Escorialin taikurikongressi järjestettiin lokakuussa 2013 neljännenkymmenennen kerran. Tapahtuma on kolmipäiväinen ja sinne pääsee vain kutsusta. Tapahtuma on tarkoituksella pidetty suhteellisen pienenä ja osallistujamäärä vaihtelee yleisesti 30–50 välillä. Tänä vuonna paikalla oli reilu 50 henkeä. Osallistujia oli muun muassa Espanjasta, Italiasta, Argentiinasta, Yhdysvalloista, Etelä-Koreasta, Japanista, Ranskasta, Belgiasta, Itävallasta, Sveitsistä ja ainuina pohjoismaalaisina minä ja Christian Engblom Suomesta.
Kongressipäivän virallinen osuus alkaa perjantaina noin viiden – kuuden maissa, kun kaikki ovat saapuneet paikalle. Esitelmiä pidetään noin ilta kymmeneen asti, sitten pidetään kahden – kolmen tunnin ruokatauko ja jatketaan puoli yhden – yhden aikoihin. Virallinen osuus jatkuu noin aamu neljään. Virallista osuutta seuraa epävirallinen osuus, jolloin porukka jakaantuu pienempiin ryhmiin esittelemään viimeisen vuoden aikana kehittelemiään ideoita ja tätä jatkuu niin kauan kuin porukka jaksaa valvoa.
Viikonlopun ensimmäinen aihe oli laaja ”Red&Black” eli mustat ja punaiset. Sen alle laskettiin lähes kaikki mahdolliset sitä sivuavat rutiinit kuten öljy ja vesi, out of this world, follow the leader, värien erottaminen, miraskill jne. Luennot olivat pääasiassa todella mielenkiintoisia. Tai sinänsä luento on ehkä väärä sana, missään vaiheessa ei ollut kyse puhtaasta luennosta, vaan enemmänkin tietyn henkilön ohjaamasta ryhmäkeskustelusta, jossa kuka vain pystyi tuomaan esille omia mielipiteitään, ideoitaan ja ajatuksiaan. En ole oikeastaan koskaan kokenut missään taikurikongressissa vastaavaa. Michael Goudeaun luento taikapäivillä on ehkä lähimpänä tunnelmaltaan samaa. Kenelläkään ei ole egoa, huonoja ideoita ei ole ja muutenkin tunnelma poikkesi täysin kaikista taikurikongresseista, joissa olen ollut. Perjantain huippuhetket viralliselta osuudelta olivat ehdottomasti Juan Tamarizin ”super sessiot”, joissa hän purki osiin ja analysoi omat versionsa öljy ja vesi tempusta sekä out of this world tempusta. En ole oikeastaan koskaan perustanut jälkimmäisestä, mutta Juanin luennon jälkeen taidan alkaa työstämään hänen opettamaansa versiota.
Lounastauolla suuntasimme sekalaisella 20 hengen ryhmällä paikalliseen kiinalaiseen syömään. Sinänsä koin hieman hauskana, että espanjalaiset vievät meidät ensimmäisenä iltana Espanjassa kiinalaiseen ravintolaan. Espanjassa siis syödään pitkän kaavan mukaan! Useampia alkuruokia, erilaisia pieniä maistiaisia, pääruoka tai pari ja jälkiruoka. Aikaa ruokailuun kuluu helposti kaksi tuntia poikineen. Tilasimme suoraan 10 hengen menun, eli 10 eri ruokalajia, joita kaikkia maistettiin vähän. Maha täyttyi helposti ja siinä samalla tehtiin korttitemppuja ja vaihdettiin ideoita. Suurin ongelma tosin edelleen oli espanjalaisten suorastaan kurja englannin osaaminen.
Virallinen osuus jatkui yhden aikoihin yöllä samalla aiheella ja sen variaatioilla. Jossain vaiheessa saimme myös muutaman miniluennon sekoitetun pakan järjestämisestä uuden pakan järjestykseen. Muutamia todella mielenkiintoisia tekniikoita, joita en ole koskaan ennen nähnyt. Prosessi on paljon nopeampi kuin voisi kuvitella. Lopettelimme noin neljän aikoihin, jolloin jakaannuimme pöytäkuntiin sessioimaan. Vaihdoimme ideoita muun muassa raskalaisen Bebelin ja korealaisen Charming Choin kanssa pari tuntia. Molemmat olivat minulle entuudestaan tuttuja nimiä, mutta kumpaakaan en ollut nähnyt livenä. Bebel oli varsinainen tekniikkahirmu, jonka rutiinit olivat lähes loputonta tekniikkaa. Charming Choi taas keskittyi enemmänkin vahvoihin efecteihin metodista välittämättä. Porukka väheni pikku hiljaa, mutta jossain vaiheessa kuuden ja seitsemän välillä oli pakko luovuttaa ja suunnata petiä kohti. Tuossa vaiheessa vielä noin 15 hengen espanjalaisten ryhmä oli kerääntynyt piiriin Tamarizin ympärille.
Lauantai alkoi epävirallisella osuudella puolilta päivin. Epävirallinen osuus kestää yleensä noin puolilta päiviltä kahteen. Epävirallinen osuus on hieman kuin mini EMC (essential magic convention) tai TED. Eli lava on vapaa kaikille pitää noin maksimissaan 20min miniesitelmä mistä tahansa taikuuteen liittyvästä aiheesta. Osa viikonlopun parhaasta annista oli nimenomaan näillä sessioilla, sillä 20min aikaraja karsii jaarittelua ja asia pitää kyetä ilmaisemaan suhteellisen tiiviisti. Vastaavasti näissä sessioissa myös englanti taisi ohittaa espanjan käytetyimpänä kielenä, joten seuraaminen espanjaa osaamattomille oli helpompaa. Tosiaan virallinen ohjelma käydään pitkälti espanjaksi. Oli silti mielenkiintoista huomata, että vaikka en ole ikinä espanjaa opiskellut, niin ymmärsin silti 30-40%, koska aihe oli pääasiassa entuudestaan tuttua. Ensimmäisenä iltana espanjaa puhumattomille oli myös tarjolla tulkki, mutta jostain syystä ei enää seuraavina päivinä.
Lauantaina kävimme lounaalla Escorilaisessa ravintolassa, jonka alakerrassa oli esiintymishuone, lava jne. Ravintolassa oli esiintynyt taikureita joka perjantai jo 30 vuotta. Mukaan lähti Rafael Benetar ja Magic Christian, joiden kanssa porisimme kaikesta mahdollisesta alaan liittyvästä jälleen mutustaessamme noin 6-7:ää pientä ruokalajia. Aloin todella pitää espanjalaisesta ruuasta… Hintaa aterialle tuli kiinalaisessa noin 12e per henkilö, täällä noin 25e per henkilö.
Lauantain virallisena aiheena oli professori Hoffmanin 100 vuotta sitten kirjoittamat kirjat ja niiden korttitaikuus osuus. Vähäiset yöunet, heikko esitelmien laatu ja pieni huone, jonne oli ahtautunut 50 henkeä ja jonka lämpötila lähenteli mietoa saunaa teki illasta suhteellisen rankan. Tosin en ollut ilmeisesti ainoa, sillä jossain vaiheessa Juan otti hieman ohjia käsiin ja minulle tulkattiin, että hänkään ollut täysin tyytyväinen esitelmien laatuun. Hieman jäi fiilis, että lähes pari tuntia yksi ryhmä luki vain Hoffmania ääneen papereista, kuten monet konsanaan koulussa esitelmiä tehdessä.
Illan huippuhetki oli ehkä Paul Wilsonin epävirallinen reilun puolen tunnin uhkapelureiden pakan vaihtoihin keskittynyt luento ja hetki, jolloin Hoffman käsitteli efectiä, jossa yksi kortti laitetaan pöydälle, katsoja nimeää minkä tahansa kortin ja pöydällä on nimetty kortti. Etenkin Juanin ja Bebelin versiot olivat todella hyviä ja käyttökelpoisia. Myös miniluento korttien vaihtumisesta katsojan käsissä sisälsi pari todella hyvää ideaa.
Iltasessio kesti noin puoli yhteentoista, jonka jälkeen suuntasimme, kuinkas muutenkaan, jälleen syömään. Seurueeseen kuului tällä kertaa minun ja Christianin lisäksi, Steve Beam ja Ron Wohl (Usa), Camillo (Espanja) ja Magic Christian (Itävalta). Suuntasimme paikalliseen suosittuun ravintolaan ja söimme jälleen pitkän kaavan kautta. Maistoin muun muassa elämäni parasta salaattia, suussa sulavaa ilmakuivattua kinkkua, loistavaa filettä ja erikoista jälkiruokaa, jonka pääosassa oli outo hyytelö, joka maistui yksittäin jopa pahalta, mutta sotkettaessa se lisukkeiden kanssa sekaisin siitä tuli taivaallinen makuelämys. Alan ehkä vihdoinkin ymmärtää mitä television kokkiohjelmissa gourmet kokit tarkoittavat puhuessaan eri makujen yhdistelemisestä. Hintaa aterialle tuli silti vain vajaa 30e!
Lauantain virallisen osuuden viimeinen ohjelmanumero oli gaala, jossa ensikertalaiset esiintyisivät ja myös muut halukkaat saisivat esiintyä. Koska esiintyjiä oli noin 20 niin ideana oli, että jokainen tekisi vain yhden rutiinin. Olin esiintymisvuorona jo toisena ja tein nousevat kortit rutiinini, jossa kolme eritavalla valittua korttia nousee itsestään pakasta mahdottomien olosuhteiden alla. Yleisö ei selvästi osannut odottaa rutiinia, sillä sain todella kovat ja pitkät aplodit esitykseni lopuksi. Useampikin taikuri tuli kyselemään käsittelenkö rutiinia seuraavan päivän luennossani ja Ron Wohl, joka tuli kiittelemään vetoani gaalan parhaana. Muuten gaalasta jäi itselle mieleen Lorenzin rutiini, jossa hän ennusti todella puhtaasti yhden kortin, jota ei tultaisi valitsemaan pakasta. Paul Wilson teki rutiinin kolmella katsojalla, jotka hän sai näkemään harhoja. Italialainen(?) kaveri teki todella puhdasta ja teknisesti hyvää kolikkorutiinia shottilasilla ja neljällä kolikolla ja Rubiales teki kolikkorutiinin metallisella ”Okito” laatikolla ja kolmella erilaisella kolikolla. Myös Charming Choin ”Any card at any number” ajatellulla kortilla hämäsi minua ensi näkemällä. Muutenkin toki kaikki tekivät laadukkaita rutiineja, mutta nuo jäivät pääasiassa mieleen.
Yö jatkui sessioidessa jälleen yli aamu kuuteen. Keskustelimme muun muassa nousevista korteista, kuuntelin Ron Wohlin tarinoita Herb Zarrowsta, Charlie Milleristä ja Vernonista sekä Paul Wilsonin tarinointia tapaamistaan oikeista huijareista ja uhkapelureista. Samalla näin myös elämäni ensimmäisen täysin tunnistamattoman/ näkymättömän valesekoituksen. Auringon jo alkaessa nousta oli kuitenkin pakko luovuttaa ja suunnata nukkumaan. Ensin kävin kuitenkin pidentämässä hotellihuoneeni luovutusaikaa ja sovimme, että epävirallinen osuuskin jatkuisi vasta yhdeltä. Nukuin reiluun yhteen ja suuntasin sitten alas, jossa Camillo oli jo pitämässä esitelmää Ambitious card tempusta. Tätä seurasi Roberto Giobbin miniluento Miraskill rutiineista.
Viimeisen päivän virallisen osuuden aiheena oli pohjoismainen taikuus. Koska aikataulut olivat venyneet jo niin paljon Ruotsi, Tanska ja Puola käytiin läpi suhteellisen nopeasti, sillä yhdestäkään maasta ei ollut edustajaa paikalla. Sitten olikin vuorossa Suomi. Pidin ensin oman luentoni suomalaisen korttitaikuuden historiasta 1800-luvulta nykypäivään käyden läpi omia ja muutamien muiden suomalaisten korttitaikureiden tuotoksia. Sitten Christian piti luennon Reijo Salmisesta ja omasta materiaalistaan. Sain luennostani todella hyvän vastaanoton ja olen vielä tänään saanut kovasti kiitoksia siitä sähköpostilla ja Facebookissa. Päivä lopeteltiin ilta kymmenen aikoihin ensi vuoden aiheiden julkaisulla ja kyllä, minulta kysyttiin myös olenko halukas tulemaan paikalle myös ensi vuonna. Jos ei jotain ihmeellistä tapahdu, niin aika varmasti paikalle suuntaan.
Kymmenkunta taikuria jäi vielä Escorialiin yöksi, mutta loput suuntasivat takaisin kohti Madridia. Minun ja Christianin mukaan liittyi Roberto Giobbi, jonka kanssa kävimme koko matkan äärimmäisen mielenkiintoisia keskusteluita muun muassa siitä, kuinka monilla nykypäivän taikuuden nyrkkisäännöillä ei todellisuudessa ole mitään pohjaa, sillä ne perustetaan lainauksiin, jotka on irrotettu niiden alkuperäisestä kontekstista. Muun muassa Robert Houdinin ”Taikuri on näyttelijä, joka esittää taikuria” on täysin väärinkäytetty. Samalla muutenkin analysoimme luentoja ja kertailimme kokemuksia viikonlopulta.
Escorialin hotelli ja kongressikeskuksesta sen verran, että kongressi järjestettiin siis Victoria Palace hotellissa. Hotelli on kaikkien arvostelujen mukaan neljän tähden hotelli, mutta palvelu hotellissa oli kaikkien mielestä kuin Kouvolan Vaakunassa konsanaan. Henkilökuntaa tuntui olevan koko viikonloppuna töissä vain kaksi henkeä, eli baarissa ei ollut ikinä töissä ketään, ravintolasta ei saanut mitään ja respakin tökki… Siivoojat sen sijaan olivat yli-innokkaita. Lukuisat taikurit naureskelivat että ”ÄLÄ HÄIRITSE” -kyltti ovessa tarkoittaa täällä; Koputa ensin oveen, jos kukaan ei vastaa niin soita sitten huoneeseen ja sen jälkeen käy työntämässä kynnyksen alta lappu, jossa ilmoitat, että ”älä häiritse” -kyltistä johtuen huonetta ei siivota. Yritä siinä sitten nukkua, kun ovea ensin koputetaan ja sitten soitellaan vielä perään. Ja tuo tosiaan tapahtui lukuisille taikureille. Muuten kyllä sijainti on hyvä ja Escorial on paikkana todella mukava pieni espanjalainen pikkukaupunki.