Yksi suurin ero ammattilaisen/ammattimaisesti esiintyvän taikurin ja harrastelijan välillä on heidän temppujensa valinnassa. Tämä on itse asiassa tiivistetty jo aikoja sitten toteamalla, että ”Ammattilainen esittää samoja juttuja vaihtuvalle yleisölle, kun harrastelija joutuu esittämään vaihtuvia juttuja samalle yleisölle”.
Tämä pitää itse asiassa aikalailla paikkaansa. Jos kysytte keneltä tahansa ammattilaiselta asiasta, niin suuri osa ei varmaan ole viimeisen viiden vuoden aikana lisännyt ohjelmistoihinsa kuin sormilla laskettavissa olevan määrän uusia rutiineja, jos sitäkään. Harrastelijoiden ja enemmän esiintyvien materiaalivalinnoissa on myös todella suuria eroja. Siinä missä harrastelijoilla on taipumus juosta aina viimeisimpien trendien ja temppujen perässä, niin enemmän esiintyvä keskittyy yleensä oman tiensä kulkemiseen tai turvautuu hyväksi koettuihin klassikoihin ja vastaaviin.
Jos sinulla on tarkoitus missään vaiheessa esiintyä enemmän tai vähemmän ammattimaisesti, tai vaikka vain harrastuspohjalla, mutta mahdollisimman hyvin tuloksin, kannattaa materiaalin valinnassa ottaa huomioon ainakin seuraavat asiat.
Tempun tekninen vaikeusaste: Taikureilla on paha tapa valita materiaalia joka on heidän oman teknisen tasonsa yläpuolella. Ehkä tällä on tarkoitus pyrkiä tekemään vaikutus toisiin taikureihin. Täytyy kuitenkin muistaa, että maallikot eivät tätä teknistä tasoa tunnista, paitsi jos esiintyjä on taitojensa rajoilla. Se näkyy jännittämisenä, epävarmuutena ja kaikin puolin esityksen tasoa laskevana seikkana. Esimerkiksi Fred Kaps teki ohjelmassaan aikanaan kolmen paketin sieppausta ilmasta, käsivartensa päältä. Silti harjoitellessaan hän teki sitä aina neljällä paketille. Älä siis valitse ohjelmaasi liian vaikeaa materiaalia.
Tempun efekti ja yksinkertaisuus: DVD:t ovat nykyään täynnä yksinomaan taikureille suunnattua taikuutta joiden efektit ovat sellaista sekametelisoppaa, että oikea maallikko ei pysyisi niissä perässä. Vernon sanoi joskus, että hyvä temppu on sellainen, jonka maallikko pystyy kuvailemaan toiselle maallikolle ymmärrettävästi yhdellä lauseella. Tämä on myös yksi syy miksi enemmän esiintyvät suosivat klassikoita. Lähes poikkeuksetta niiden efekti on yksinkertainen: ”Muna katosi pussiin”, ”Seteli ilmestyi sitruunaan”, ”Hän repi ja korjasi sanomalehden” jne. Etuna näissä yksinkertaisissa efekteissä on myös se, että iso osa niistä on yleismaailmallisia ja ymmärrettäviä sanaakaan sanomatta.
Kulmaongelmat: Enemmän esiintyessä joutuu poikkeuksetta esiintymään paikoissa, joissa on niin sanottuja kulmaongelmia. Ihmisiä on ympärillä joka puolella tai vähintäänkin suoraan sivuilla. Tästä syystä pääosa materiaalista tulisi olla kulmaongelmatonta ja mahdollista tehdä ympäröitynä. Omalla vartalolla voi toki peittää jonkin verran kulmaongelmia, mutta jokaista rutiinia varten, jossa on selkeitä kulmaongelmia, tulisi esiintyjällä olla mukana myös varanumero, joka ei näistä ongelmista kärsi.
Näkyvyys: Vaudevillen ajan taikureista kulkee hurjia juttuja… Nelson Downs viihdytti isoa teatteria pelkällä korttipakalla, kolikoilla ja savukepaperilla. Tämä on toki edelleen mahdollista ja esim. Mac Kingin show Las Vegasissa mahtui yhtä efektiä lukuun ottamatta, kokonaan pieneen matkalaukkuun. Silti, totuuden nimessä jos tarkoitus on esiintyä esimerkiksi isoilla markkinoilla tai kylätapahtumissa niin unohtakaa suosiolla idea tehdä 20min korttitemppuja lavalla. Toki on korttitemppuja jotka toimivat näinkin isolle yleisölle, mutta jo 10metrin päästä, perus pelikortin tunnistaminen käy jo mahdottomaksi. Monet taikurit suosivat jumbo index pakan käyttöä lavalla ja perustelevat tätä sillä, että kortin ideksi näkyy kauemmas. Kuitenkin vastapainona kortin koko muu ulkoasu muuttuu niin paljon, että se ei ole enää suoranaisesti maallikon silmissä tunnistettavissa pelikortiksi. Vastaavasti myös pöydällä tapahtuvat temput voi lähes poikkeuksetta unohtaa.
Packs small, plays big: Enemmän esiintyvä joutuu luonnollisesti myös reissaamaan enemmän. Tästä syystä onkin hyvä miettiä, että millaisen tavaramäärän kanssa on valmis liikkumaan. Joskus autoa ei vain ole mahdollista saada ihan esiintymispaikan viereen, jolloin välineet on saatava liikutettua jotenkin lavalle ja sieltä pois, pääasiassa yksin, mahdollisia muita esiintyjiä tai ohjelman kulkua häiritsemättä. Siksipä suuri osa enemmän esiintyvistä turvautuukin niin sanottuihin pieneen tilaan meneviin temppuihin. Narutemput ovat yksi esimerkki tällaisista tempuista. Naru vie tilaa hyvin vähän, mutta näkyy jopa tuhannelle ihmiselle. Myöhemmässä artikkelissa tulen käsittelemään aihetta lähitaikuuden näkökulmasta.
