EDIT 2023: Huomatkaa että tämä artikkeli on kirjoitettu jo 2011, joten kaikki siinä esitetty ei pidä enää paikkaansa.

Tämänkertainen blogi ei liity niinkään taikuuteen vaan yleensä esiintymiseen. Tässä ammatissa tulee oltua tekemisissä lukuisien muiden eri tasolla olevien esiintyjien kanssa ja tätä kautta olen huomannut että aika monelle tuottaa päänvaivaa tavat, joilla esiintymisistä voi saada korvauksen. Koska aiheesta ei myöskään löydy kovin helposti tietoa perus hakusanoilla niin ajattelin kirjoittaa tämän blogin.

Ensimmäinen palkkion saamisen tapa on saada maksu suoraan käteisellä käteen. Suomen lain puitteissa tämä on kuitenkin laitonta, sillä se on niin sanottua pimeää tuloa ja esiintyjä ei maksa siitä veroa, eikä muita sosiaalikuluja. Luonnollisesti tämä ei kerrytä myöskään esiintyjän eläkettä. Silti käteismaksua käytetään etenkin pienemmistä (muutamien kymppien) rahasummista puhuttaessa ja yksityishenkilöiden kanssa toimiessa varsin usein. Ammattimaisesti toimiessa yrityksien ja muiden tahojen kanssa tämä ei käy päinsä.

Toinen yleinen tapa on käyttää verokorttia. Verokorttia käytettäessä on kaksi pääasiallista vaihtoehtoa; sivutuloverokortti jos esiintymistoiminta on sivutuloista ja harvoin tapahtuvaa tai freelance verokortti. Sivutuloverokorttia käytetään yleensä silloin kun esiintyjällä on jo toinen, pääasiallinen ammatti ja esiintymisistä kertyvät palkkiot tulevat lähes aina samalta maksajalta. Pienoinen ongelma Suomessa sivutuloverokortilla on sivutulojen huomattavan korkea verotusprosentti (Usein jopa +30%). Freelance verokortti sopiikin erinomaisesti esiintyjille jotka esiintyvät usein, erille palkanmaksajille. Freelance verokortin saa verotoimistosta pyytämällä. Sen etuna on se, että siitä saa ottaa vapaasti kopioita useille palkanmaksajille ja veroprosenttia voidaan korottaa tarvittaessa vain yliviivaamalla vanha prosentti ja kirjoittamalla sen viereen uusi korkeampi prosentti.

Verokortteja käytettäessä on kuitenkin muistettava, että niiden käyttäminen vaatii usein yrityksiltä esiintyjän lisäämistä heidän palkkalistoilleen, joka johtaa siihen, että yrityksen täytyy hoitaa esiintyjän palkkion lisäksi myös esiintyjän sosiaalimaksut, työntekijämaksut jne. Perusarvio että 1000e palkkion maksaminen Suomessa maksaa työnajantalle itseasissa 2000e ei ole välttämättä kovin kaukana totuudesta. Tästä johtuen isommat yritykset, yhdistykset ja muut suosivatkin pääasiassa kiinteitä laskuja.

Todella useat esiintyjät olettavatkin, että tästä johtuen toiminimen tai yrityksen perustaminen on lähes välttämätöntä, mutta näin ei kuitenkaan ole. Suomessakin toimii lukuisia eri palkkiopalveluita/tilitoimistoja, jotka pientä korvausta vastaan voivat hoitaa laskutuksen esiintyjän puolesta. Tällaisessa tilanteessa esiintyjä antaa palkkiopalvelulle toimeksiannon ja palkkiopalvelu lähettää tilaajalle kiinteän laskun. Kun tilaaja on hoitanut laskun palkkiopalvelulle tämä hoitaa siitä maksun palkkana esiintyjälle. Palkkiopalveluiden hinnoittelu vaihtelee kovasti kiinteistä summista prosenttuaaliseen osuuteen laskutettavasta summasta. Palkkiopalveluita käytettäessä etuna on siis mahdollisuus laskuttaa yritysmäisesti menettämättä sosiaalisia etuja, sillä esiintyjää ei lasketa yrittäjäksi.

Itse olen aikanaan käyttänyt aktiivisesti Suomen palkkiopalvelua ja minulla on yksinomaan positiivisia kokemuksia kyseisestä yhtiöstä (http://www.palkkiopalvelu.fi/). Laskua kohti toimisto otti matka- ja päivärahoista riippuen vain 11-19e korvauksen ja hoiti kaikki paperityöt. Palkkiopalveluita käytettäessä on tosin hyvä muistaa, että esiintyjän maksettavaksi tulevat myös työnantajalle normaalisti koituvat työnantajakulut. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että alkuperäisestä laskutussummasta tulee perusveroprosentilla käteen 50-65%. Tähän tosin vaikuttaa huomattavan paljon mahdolliset matkakulut ja päivärahat, jotka ovat verotonta tuloa. Näistä enemmän alempana. Myös jokaisella tällaisella palkkioiden laskutusta hoitavilla yrityksillä on omat ehdot joihin kannattaa tutustua huolella.

Neljäs ja viimeinen vaihtoehto on pistää pystyy toimini tai yritys. Tällöin esiintyjä pystyy toimittamaan itse tilaajalle kiinteän laskun ja hoitamaan kaikki kulut. Yleensä kulujen hoitaminen vaatii kirjanpitäjän käyttämistä joka luonnollisesti voi tuoda lisää kuluja. Omalla yrityksellä kuitenkin vältetään kuitenkin kokonaan työnantajamaksut joka tarkoittaa käytännössä 10-20% korkeampaa nettoa per esiintyminen. Ongelmalliseksi tilanteen tekee satunnaisen esiintyjän kannalta se, että jos sinulla on toiminimi, niin sinut lasketaan yrittäjäksi. Et ole siis poikkeustapauksia lukuunottamatta oikeutettu moniin sosiaalietuuksiin, kuten vaikkapa asumistuki tai toimeentulotuki. Yrittäjänä hoidat myös pääasiassa verotuksen ennakkoverotuksen kautta. Nämä asiat kannattaa siis ottaa huomioon jos esiintyjällä ei ole pääasiallista toimeentuloa muusta työstä tai keikkoja on todella satunnaisesti. Etuna on se, että kaikki tulojenhankkimiseen liittyvät kulut saa vähennetyksi verotuksessa ilman ongelmia.

Päiväraha, kilometrikorvaukset ja arvonlisävero.

Laskutukseen liittyen on hyvä tuoda esille myös päivärahat, kilometrikorvaukset ja arvonlisäverotus. Suomessa esiintyvien taiteilijoiden työ on arvolisäverotonta eli arvolisävero esiintyjille on 0%. Kilometrikorvaukset ja päivärahat ovat Suomessa ovat verotonta tuloa

Verohallinto määrittelee päivärahalle seuraavat ohjeet: Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta.Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä palkansaajan asunnosta.

Työmatkan (kodista kotiin) kestosta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat vuonna 2011 seuraavat:
Työmatkan kesto            Päivärahan enimmäismäärä
Yli 6 h (osapäiväraha)        16,00 €
Yli 10 h (kokopäiväraha)    34,00 €

Kun matkan kesto ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden
Vähintään 2 tunnilla        16,00 € (lisäosapäiväraha)
Vähintään 6 tunnilla        34,00 € (lisäkokopäiväraha)

Jos siis keikkamatka kestää yli kuusi tuntia niin palkkiosta voidaan laskuttaa 34e verottomana päivärahana.

Verohallinnon ohjeet kilometrikorvauksen määrittämiseksi:

Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla (auto) tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat vuonna 2011: 46 senttiä kilometriltä

Korvausta korotetaan 3 senttiä kilometriltä autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kg tai joiden koko on suuri, 7 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta ja 3 senttiä kutakin mukana seuravaa henkilöä kohden.

Eli jos esiintymismatka on esimerkiksi 120km suuntaan niin matkakulujen osuus lopullisesta laskusta voi olla 46s x 240km = 110,4e. Pitemmistä matkakuluista kertyy äkkiä aika sievoinen summa verotonta tuloa. Tosin luonnollisesti näistä ei kerry eläkettä.

Artikkelissa esitetyt prosenttuaaliset luvut ovat vain arvioita ja suuri osa numeroista on vuoden 2011 verotuksen mukaan. Tarkemmat tiedot löytyvät yleensä suoraan verotoimiston tai aiheeseen liittyvien tahojen verkkosivuilta.