Jatkoa osasta 2 joka löytyy TÄÄLTÄ
KORTTITEMPUT OVAT KAIKKI SAMANLAISIA
Vuorossa se osa tutkimustuloksia, joka pudottaa ison osan taikureista pilvilinnoistaan, ja saa heidät kieltämään kaiken mitä tuloksissa on tähän asti tullut ilmi. Tuloksien lukeminen sattui tavallaan myös minuun sillä rakastan korttitemppuja! Mutta toisaalta tiedostan kyllä jo etukäteen, että suhtautumiseni korttitemppuihin ja korttitaikuuteen ei vastaa normaalien ihmisten suhtautumista.
Eli tätä tulokset kertovat; Jos haluat että ihmiset eivät muista mitään yksityiskohtia esityksestäsi, tee korttitemppuja… Tulokset eivät kuitenkaan ole ainoastaan pahoja. Usein ihmiset pitivät näkemistään korttitempuista, jopa paljon! Mutta jälkeenpäin he eivät kyenneet muistamaan niitä. Ne olivat kaikki vain ”korttitemppuja”. Tutkimuksessa pyrittiin siis tutkimaan laajemmin mitä ihmiset muistivat taikuriesityksistä. Taikuriesitys kestää tunnin, ehkä 90minuuttia, mutta muistot säilyvät toivottavasti ikuisesti! Parhaiten ihmiset tuntuivat muistavan suoraviivaiset helposti kuvailtavat efektit eli Vernon oli oikeassa sanoessaan, että ihmisen tulisi kyetä kuvailemaan hyvä temppu toiselle ihmisille, yhdellä lauseella. Kansaivälisesti ihmiset tuntuivat muistavan enemmän lavataikuutta, kun taas Yhdysvalloissa usein ihmiset muistivat usein enemmän lähitaikuustemppuja. Mielenkiintoista on myös, että ihmiset muistivat usein nähneensä korttitemppuja, mutta tosiaan kaikki yksityiskohdat olivat unohtuneet.
Koska korttitemput ovat myös yksi tutkimuksen tekijän Joshua Jayn suosikeista, he tekivät tutkimukseen liittyen lisäkysymyksen, jossa kaikkia tutkimukseen osallistuneita pyydettiin kuvailemaan yksi, mikä tahansa, heidän näkemänsä korttitemppu. Vain 27 % osallistujista kykeni tähän… Toki taikuritkin tiedostavat, että korttitempuissa on niin paljon variaatioita, että ne alkavat helposti muistuttaa toisiaan, mutta tuskin kukaan osasi etukäteen arvata, että tilanne on tavallisten ihmisten mielessä tuollaista puuroa. Tosin poikkeus vahvistaa lähes aina säännön ja niin kävi myös korttitemppujen kohdalla. Kun korttitemppuun liitettiin toinen esine tai helposti muistettava elementti, korttitemppujen muistaminen parani huomattavasti; ”Minun pelikortti oli lompakossa!”, ”Hän heitti kortit kattoon ja minun kortti tarttui sinne!”, ”Minun kortti oli appelsiinin sisällä!” jne. Useissa tapauksissa kun kortti merkattiin ja sitä ei vain löydetty pakasta, efekti siis jäi ihmisten mieliin paremmin.
Tosin tiedostin itsekin, että yleensä taikureiden suosiossa olevat menetelmällisesti raskaat korttitemput, joissa kortteja nostellaan, lasketaan, muistetaan sopivassa numerossa olevaa korttia ja niin edelleen, on vaikea muistaa. Ja jotta korttitaikureille ei jää tästä ihan huono fiilis, niin tieto, että tutkimukseen vastanneista ihmisistä silti 20% mainitsi nimenomaan korttitaikuuden taikuuden suosikki osa-alueekseen. Showbisneksessä on pitkään sanottu, että ei olisi väliä sillä mitä teet jos he pitävät sinusta esiintyjänä, joten korttitemppujen osalta tämä pitänee paikkaansa. Mutta sen löydätkö nimetyn tai valitun tai ajatellun kortin valitusta numerosta ei ole suurelle osalle katsojista viikon päästä esityksestä mitään merkitystä vaan se oli vain yksi korttitemppu muiden joukossa…
MITEN TEMPUT TEHTIIN
Ihmisten suhtautumista salaisuuksiin tutkittiin myös kolmella videolla, joissa esitettiin periaatteessa sama efekti, mutta eri mittakaavassa. Kaikissa kolmessa videossa leijutettiin jotain; seteliä, pelikorttia ja naista. Kaikki videot näytettiin tutkimuskohteille satunnaisessa järjestyksessä ja jokaisen videon jälkeen heidän piti koettaa arvata miten temppu tehtiin. Halutessaan he saivat myös katsoa videoita useamman kerran. Viihdyttävimmäksi koettiin naisen leijuttaminen ja myös sen metodia arvattiin kaikkein vähinten ja sen koettiin olleen hämäävin kolmesta esimerkistä salaisuuden osalta. Naisen leijuttamista myös katseltiin videoista eniten uudestaan ja uudelleen katselunkaan ei koettu ratkaisevan salaisuuden selvittämistä. Pelikortin leijuttamisen kohdalla 43 % luuli tietävänsä miten temppu tehtiin ja lähes kaikki olivat täysin oikeassa arvauksessaan. Setelin kohdalla luku nousi vain vielä korkeammaksi. Joten teille jotka leijuttelette seteleitä käsienne välissä, noin puolet tietää tismalleen, miten te se teette! Tosin, itse en olisi tuohon tuloksia tai tutkimusta edes tarvinnut. Parin vuosikymmenen aikana keikkaillessa minulle on tasaisesti kerrottu taikureista, jotka joku näki jossain ja jotka tekivät temppua, jossa he pitivät seteliä ****** ****** päällä käsiensä välissä… Mutta hei, jos ihmiset reagoi, niin ei kai se haittaa, että yli puolet tajuaa tismalleen miten temppu tehdään.
Iällä vaikutti olevan selkeä vaikutus ihmisten haluun tietää miten taikatemput tehdään. Mitä vanhempi ihminen on, sitä vähemmän häntä tuntui kiinnostavan miten taikatemppu tehtiin, kun taas nuorilla tuntui useammin kiinnostavan ja olevan jonkin sortin teoria tempun salaisuudesta. Jos ihmisillä myös oli jonkin sortin epäilys tempun salaisuudesta, niin he olivat kiinnostuneempia ottamaan selvää, olivatko he oikeassa. Kun taas jos ihmiset oli hämätty niin pahasti, ettei heillä ollut edes teoriaa, he olivat halukkaampia vain näkemään seuraavan tempun. Eli sinänsä tuntuisi että on parempi oikeasti pyyhkiä ihmisten mielistä kaikki mahdollisuudet tempun salaisuudesta.
LOPUKSI
Tämä artikkelisarja on siis tiivistetty Joshua Jayn viimeisessä Magic (Syyskuu 2016) lehdessä julkaistun artikkelin pohjalta. Artikkeli on aiheuttanut maailmalla keskustelua ja osa taikureista ei yksinkertaisesti suostu hyväksymään siinä esitettyjä tuloksia, sillä ne sotivat niin paljon heidän omia uskomuksiaan vastaan. Osa perustelee, että tutkimus on markkinointitutkimusta taiteesta ja siksi se ei ole millään tasolla luotettavaa. Mutta tieteellisen koulutuksen omaavana en itse ainakaan pysty täysin sivuuttamaan tutkimustuloksia, etenkään kun olen tiedostanut jo useiden tutkimuksen ristiriitoja nostaneiden tuloksien olemassaolon ennen tutkimuksen olemassaoloa. Fiksu taikuri ymmärtääkin, että tutkimus ja sen tulokset ovat vain yksi työkalu lisää taikureille analysoida ja kehittää esityksiään. Ihmiset kaipaavat yllätyksellisyyttä ja eivät pidä siitä, että taikurit tekevät samoja temppuja. Myös korttitemput eivät jää mieleen, mutta niistä pidetään silti. Jos olette tutkimuksen tuloksien kanssa eri mieltä, olkaa hyvä vain… Mutta yli 500 ihmisen otannalla tehty tutkimus on tieteellisessä maailmassa pääasiallisesti varsin luotettava, joten yleisönne ovat luultavasti eri mieltä ajatuksienne kanssa.
Ja ihan lopuksi, tutkimukseen osallistuneista 526 osallistujasta, 28 % ei ollut ikinä nähnyt taikuria livenä!!! Ja 49 % oli yli vuosi siitä, kun he olivat nähneet taikuutta livenä. Joten kannattaa pitää mielessä, että seuraavalla kerralla kun esiinnytte jollekin, niin saatatte olla ensimmäinen taikuri, jonka kyseinen henkilö näkee, joten älkää olko paskoja vaan nähkää hieman vaivaa taikuuden eteen…