Mikä on avaustemppusi? Mikä haluaisit sen olevan?
Mikäli ajattelet näitä kysymyksiä olet minusta jo väärällä tiellä. Lähitaikuus on usein väärinymmärrettyä. Vaikka sen mitä teet on oltava viihdyttävää ja hämmästyttävää taikuutta, niin lähitaikuuden ydin olet kuitenkin sinä ja sinun ja yleisön välinen vuorovaikutus. Lähestyessäsi ensimmäisen kerran tuntemattomia ihmisiä ei ole mitään väliä sillä mikä on avaustemppusi, sillä et luultavasti ehdi edes aloittaa sitä, kun ihmiset ovat jo muodostaneet mielipiteen sinusta. Tästä johtuen uskallankin väittää, että avaustemppusi olet sinä itse ja sen kulmakivenä toimii ensivaikutelma minkä luot itsestä. Esityksesi onnistuminen riippuu kaikkein eniten näistä ensimmäisistä sekunneista.
Mistä tämä ensivaikutelma sitten muodostuu? Keskeytä lukeminen hetkeksi ja katso omia käsiäsi ja kynsiäsi? Ovatko ne siistit ja hoidetun näköiset? SYYTÄ OLISI! Nimittäin ihmiset tulevat kyllä huomaamaan jos kyntesi ovat pureskellut ja kynnenaluset ovat likaiset. Entäpä ulkonäkösi muuten? Ovatko hiuksesi likaiset ja pitkät? Oletko siistinyt partasi? Entäpä vaatetuksesi? Ovathan vaatteesi varmasti puhtaat? Eiväthän ne ole rypyssä ja ennen kaikkea, ovathan ne sopivat. Haiseeko hengityksesi puhtaalle? Ethän haise liian voimakkaalle hajusteelle? Miten kävelet? Onko ryhtisi hyvä? Näytätkö väsyneeltä? Hymyiletkö? Ensivaikutelma muodostuu kymmenistä eri asioista joiden merkitys vaihtelee niiden tulkitsijasta riippuen.
Ihmiset ovat jo muodostaneet ensivaikutelman sinusta, mitä sitten? Syöksytkö suoraan avaustemppuusi? Tähän suhtaudutaan monella eri tavalla. Monet taikurit ovat sitä mieltä että saapuessasi uuden ryhmän luo täytyy ensimmäisen 30sekunnin aikana tapahtua jotain. Kyseisen tyylin kannattajat kaivavat taskusta esimerkiksi lompakon josta syöksyy liekit tai tiedustelevat onko joku hukannut kukkaronkehyksen tai kenties USB tikun, joilla he alkavat esittää taikuutta.
Toinen yleisesti käytetty tapa on aloittaa keskustelu ryhmän kanssa. Olen itse enemmän tämän ajatusmallin kannattaja. Myönnän silti että ensimmäiseen tapaankin on paikkansa, mutta kuinka usein esiinnymme yökerhossa, jossa musiikin lomasta ei kuule edes ajatuksiaan? Koen että on paljon tärkeämpää saada ihmiset pitämään minusta ensin ihmisenä ennen kuin teet yhtään temppua. Temput ovat minulle vain työkaluja itseni ilmaisuun ja vuorovaikutustilanteiden luomiseen. Taikuuden tulisi olla ennen kaikkea vuorovaikutteista, eikä yleisölle passiivinen kokemus.
Mitä tässä alun keskustelussa sitten yleensä tapahtuu tai käydään läpi? Tähän ei ole mitään varsinaista kaavaa minkä mukaan etenen, se riippuu aina sen hetkisestä tilanteesta, ajasta ja paikasta. Jokainen kerta on erilainen. Yleensä lyhyesti esittelen itseni ja pyrin saamaan selville kaikkien nimet ja muistamaan ne. Mahdollisesti tiedustelen myös kuinka ilta on sujunut, ovatko he viihtyneet tai voinko kenties olla heille avuksi? Tämä osoittaa huomaavaisuutta ryhmää kohtaan ja jälleen se vaikuttaa heidän mielipiteeseensä sinusta positiivisesti. Tämä keskustelu myös kertoo minulle siitä, onko tämä ryhmä sellainen, jonka kanssa haluan viettää aikaa ja jakaa taikuuden kokemuksia. Oikealla keikallakin on täysin tavallista, että ryhmän tilanne juuri tällä hetkellä on sellainen, että he eivät ole oikeassa mielentilassa taikuudelle. Heillä saattoi olla esimerkiksi menossa juuri tärkeä keskustelu tai he olivat juuri lyömässä lukkoon isoja kauppoja. Ei ole väärin tiedostaa tällainen tilanne ja jatkaa eteenpäin. Aina voit myöhemmin palata takaisin. On äärimmäisen tärkeää muistaa, että ollessasi tilaisuudessa esiintyjänä, sinut koetaan lähes poikkeuksetta myös järjestävän tason tai paikan edustajaksi ja sinun tulisi toimia sen mukaan.