Blogin kirjoittaminen tuntuu olevan aika kausittaista. Välissä tulee kirjoitettua ahkerammin ja välissä näyttää tulevan pitkiä aikoja ettei tule kirjoitettua mitään. Yksi syy tälle on se, että vaikka tilastoista toki näkee kuinka paljon lukijoita artikkeleille kertyy, niin se ei silti erottele botteja ja muita robotteja oikeista lukijoista. Kun lukijat eivät kommentoi kirjoituksia millään tavalla, niin voin vain arvailla kuinka moni näitä oikeasti lukee. Tosin sähköpostiin tulee aina välissä tiedusteluja, milloin on tulossa seuraava postaus ja tämä saa aina välissä hieman aktivoitumaan.

Taikuus oli pitkään varjeltua ja salaisuuksia suojeltiin. Jossain vaiheessa 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla asenteet kuitenkin alkoivat muuttua ja taikurit alkoivat avautua avoimemmin salaisuuksista ainakin alan sisällä. Vuosisadan lopussa tilanne alkoi olla jo siinä pisteessä, että eläkeikään ehtineet ammattitaikurit olivat valmiita opettamaan ja jakamaan oppejaan nuoremmille polville. Syystä tai toisesta kuitenkin hyvin monessa maassa yllättäen nämä eläkeikään ehtineet tai eläkeikää lähestyvät, niin sanotut taikurimestarit, menehtyivät erinäisten sairauksien seurauksena ennen kuin he ehtivät alkaa jakaa oppejaan laajemmassa mittakaavassa. Espanjassa ja Etelä-Amerikassa kuitenkin nämä mestarit elivät pitkään ja alkoivat eläkepäivillään jakaa tietoa nuorille. Paikalliset ”nuoret taikurit” ymmärsivät tämän tiedon arvon ja alkoivat kirjata oppimaansa ylös. Kirjoituksia alettiin jakamaan laajasta ja niiden pohjalta muodostettiin johtopäätelmiä ja kirjoitettiin uusia artikkeleita jaettavaksi, kommentoitavaksi ja tutkittavaksi. Taikuus alettiin ottaa vakavasti ja sitä tutkittiin kuten mitä tahansa tiedettä. Tämä jatkuu edelleen tänä päivänä ja tämä on yksi syy miksi espanjaa puhuvat maat ovat niin edistyneitä taikuudessa.

Toinen syy löytyy massakulttuureista. Esimerkiksi Espanjassa taikuuteen on suhtauduttu taikureiden toimesta hyvin vakavasti jo 1900-luvun puolivälistä. Espanjassa tavallisen ihmisen ensimmäinen assosiaatio sanaan ”taikuri” ei todellakaan ole ”lastenohjelmaa”, kuten Suomessa. Tämä on johtanut myös siihen, että taikuus on TV:n alusta asti ollut voimakkaasti esillä nimenomaan aikuisten viihteenä ja jopa taiteena. Taikuutta arvostetaan laajassa mittakaavassa ja sitä näkee tasaisesti televisiossa, mutta myös livenä. Esimerkiksi Espanjan pääkaupungissa Madridissa on lähes joka ilta tarjolla useampia pieniä ja suuria taikuriesityksiä. Vastaavasti kaupungista löytyy myös useita viikottain kokoontuvia taikuripiirejä ja luentoja. Taikuudesta innostuneen on siis helppo nähdä laadukasta taikuutta.

Kolmanneksi, koska Espanjassa on paljon laadukasta taikuutta, niin taikuudesta kiinnostuneet ensikosketukset taikuuteen ovat usein hyvin laadukkaita. Se inspiroi heitä alusta pitäen pyrkimään tekemään korkeatasoista taikuutta. Esimerkiksi espanjalaisten taikureiden tekninen taso on usein hyvin korkeatasoista nuoresta iästä huolimatta. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kyseinen taso on normi paikallisten keskuudessa. Kukaan ei ole ollut toppuuttelemassa heitä heti alussa ”Varo, tämä on vaativa tekniikka eikä sovi aloittelijoille” vaan he ovat alusta asti nähneet, että muut heidän ympärillä käyttävät näitä tekniikoita, eivätkä tee niiden vaikeusasteesta isoa numeroa. Olen jo vuosikausia toitottanut ettei taikuudessa ole olemassa vaikeita ja helppoja tekniikoita; on vain olemassa tekniikoita jotka taikuri joko osaa tai ei osaa. Siinä vaiheessa kun taikuri osaa tekniikan, niin se ei ole enää vaikea ja juuri tämä on nähtävissä espanjalaisessa taikuudessa.

Eli laadukas taikuutta tukeva ympäristö, korkeatasoiset vertaiset sekä pitkään eläneet mestarit, jotka ovat olleet valmiit jakamaan oppejaan, ovat kovan työn kanssa muodostaneet Espanjasta maailman johtavan maan taikuudessa.