatessa. Suunnan kysyminen paikallisilta oli toivotonta, sillä kukaan ei puhunut englantia. Hmph… Noh, onneksi hotelli oli alueen korkein rakennus, joten lopulta onnistuin bongaamaan sen kujien välistä. Hotellilla minua odoteltiinkin jo pihalla, ja kello oli jo hieman yli kolme, joten suuntasimme suoraan Escorialia kohti.
San Lorenzo de El Escorial on noin 15 000 asukkaan itsehallintoalue 40km Madridista luoteeseen. Escorialissa sijaitsee tunnettu nähtävyys Escorialin luostari ja se on toiminut jo 40 vuotta Jornadas de cartomagias kongressin pitopaikkana. Matka taittui mukavasti autolla ja matkalla pysähdyimme paikallisessa marketissa hakemassa hieman hiukopalaa hotellille, sillä minibaarihinnat olivat tosiaan naurettavia. Juustoja, ilmakuivattuja kinkkuja, suolapalaa, limpparia ja hieman olutta noin 10e 😛 Tulimme hotellille juuri sopivasti sillä respassa meitä oli vastassa kongressin järjestämisestä vastaava Juan Tamariz vaimonsa kanssa. Nopea kirjautuminen sisään, tavaroiden purkaminen huoneeseen ja nopea suihku ennen alas suuntaamista. Huone oli suhteellisen pelkistetty, mutta kaikin puolin siisti. Parvekkeelta avautui huikea näkymä Escorialin alueelle ja luostariin.
Escorialin kongressia en käsittele tässä artikkelissa kovin laajasti, sillä se pidensi tätä blogia yli 1500 sanalla, joten oikolukijani ehdotti sen siirtämistä omaksi kirjoituksekseen. Harva maallikko kuitenkaan on kovin kiinnostunut kuulemaan taikureiden kohtaamisesta ja aikataulu pyörikin maanantai aamuun asti korttitemppujen ympärillä.
Palasimme Escorialista Madridiin myöhään sunnuntai iltana. Maanantain vietin Paul Wilsonin, Steve Beamin, Ron Wohlin, Mehdi Gilbertin ja Ton Onosakan kanssa. Etenkin kolme ensimmäistä olivat kokeneita Madridin kävijöitä, joten kaiken taikuudesta puhumisen ohella maistelimme muun muassa espanjalaista kaakaota, joka siis tehdään oikeasta suklaasta sulattamalla. Kävimme myös paikallisessa kauppahallissa, josta sai kaikkea taivaallista espanjalaista ruokaa pilkka hinnoin. Samalla kävimme myös katselemassa perus nähtävyydet kuninkaan palatsista ja perus aukioihin.
Madrid vakuutti minut rauhallisuudellaan. Missään vaiheessa se ei tuntunut 3,5 miljoonan ihmisen suurkaupungilta. Itse asiassa näin koko kaupungin alueella vain kolme niin sanottua pilvenpiirtäjää. Muutenkin fiilis oli enemmänkin keskisuuren kaupungin tunnelma kuin metropolin. Ihmiset puhuivat huonosti tai ei ollenkaan englantia ja englanninkielisiä menuja ei ollut, mutta ruoka oli lähes poikkeuksetta erinomaista ja edullista. Joka paikassa on kahviloita sekä pieniä kauppoja ja putiikkeja. Busseja en testannut, mutta itse ydinkeskustan alueella liikkuu hyvin jalan. Välimatkat ovat suhteellisen lyhyitä. Metro oli siistein jossa olen käynyt, ilmastoitu, siisti, turvallinen, varma ja edullinen. Loistava tapa liikkua hieman pitempiä matkoja. Museoita olisi ollut vaikka kuinka, mutta aikaa niille ei nyt ollut.
Eläintarhassa tosin kävin, koska bongasin netistä, että Madridin eläintarhassa on vihdoinkin KOALA! Ja oli siellä myös pandoja eli ne kaksi eläintä, joita en ole ”bucket listaltani” vielä nähnyt. Muutenkin eläintarha oli ehkä paras, jossa olen käynyt. Päävertailukohteina siis Bangkok, Korkeasaari ja Rooma. Siisti, helppo suunnistaa ja ennen kaikkea eläimiä pääsi todella lähelle. Tiedä sitten itse eläinten oloista moisessa… Mutta tykkäsin kovasti. Myös delfinaario oli vakuuttava.
Tiistai-iltana päätin vielä lähteä katsomaan Juan Tamarizin esitystä maallikoille paikalliseen teatteriin. Teatteri veti noin 300-400 henkeä ja oli ihan täynnä. Sinänsä hauska nähdä kuinka tunnettu Juan Espanjassa oli maallikoiden keskuudessa. Hän on siellä ihan oikea julkkis, joka tunnistetaan kadulla. Tosin, Paul Wilson, jonka kanssa liikuin maanantaina, tunnistettiin myös kahdesti kadulla ”Real Hustle” tv-ohjelmasta. Paul ei edes itse tiennyt, että ohjelmaa esitettiin myös Espanjassa. Juanin show oli hieman yllätyksellinen. Olen nähnyt hänen esityksensä aiemmin kahdesti taikuri yleisölle ja englanniksi, mutta tämä oli ensimmäinen kerta nähdä hänet äidinkielellään ja maallikko yleisölle. Mukana oli useampiakin rutiineja, joita en todellakaan olisi osannut odottaa. Oli myös mielenkiintoista huomata kuinka paljon nauruja Juan sai. Juttuja en ymmärtänyt, mutta nauruja oli todella paljon ja ne olivat vahvoja. Esitys loppui valtaviin aplodeihin, mutta ei ständäreihin. Paikallinen taikuri mainitsikin, että ständärit ovat Espanjassa todella harvinaisia kuten myös Suomessa.
Kaikin puolin Madridista jäi positiivinen maku ja suuntaan sinne varmaan ensi syksynä uudestaan. Tosin tuolloin pyrin järjestämään hieman enemmän aikaa itse Madridin katseluun.
