Aamu tulee taikapäivillä aina ihan liian nopeaa… Yölliset sessiot Vaakunan baarissa venyvät lähes poikkeuksetta kolmeen, neljään tai jopa pitempään ja ensimmäinen virallinen ohjelmanumero alkaa aamu kymmeneltä aamuvirkuille.. Sitä ennen pitää ehtiä käydä suihkussa ja mielellään ehtiä myös aamupalalle. Muutaman tunnin yöunilla siis kymmeneksi Kouvolatalolle, jossa päivän ensimmäinen virallinen ohjelma oli Etelä-Koreasta tulevan Lukasin luento.

LUKAS LUENTO

JUNIORITAIKUREIDEN SUOMEN MESTARUUSKILPAILUT – LÄHITAIKUUS SARJA

Seuraava ohjelmassa oli juniorien SM kilpailut ja lähitaikuus sarja. Olin jälleen tuomaripöydän takana ja vaikka tein jokaisesta kilpailunumerosta kattavat muistiinpanot, niin menin tekemään ne pisteytyspapereihin, jotka kerätään pois lopuksi, joten kirjoittelen tämän muistini pohjalta.

Yleisesti kilpailuista voi sanoa että taso oli junioreiksi korkea. Aina silloin tällöin mukaan lähtee taikureita, jotka eivät ole selvästi harjoitelleet tai miettineet kilpailusuorituksiaan, mutta tänä vuonna oli selvää, että kaikki olivat nähneet vaivaa esityksiensä eteen, HIENOA!
Lähitaikuus alle 14 v sarjassa oli kolme kilpailijaa. Sarjan voitti Jim Suutari ikäisekseen hyvin tasokkaalla esityksellä, jossa ensin ässät siirtyivät näkymättömästi omista kasoistaan katsojan valitsemaan kasaan ja lopuksi yhden katsojan valittu kortti löytyi taskussa, alusta asti olleesta pakasta, toisen katsojan päättämästä numerosta (ACAAN)… Hyvä ja reipas esitys, jossa oli mukana myös jonkin verran tekniikkaa (yksi pisteytys kategoria).

Jaetulle toiselle (molemmilla samat pisteet) sijalle ylsivät Iivari Mikkonen ja Paavo Leppäkoski. Iivari Mikkonen luki esikuvansa Miika Pelkosen ajatuksia ja taikoi Miikan merkkaaman kortin taskuunsa, sai kortin taustan vaihtamaan väriä ja lopuksi ilmestymään korttikotelon sisälle, joka oli roikkunut Miikan kaulassa esityksen alusta asti. Lopetus valitettavasti oli aavistuksen liian mahdoton, joka johti siihen, että lähes kaikki tajusivat mistä rutiinissa oli kyse. Pienillä muutoksilla rutiinissa on kuitenkin potenttiaalia mutta kannattaa ottaa selvää Rick Johnsonin ”Too perfect theorysta” (esim. Genii magazine, lokakuu 2001) ja lukea myös Juan Tamarizin ”Theory of false solutions” (Magic Way kirja joka itse asiassa uudelleen julkaistiin juuri tällä viikolla).

Paavo Leppäkoski oli kolmikosta omaperäisin, tai en ainakaan ollut nähnyt temppua, vaikka se toki ostotemppukin saattoi olla. Leppäkoski teki rutiinin korteilla, joihin oli painettu hymiöitä. Katsojat saivat sormipyssyillä ampua kortteja ja onnistuivat lävistämään valitun kortin. Erityisen hienoa Leppäkosken esityksessä oli tapa kuinka hän sai koko yleisön osallistumaan esitykseensä. Leppäkoski oli minun henkilökohtainen suosikkini kolmesta alle 14v sarjan kisailijoista juuri omaperäisyytensä vuoksi.

Lähitaikuus alle 18 v. sarjassa oli myös kolme kilpailijaa. Sarjassa voittajaksi itsensä taikoi Sakari Wilenius esittäen kaksi versiotaan rutiineista, jotka kuuluivat taikurimestari Dai Vernonille (Triumph, prediction effect). Wilenius on varma ja rauhallinen esiintyjä jota on ilo seurata. Hän luottaa taikuuden tehoon, eikä yritä olla väkisin hauska vaan antaa taikuuden puhua puolestaan. Minusta henkilökohtaisesti Wilenius oli lähitaikuuskilpailijoista ainut, joka esitti taikuutta, eikä vain temppuja. Esityksen alku tosin hieman nauratti, sillä se muistutti kovasti kilpailuohjelmaa, jolla olen ollut palkinnoilla viime vuosina, mutta joku on sanonut, että jäljittely on kohteliaisuuden korkeimpia muotoja J Ja ei sillä, että omat esityksenikään olisivat omaperäisiä vaan ”olen seisonut myös jättiläisten harteilla”.

Toiselle sijalle sijoittui Elias Kvist Oulusta, joka teki ikäisekseen todella laadukasta työskentelyä kolikoilla (coins across, matrix jne). Kolikot ovat perinteisesti vaikea työkalu ja tekniikassa Kvistillä on vielä hiomista, mutta isot pisteet siitä, että uskaltaa ensimmäisissä kilpailuissa lähteä vetämään noinkin vaativaa materiaalia. Tosin materiaalin vaikeus myös samalla hieman rokotti Kvistin esiintymistä joka jäi lähinnä selostavalle tasolle; ”Nyt teen näin ja sitten näin jne”. Kvistilläkin on hyvä tulevaisuus edessään taikurina.

Sarjan kolmanneksi tuli Marko Poskiparta, Mentalisti Pete Poskiparran pikkuveli. Tosin isoveli ei ollut kuulemma ollut mukana rutiinin suunnittelussa joka hieman näkyi etenkin avausrutiinin sekavaisuutena. Liian monta efectiä yhdistettynä synnyttää helposti sekasotkun, jota on vaikea seurata. Poskiparran lopetus temppu!!! (RÄYH! Mutta käytti itse toistuvasti sanaa) oli ehkä kilpailuiden paras ja maagisin yksittäinen hetki. Valittu kortti palautettiin pakkaan ja se lensi itsestään pakasta ilmaan ja laskeutuen suoraan tuomareiden eteen (haunted deck). Poskiparta on varma ja luonnollinen esiintyjä, jolta voi myös tulevaisuudessa odottaa hyvää.

OHJEITA KILPAILIJOILLE

Yleisenä ohjeena kaikille kilpailijoille seuraavaa; Ottakaa selvää arvosteluperusteista! Ne ovat lukuisissa paikoissa tiedossa, myös tässä blogissa. Yksi arvosteltava asia on tekniikka ja siitä on turha odotella kovia pisteitä jos sitä ei ole ollenkaan.

Vastaavasti myös omaperäisyyteen kannattaa kiinnittää huomiota kuin myös efectien/temppujen selkeyteen ja näkyvyyteen. Vaikka kyseessä on lähitaikuuskilpailu niin pöydän pinnalla tapahtuvia efectejä ei suuri osa yleisöstä näe, joten vahvojen reaktioiden saamiseksi kannattaa miettiä, miten efectejä saisi nostettua pois pöydältä ja näkyvämmäksi. Juniorikisoissa vielä saa anteeksi aika paljon, mutta aikuisten sarjoissa tekniikasta, omaperäisyydestä ja esim. taikuuden ilmapiirin puuttumisesta rokotetaan ja paljon.

Lähes kaikkien kannattaisi myös panostaa esityksensä huippukohdan esiin tuomiseen eli siihen hetkeen kun efectin huippuhetki paljastetaan yleisölle. Ei mitään ”no niin, nyt kaikki ässät on tässä yhdessä kasassa” vaan oikeasti korostaa efectin mahdottomuutta jos siihen on mahdollisuus. Myös temput, kuten ACAAN (taikurit ymmärttää 😉 ) joissa vaaditaan paljon laskentaa vaativat esiintyjältä paljon, sillä pitkään laskeminen on helposti turhaa.

Ja tämä on vain henkilökohtainen mielipide, mutta älkää puhuko ”korttitempuista”… ”Temppu” sana jotenkin ainakin omaan korvaan korostaa sitä että kyseessä todella on vain temppu, taikuri tietää jotain mitä yleisö ei tiedä ja samalla se vähentää taikuuden tunnelmaa.

VIIHDEOHJELMIEN SUOMEN MESTARUUSKILPAILUT

Kesällä taikapäivien yhteydessä on kisailtu myös viihdeohjelmien Suomen mestaruuksista vuodesta 1998. Tänä vuonna kilpailuun oli ilmoittautunut 12 kilpailijaa eri viihteen aloilta. Mukana oli 6 taikuria, 2 jonglööriä, hanuristi, muusikko/koomikko/trubaduuri, mentalisti ja imitaattori. Kaksi vuotta sitten finaalissa kärkikolmikkoon sijoittuneet Ville Saarenketo (trubaduuri) ja Lauri Koskinen (Jonglööri) varmistivat automaattisesti finaalipaikkansa ja 10 kilpailijaa kilpaili kahdessa alkuerässä neljästä muusta finaalipaikasta.

Kisan piti alkaa 15:15, mutta tullessani paikalle 15:10 ensimmäinen esiintyjä Toomas Pitkänen oli jo lopettelemassa settiään, en siis nähnyt kuin esityksen lopetuksen, mutta paikalla olleet kertoivat, että ihan kiva perussetti taikuutta.

Toinen esiintyjä tuli ulkomailta ja oli naispuoleinen taikuri Ovechkina Zhanna joka esitti lähitaikuutta tuomariston edessä. Koska kyseessä on viihdeohjelmakisa joka käydään Kouvolan kävelykadun eli Manskin kadulla, niin kukaan eturiviä kauempana istunut ei nähnyt ohjelmasta mitään ja reaktiot jäivät todella vaisuiksi. Paikalla on kuitenkin useampi sata, ellei jopa muutama tuhat ihmistä, joten ei viihdeohjelmakisassa kannata tehdä tällaista ohjelmaa.

Pauli Raivio teki perus taikatemppuja silkkiliinoilla ja naruilla lapin puvussa rummutuksen säestämänä. Kai tämä nyt jossain kesän massatapahtumassa menee, mutta tällaiseen esitykseen pystyy kuka vain ja näitä lienee Suomen kokoisessakin maassa kuin sadepisaroita sateella…

Netta Skog hämmensi aluksi yleisön tullen lavalle haitarin kanssa ja soittaen näennäisesti haitarilla 90 luvun discohittejä, kuten E-Typea, Sash:ia jne… Haitari ei kuitenkaan ollut perinteinen harmonikka, vaan digitalisoitu versio joten sen ääntä on vaikea kuivalla, jos ei ole sellaista ikinä kohdannut. Suuri osa yleisöstä ei ollut ja keskustelujen pohjalta useampi tuntuikin luulevan, että iso osa musiikista tuli taustanauhoilta, kun todellisuudessa kaikki kuullut äänet tulivat Skogin soittamina. Esitys oli kuitenkin siihen mennessä kilpailuiden paras ja ensimmäinen josta uskalsi sanoa, että finaalipaikka irtosi. Pieni googlettelu paikanpäältä kertoi että Skog oli voittanut muun muassa ”Kultainen harmonikka kilpailun” 2006 ja ”Minä soitan harmonikkaa kilpailun” sekä soittanut useamman vuoden elektronista versiota heavy yhtye Turisaksessa. Todella taitava henkilö siis kyseessä ja myös illan finalisti.

Ensimmäisen alkuerän viimeinen esiintyjä oli ”koominen” taikuri Riku Pajari joka esitti yhden tempun ja loppu esitys kai oli sitten sitä komiikkaa. Esitys tosin olisi kaivannut kovasti tiivistämistä ja paikalla ollut stand-up klubeja kiertänyt koomikko tiivistikin Pajarin esityksestä, että kyllä 15 minuutissa pitäisi ehtiä tehdä muutakin kuin yksi temppu. Hän myös kehotti, että kannattaisi käydä pyörimässä stand-up klubeilla niin tietäisi että, yksi viiden minuutin puhe jossa on yhdet pikkunaurut ei kuitenkaan tee vielä koomikoksi. Deja vu! Aivan kuin olisin kirjoittanut tästä täällä blogissani…. http://www.taikuriristiharju.com/koomikko-taikurit-stand-up-taikurit/

Ensimmäinen alkuerä ei luvannut paljoa kilpailulta, mutta onneksi parhaat olivat vasta edessä. Toisen alkuerän aloitti imitaattori Kimmo Töyrylä. Imitaatio on äärimmäisen vaikea laji ja vielä vaikeamman siitä kuulemma Suomessa tekee, että siinä voi kehittyä todella hyväksi vain hyvän ohjaajan ja opastuksen tai valtavan työn kautta. Valitettavasti kumpaakaan ei ollut Töyrylällä tarjolla ja esitys meni lähinnä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Netistä löytyvät videopätkät kertovat kaiken oleellisen jos joku haluaa katsella…

Toisen alkuerän toinen kilpailija Sergey Stupakov tuli Latviasta ja esitti klassista kyyhkystaikuutta. Eli kyyhkysiä taiotaan esiin, hävitetään ja väleissä pienempiä sorminäppäryyspätkiä. Alusta alkaen oli selvää että lavalla on ammattimies. Jokainen ele, liike, asento ja katse oli selvästi mietitty. Kun tähän lisätään viimeisen päälle yhtenäiset lavasteet, ihmisten reaktiot eläviin eläimiin ja lopun kaksi ilmestyvää papukaijaa oli valtavat suosion osoitukset taattu. Taikurin näkökulmasta vastaavia on valtavasti, mutta harvoin näin hyvin tehtynä ja yhtenäisenä. Mutta viihdeohjelmakilpailussa reaktiot merkkaavat paljon ja ne olivat päivän suurimmat. Selvästi finaaliin!

Lisää herkkua oli yleisölle luvassa kun Kouvolalaistunut jonglööri Janne Mustonen oli vuorossa. Mustonen on taikuri ja jonglööri joka sekoittaa esityksessään komediaa, musiikkia, taikuutta ja jonleerausta. Yhdistelmä oli jo pari vuotta sitten hyvä ja finaalissa, mutta karsiutui tuolloin niukasti palkinnoilta. Nyt oli revanssin aika ja Mustosen esitys oli loistavan monipuolinen kokonaisuus jossa kaikki osa-alueet toimivat. Huumoria, sopivasti vaaraa, taidokasta jongleerausta ja ennen kaikkea loistava yleisön mukaan saaminen. Mustonen on myös kehittynyt valtavasti esiintyjänä parissa vuodessa ja uskallan sanoa, että jos kehitys jatkuu, niin kahden vuoden päästä tässä on vahva voittaja ehdokas. Mustonen matkasi finaaliin.

 

FINAALI

Viihdeohjelmien SM kilpailuiden finalistit vuonna 2014 olivat, Ville Saarenketo (Trubaduuri), Lauri Koskinen (Jonglööri), Janne Mustonen (Jonglööri), Netta Skog (Haitaristi), Miika Pelkonen (Taikuri) ja Sergei Stupakov (Lintutaikuri). Tässä vaiheessa vaikutti että tulossa olisi siis kaikkien aikojen finaali ja oli täysin mahdotonta sanoa kuka voittaisi kisan tai senkin kuka olisi palkinnoilla. Yleensä mukana on ollut aina muutama ylitse muiden, mutta tänä vuonna tuntui että kaikilla oli samat mahdollisuudet.

Stupakov teki finaalissa tismalleen saman lintuohjelman kuin alkukilpailuissa. Jälleen todella vahvat reaktiot, mutta taikurina ei voi kun miettiä taputtaako yleisö esiintyjälle vai linnuille 😉 Taikurina myös pakko mainita että Stupakov käytti esityksessään niin sanottuja ”valjaita” jotka ovat linnuille jopa vaarallisia ja siksi en itse olisi Stupakovia kärkisijoille sijoittanut.

Netta Skog teki todella rohkean ratkaisun ja sanoinkin hänen esityksen alkaessa ympärillä oleville, että rohkea veto! ”voisi melkein sanoa että nainen pelaa upporikasta tai rutiköyhää”. Sen sijaan että Skog olisi jatkanut hittilinjalla tai vetänyt esimerkiksi heavy hittejä sähköhaitarilla, kuten hän kuulemma joillain keikoilla tekee, hän soittikin yhden naisen orkesterina Finlandiaa! Kuulosti huikealta ja kylmät väreet menivät kun yhdellä soittimella soitettiin kaikki lyömäsoittimista torviin jne… Mutta valitettavasti kyseessä on viihdeohjelmakilpailu ja ehkä tällainen valinta kävelykadulle ilta kahdeksalta, ei ollut paras mahdollinen. Mutta veikkaisi että paikalla olleet ohjelmatoimistojen edustajat kiinnittivät silmänsä Skogiin ja keikkaa tulee riittämään hyvin, sillä repertuaari on todella laaja!

Suoraan finaaliin selvinnyt Ville Saarenketo osoitti mitä kahden vuoden valtavalla työllä ja treenaamisella on saatu aikaan. Kaksi vuotta sitten kitara ja basso lumosivat, mutta komediapuoli tökki. Saarenketo tiedosti sen ja alkoi aktiivisesti kiertää komediaklubeja tehden mahdollisimman paljon vetoja missä vain mahdollista. Lopputulos näkyi lavalla ja virtuaalisen basson hallinnan lisäksi komiikka puolikin oli nyt selvästi hallussa ja toimi. Ehdoton voittajaehdokas. Taikurit hieman naureskelivat/marisivat, että mitäs mahdollisuuksia taikureilla on kilpailla esiintyjien kanssa, jotka käyttävät tehokkaasti musiikkia tunnelman luomiseen ja rytmittämiseen… Teille, kukas on kieltänyt taikureita käyttämästä musiikkia esityksissä 😉

Janne Mustonen jatkoi finaalista siitä mihin alkukilpailuissa jäi. Finaali esityksessä oli alkukilpailun parhaita paloja ja kokonaan uusi lopetus jossa jongleerattiin muun muassa käyvää moottorisahaa. Sama varmuus jatkui ja yleisö oli täysillä mukana. En todellakaan olisi halunnut olla tuomaristossa, sillä periaatteessa kaikki esiintyjät olivat selviä ammattilaisia ja niin erilaisia. Mustosellakin oli selvät edellytykset voittoon asti.

Miika Pelkonen teki finaalissa periaatteessa lähes identtisen setin kuin alkukilpailuissa. Pelkosen setti kuitenkin on sellainen, että sen sisältö riippuu paljolti siihen osallistuvista ihmisistä ja kestää siksi helposti myös toisen katselemisen. Varma veto joka toimi ehkä aavistuksen paremmin kuin alkuerissä, sillä ilta alkoi jo hämärtyä ja yleisön keski-ikä sitä kautta nousta.

Viimeisenä finalistina esiintyi suoraan finaaliin päässyt jonglööri Lauri Koskinen. Kaksi vuotta sitten Koskinen esitti huikeaa teknistä jongleerausta musiikin säestyksellä ja alaa Suomessa sen kummemmin tuntematta, olen ymmärtänyt että Koskinen olisi Suomen johtavia teknisiä jongleeraajia. Nyt tyyli oli vaihtunut komedisempaan suuntaan, joka ei ehkä ollut ihan nappi valinta, etenkin kuin finaalissa oli jo mukana Janne Mustonen. Jongleeraus toki toimi, mutta komedia ei oikein. Setti myös meni reippaasti yliajalle ja loppu suhteellisen huonolla maulla tehtyyn korttitemppuun, jossa merkattu kortti löytyi taikurin takapuolesta. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, mutta tämän paikka ei minusta ollut Manskilla, etenkin kun eturivissä oli kymmeniä lapsia.

Periaatteessa siis viidellä oli mahdollisuudet palkinnoille, neljällä jopa voittoon. Ennen finaalin tuloksien julkistamista oli kuitenkin vuorossa Noora Karman taika ja mentalismi show ja Jari Tapanaisen fakiiri esitys… Karma osoitti huonohkoa makua tekemällä venäläistä rulettia veitsillä kun eturivi on täynnä lapsia ja jatkoi ampumalla jousella miehen haarojen välistä omenan… Tässä vaiheessa en ollut niin vakuuttunut lavalla näkemästäni että olisin jaksanut seurata loppu esitystä, joten lähin istahtamaan hetkeksi. En kuitenkaan missannut mitään, sillä jouduin katsomaan lopun esityksestä sunnuntain gaalassa. Olen aina tuonut suhteellisen rehellisesti mielipiteeni ilmi Karmasta; liina paljon, ihan liian pian. Karma ei ollut esiintyjänä, taikurina tai mentalistina valmis saamaansa huomioon ja se näkyy kaikessa tekemisessä ja esiintymisessä. Mutta kun mediakoneisto päättää nostaa kauniin naistaikurin pinnalle, niin ei kai kukaan täysjärkinen ala kieltäytymäänkään. Mielestäni kehitystä on kuitenkin tapahtunut parempaan suuntaan, mutta työtä on vielä paljon…

TULOKSET

Numeroiden jälkeen oli aika julistaa viihdeohjelmakilpailun voittajat. Kannattaa aina muistaa että kilpailun tuomaristo koostuu 5-8 henkilöstä, joiden ammatit vaihtelevat muista esiintyjistä ohjelmatoimistojen edustajiin. Loppupeleissä on täysin mahdotonta vertailla esim hanuristia, muusikkoa, taikuria ja jonglööriä, mutta tuomaristo tekee päätöksen jotenkin ja tuona päivänä 19.7.2014 tuomaristo päätti seuraavaa.

Viihdeohjelmakilpailun voitto meni Latvian lintutaikuri Sergei Stupakoville. Koska Stupakov ei kuitenkaan ollut Suomen kansalainen hän ei kilpailisi Suomen mestaruudesta, joten viihdeohjelmien Suomen mestaruus vuosimallia 2014 meni trubaduuri/muusikko/koomikko Ville Saarenkedolle. Hopeaa jonglööri Janne Mustoselle ja pronssia taikuri Miika Pelkoselle. Netta Skog sai tuomaristolta erikoismaininnan. Järjettömän kovatasoinen kisa jossa periaatteessa järjestys olisi voinut olla mikä tahansa, mutta näin tällä kertaa. Minun henkilökohtainen järjestykseni olisi ollut 1. Saarenketo, 2. Mustonen ja 3. Skog/Stupakov lähinnä sen takia että Pelkonen veti finaalissa lähes saman setin kuin alkuerissä, vastustan periaatteesta Stupakovin lintuvaljaita ja ymmärrän Skogin taidot ja viihdearvon, mutta upporikas ja rutiköyhä kostautui tällä kertaa.

Ilta jatkui Sokos Hotel Vaakunassa aamu neljään vaihtaen kuulumisia taikureiden kanssa ja tehden temppuja, sekä tietenkin kuunnellen Paul Danielsin tarinoita. Alla Toomas on juuri kuullut mikä on pinkki ja saa naisen hulluksi….