Ensilumi ehti taas sataa Rovaniemellä kun lokakuun lopussa suuntasin perinteiseen El Escorialin taikurikongressiin Espanjaan. Viimevuoden myöhästelyistä johtuen, minulla oli käytössäni Finnairin lahjakortti, joten en pitänyt lentojen varaamisen kanssa kiirettä. Lahjakortti vanhenisi joka tapauksessa marraskuun alussa, joten se piti käyttää kerralla pois. Vaikka jätin lentojen varaamisen lokakuun alkuun, yllätyksekseni satuin löytämään vielä lennot bisness luokassa ja väliä lahjakortin lisäksi piti maksaa vain noin 80€. Yli 180 senttiselle perus istumapaikat tahtovat olla hieman ahtaat, joten lisäjalkatila tuli kieltämättä tarpeeseen ja siitä maksoi hieman extraa mielellään. Muuten on sinänsä sääli, kuinka Finnair käyttää monopoliasemaansa häikäilemättömästi hyväkseen Suomen sisäisillä lennoilla. Helsinki-Rovaniemi-Helsinki väli on usein alessa jopa 100€, mutta toiseen suuntaan Rovaniemi-Helsinki-Rovaniemi joutuu helposti maksamaan jopa 300€… Monesti naureskeltu pääkaupunkiseudulla asuvan kolleegan kanssa, kun hän sanoo ettei missään nimessä ala maksamaan yli 200€ meno-paluusta mihinkään Euroopan kaupunkiin… Naureskelen takaisin, että hyvällä tuurilla Rovaniemeltä saatat päässä repun kanssa jonnekin 350€:lla, mutta pääasiassa nykyään +400€:lla.
Saavuin Espanjaan tiistai iltana. Rovaniemellä oli lähtiessä -3 astessa ja Espanjassa mukava +20 astetta. Olen käynyt Madridissa jo yli kymmenen kertaa joten homma sujuu rutiinilla. Laukun odotus, metro keskustaan hotellin viereen, kirjautuminen hotellille ja sitten ruokaa. Hotelliksi valikoitui perinteinen JC Rooms Santo Domingo, jossa olen myös yöpynyt lukuisia kertoja. Sijainti on erinomainen, huoneet ihan ok, mutta valitettavasti hintataso on koronan jälkeen noussut jo niin korkeaksi, ettei se oikein enää vastaa odotuksia. Ylipäätänsä Madridin hotellien hinnat ovat lähes tuplautuneet koronan jälkeen. Jos hotelli oli ennen koronaa 70-80€/yö, niin sama hotelli on nyt helposti 160€. Tämä koskee myös hostelleja. Eräs toinen taikuri oli valkannut yöpaikakseen hostellista huoneen, jossa oli toki oma kylppäri ja oma tila, mutta kokoa oli ehkä 3m x 3m ja ikääkin varmaan lähemmäs 50v. Hinta 120€/yö… Mutta yleisellä tasolla hyvästä hotellihuoneesta joutuu Madridin keskustan alueella maksamaan tuon noin 130-150€. Tosin löytöjä tulee aina välissä. Tälläkin reissulla löysin uuden hotellin, jonne tulen varmasti palaamaan.
Eli, tiistai ilta, kello noin ilta yhdeksän ja nälkä. Laitoin viestiä taikuri Christian Engblomille, josko hän sattuisi olemaan jo Madridissa ja pian puhelimeen kilahtaakin vastaus, Christian oli Madridissa, eikä ollut vielä syönyt. Espanjassa siis yleensä syödään varsin myöhään illalla. Christian sattui myös asumaan lähes naapurissa, joten ehdotin että lähtisimme pitkälle lounaalle. Christian asui ennen Madridissa, joten hän tietää lukuisia loistavia ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia, joten ehdotin että hän päättää paikan, minä tarjoan. Päädyimme paikalliseen kalaravintolaan jonka erikoisuutena oli merikroti. Pirun ruma kala kuten kuvasta näkyy, mutta maku on todella hyvä! Maku on itseasiassa niin lähellä hummeria, että kalaa on joskus kuulemma myyty tietämättömille hummerina. Maku on kieltämättä hieman rapumainen ja rakenne myös muistuttaa enemmän katkarapua, kun kalaa. Söimme pitkän kaavan kautta pitkälle yöhön, vaihtaen samalla kuulumisia.
Keskiviikkona kävin ensiksi tapaamassa toista suomalaista taikuri Mikk:iä, joka oli tullut Madridiin osallistuakseen mestaritaikuri Juan Tamarizin tyttären Anan taikurikoulun viikon kestävään ”Taikuus Madridissa” ekskursioon. Vaihdoimme kuulumisia ja temppuideoita muutaman tunnin ja sen jälkeen puhelimeeni kilahti viesti unkarilaiselta taikuri Gaborilta, joka oli opiskelemassa paikallisessa taikuuden kirjastossa. Olin kuullut kirjastosta ennenkin, mutta en ollut koskaan käynyt siellä, joten sinne seuraavaksi. Kirjasto kuuluu Juan Marchin säätiölle joka on perustettu jo 1955. Säätiö tuottaa näyttelyitä sekä konsertti- ja luentosarjoja. Sen pääkonttorissa Madridissa on kirjasto, joka on omistettu espanjalaiselle nykymusiikille ja -teatteritaiteille. Kirjastossa on myös todella iso osasto taikuudelle ja kirjastossa on tarjolla lähes kaikki taikuudesta kirjoitetut merkittävät teokset. Olin ällikällä lyöty! Olen käynyt Madridissa lähes 15 vuotta ja vasta nyt kävin täällä! Gabor naureskeli, että hän tulee kirjastoon lähes joka päivä aamupäiväksi, sillä paikalliset taikurit ovat ”yöeläimiä” ja usein nukkuvat pitkälle iltapäivään. Hän tekee aamun ja päivät taustatutkimusta kirjastossa ja siirtyy sitten sessioimaan paikallisten taikureiden kanssa iltapäivästä, kun nämä heräävät. Lahjoitin kirjastoon myös oman kirjani ennen matkan jatkamista takaisin keskustaan.
Aikainen herätys alkoi tuntumaan, joten käväsin pikaisilla päiväunilla hotellilla ja herätessäni aurinko alkoi jo laskea joten seuraavaksi suuntasin Bastardos hotelliin, jossa argentiinalainen taikuri Ignacio Lopez pitäisi luennon klassisesta ”Sylinteri ja kolit” tempusta. Ignacio on kirjoittanut tempusta ja sen historiasta yli 600 sivuisen kirjan, joka toimi tuon luennon pohjana. Luennolla oli paikalla vain noin 15 taikuria, mutta tunnelma ja luento olivat erinomaiset. Ignacio on ratkaissut tempusta muutamia ongelmia, jotka ovat vaivanneet minua niin kauan kun olen tempun tuntenut. Hieman jopa heräsi kiinnostus alkaa työstämään rutiinia… Ilta jatkui Espanjan malliin pitkälle yöhön, taikuudesta ja seurasta nauttien.
Torstaina nukuin pitkään, heräten vasta puolilta päivin. Ensimmäisenä ohjelmassa oli ”aamupala”. Olimme sopineet sveitsiläisen taikuri Lorenz Schärin kanssa, että lähtisimme testaamaan Michelin oppaassa mainitun kiinalaisen ravintolan lounasajan maistelumenun. Madridin välimatkat pääsivät hieman yllättämään. Vaikka Googlemaps näytti, että kävelymatka oli vain 1,5km ja noin 20min, niin huomasin ikäväkseni, että jos välissä on kahdeksan kaistainen tie, niin liikennevaloja voi joutua odottamaan helposti viisikin minuuttia. Myöhästyin siis tyylikkäästi noin 10min. Maistelumenu itsessään oli erinomainen. Paljon uusia makuja ja rakenteita. 7-8 Ruokalajia juomineen maksoi noin 75€/henkilö. Tämä siis Michelin oppaassa mainitussa ravintolassa. Suomessa ruoka on kyllä aivan liian kallista…
Ruuan jälkeen suuntasimme Lorenzin kanssa jälleen Juan March säätiön kirjastolle, jossa oli myös yhdysvaltalainen taikuri Mago Esteban, eli Steve Beam. Hän oli tekemässä taustatutkimusta tulevaa kirjaansa varten. Myös Gabor ilmaantui paikalle ja saimme myös viestiä, että amerikkalaisia olisi saapumassa Madridiin lisää minä hetkenä tahansa heidän lennon laskeuduttua. Pian puhelimet alkoivatkin piippailla ja sovimme, että mennään paikalliseen taikuriliikkeeseen heitä tapaamaan. Siinä saattoi olla turisteilla ihmettelemistä, kun pienessä liikkeessä oli toistakymmentä taikuria. Lopulta suuntasimme kahvilaan tapaamaan toista Madridin taikuuden legendaa Camilloa. Illan hämärtyessä puhelimeni soi ja linjan päässä oli taikuri Juhani Kirjavainen, jonka lento oli myös laskeutunut Madridiin. Tosin, Juhanin Internet ei toiminut, joten hän ei pystynyt käyttämään Google Mapsia, verkkopankkia tai mobilepayta, eikä hän löytänyt hostellinsa respaa… Suuntasin kipin kapin Juhanille avuksi ja ei ihme että respaa ei löytynyt. Samalla hostellilla oli kolme eri rakennusta. Kaksi oli vierekkäin, mutta sisäänkäynnit olivat aika huomaamattomat ”porttikongit”. Kolmas rakennus oli noin kilometrin päässä. Luonnollisesti respat eivät myöskään olleet alimmassa kerroksessa vaan kolmannessa kerroksessa. Kaksi ekaa rappua tutkittuamme, tulimme siihen tulokseen, että emme löydä respaa, joten soitin sinne. Luonnollisesti kaikki eivät espanjassa puhu englantia, joten sain sen verta selvää että vastaanotto on Victoria 3:ssa, joka oli siis tuo kilometrin päässä oleva kolmas rakennus. Sinne päästyämme emme jälleen meinanneet löytää vastaanottoa mistään, kunnes lopulta se löytyi neljännestä kerroksesta! Siis mitä… Kuka sijoittaa respan neljänteen kerrokseen! Eikä laita sinne selkeitä opasteita… Näköjään espanjalaiset. Respassa meille kuitenkin neuvottiin, että olemme väärässä paikassa. Tämä on Victoria 3. Mutta meitä neuvottiin puhelimessa tulemaan Victorian kolmanteen kerrokseen, ei Victoria kolmoseen. Tässä vaiheessa meinasi hermot mennä, sillä kävimme tuolla kolmannessa kerroksessa jo ja siellä ei ollut mitään! Mutta takaisin, kiipeämme kolmanteen kerrokseen ja kuten aikaisemminkin, ei mitään… Mutta jatkamme vielä ylöspäin ja yllätys yllätys, vastaanotto löytyy neljännestä kerroksesta oven takaa. Tässä vaiheessa välähtää että Espanjassa maantasolla oleva kerros on ilmeisesti kerros nolla. Ja ensimmäinen kerros maanpinnan yläpuolella on vasta kerros yksi jne. Voihan prkl… Noh, tältäkin olisi voitu silti välttyä yksinkertaisella opasteella: ”VASTAANOTTO ON YLEMMÄSSÄ KERROKSESSA”. Lopulta Juhani saatiin hotelliin ja sitten pikaista iltapalaa ja kuulumisien vaihtamista. Sovimme että näkisimme seuraavana päivänä puoliltapäivin Juhanin hostellin vieressä ja suuntaisimme junalla kohti El Escorialia.
Perjantaina suuntasin hakemaan Juhanin ja suuntasimme metrolla Atochan päärautatieasemalle josta menisi junia El Escorialiin tunnin välein. Vaikka olen tehnyt matkan lukuisia kertoja, olen aina hieman sekaisin Madridin rautatieaseman opasteiden kanssa. Toki, Escorialiin pääsee helposti myös bussilla, mutta jo vuosikausia olemme naureskelleet, että ensikertalaiset pitää viedä sinne ensin junalla. Se vain kuuluu asiaan ja samalla näkee hieman Espanjan maaseutua, kun juna siirtyy noin 50km kaupungista pohjoiseen vuoren rinteellä olevaan El Escorialin kaupunkiin. Escorialissa pikainen kirjautuminen hotelliin ja sitten kongressihotellille, jossa paikalla oli jo kourallinen taikureita ja koko ajan paikalle valui lisää tuttuja ystäviä. Ei Espanjaan enää vuosiin ole taikuuden takia matkustettu, vaan ystävien vuoksi…
Paikalla oli noin 50 taikuria. Muutamia uusia kasvoja mahtui joukkoon, mutta myös vakiokasvoja oli poissa. Ilmeisesti useampia oli esiintymismatkalla Kiinassa. Viikonloppuun mahtui kuitenkin valtavasti naurua, hieman kyyneleitäkin ja myös lievä yliannostus korttitemppuja. Vuoden aiheina oli Jimmy Grippo, pelikorttien muistaminen, Tenkai palmeeraus sekä pelikorteihin liittyvät vitsit, gägit jne. Paperilla aiheet sinänsä olivat varsin mielenkiintoiset, mutta valitettavasti tänä vuonna jostain syystä luennot aiheista olivat pääasiassa korkeintaan keskinkertaisia. Grippo esimerkiksi on Las Vegasin legenda, mutta hänestä on saatavilla tietoa ja materiaalia todella niukasti. Alunperin oli tarkoitus, että Grippon elossa olevat oppilaat Las Vegasista olisivat tulleet Escorialiin, joten aiheeseen ei varsinaisesti panostettu. Kaikkien oletus oli, että mitä me voisimme löytää, mitä Grippon oppilaat jo eivät tietäisi. Valitettavasti kuitenkin oppilaat olivat saaneet useamman keikan kiinnityksen Yhdysvaltoihin, joten he joutuivat perumaan tulonsa. Osittain tästä johtuen Grippo jäi aiheena hieman pintaraapaisuksi ja spekulaatioksi. Toki saimme nähdä jotain harvinaisia videotaltiointeja Gripposta esiintymässä, mutta itse metodit ja analyysi jäivät aika pinnalliseksi. Pääsääntöisesti kuitenkin tulimme siihen tulokseen että Grippo oli erinomainen markkinoija ja mainostaja, joka taikurina tunnisti hyvän ja selkeän efektin ja hallitsi perustekniikat varsin hyvin.
Pelikorttien muistaminen keskittyi hyvin pitkälle erilaisiin muistitekniikoihin kuten korttien värisarjojen muistamiseen neljän värin nipuissa tai vaikkapa muistipalatsiin jonka avulla koko sekoitetun pakan järjestys muistetaan. Aiheesta pidettiin kaksi erinomaista luentoa, mutta niiden ajankohta oli täysin väärä. Koko kongressi pyörii Juan Tamarizin vuorokausirytmin mukaan ja Juan herää vasta auringon laskettua ja menee nukkumaan sen noustua. Suurelle osalle osallistujista tämä on täysin nurinkurinen jäjrestys ja hyvin teoreettisten puheenvuorojen kuunteleminen muistipalatseista ja binäärisistä muistisäännöistä puoli kolmelta yöllä käy enemmänkin unilääkkeestä, kun tehokkaasta oppimisesta. Toiseksi, tällaisia tekniikoita ei opita yhdellä kuulemisella. Sinänsä oli hyödyllistä kuulla näistä niitä käyttäviltä, mutta yleinen mielipide oli, että olisi ollut hyödyllisempää kuulla lyhyesti miten näitä tekniikoita opetellaan ja sen jälkeen enemmänkin nähdä miten näitä voi oikeasti käyttää esityksessä.
Pelikortteilla tehtäviä ja niihin liittyviä vitsejä on niin paljon, että aihetta kerettiin lähinnä raapaista. Monella oli aiheeseen jotain lisättävää virallisten sessioiden ulkopuolella, mutta syystä tai toisesta he eivät näistä virallisissa sessioissa olleet halukkaita puhumaan. Ehkä yksi syy tälle oli, että muutamana vuotena jokaiselle aihepiirille on ennalta sovittu vastuuhenkilö, joka pitää huolen että kaikki saavat äänensä kuuluviin ja liikaa päällekkäisyyksiä ei tule. Mutta jostain syystä tänä vuonna näin ei tehty ja se näkyi ja kuului. Palmeeraamisia ehdimme käsitellä vain lyhyesti la-su yönä. Juhani piti erinomaisen katsauksen Tenkai palmeeraamisen uusiin mahdollisuuksiin ja R.Paul Wilson piti tapansa mukaan yhden viikonlopun parhaista puheenvuoroista uhkapelurin käyttämistä palmeeraustekniikoista. Lauantaina päivällä, Michael Close piti myös ylimääräisen luennon materiaalista, mitä hän on kehittänyt viimeisen vuosikymmenen aikana eläköidyttyään ammattitaikurin töistä.
Viikonlopun lopuksi Maestro Tamariz vielä päätti vuoden 2026 aiheet jotka ovat:
– Korttitaikuuden evoluutio
– Glide tekniikka
– Korttitaikuus koskematta (melkein) kortteihin
– General Card/Dual reality korttitaikuudessa
Muuten viikonlopun aikana syötiin hyvin, puhuttiin taikuudesta ja tehtiin temppuja. Illalliset venyivät helposti 21-01 välille. Kävimme myös sunnuntaina Lorenzin ja Raahulin kanssa Michelin tähden omaavassa ”Montia” ravintolassa syömässä 18 ruokalajin maistelumenun. Kerrassaan loistavaa ruokaa, hieman suomalaisilla vivahteilla. Menulla oli esimerkiksi paljon sieniä, kanttarelleja, jänistä, hirveä jne. Juomineen noin 160€ per henkilö, eli jo hieman arvokkaampaa, mutta paikalla oli siis Michelin tähti, joten siihen nähden edullista. Illalla meillä oli vielä varattu illallinen yksityiskokilla Madridissa. Myös tällä kokilla oli ennen Michelin ravintola, mutta sittemmin hän on eläköitynyt. Kuitenkin osallistujistamme on suhteitä ja he tuntevat hänet henkilökohtaisesti, joten tällainen järjestely onnistuu. Ruoka oli jopa vielä parempaa kun päivällä ja seura mitä parasta. Tällaisilla muistoilla jaksaa taas kaamoksessa ajella pitkin poikin Suomea pikkujouluista toiseen.
