Sunnuntai aamu valkeni Kouvolassa ihan liian varhain siitäkin huolimatta, että Kouvolan Vaakuna pitää kyllä huolta siitä, että asukkaat menevät nukkumaan viimeistään kahdelta. Missään muualla maailmassa ei liene hotellia jossa on nukkumaanmenoaika vai onko?
CLOSE-UP KILPAILU
Noh, joka tapauksessa Kuusankoskitalolla oli alkamassa Close-up kilpailu ja koska en ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen ollut kilpailemassa, niin sain lähteä seuraamaan kisaa ilman stressiä.
Kisan aloitti Jukka Varpenius Kouvolasta. Kisan aloittajan rooli on aina tunnetusti vaikein. Porukka on edelleen väsyksissä ja ei oikein jaksaisi keskittyä. Varpenius kuitenkin teki todella taidokasta kolikkotaikuutta hyvällä tekniikalla. Valitettavasti kuitenkin Varpeniuksen ohjelma tehtiin myös lähes täysin sanattomasti ja ilman musiikkia, joka söi ohjelman tehoa. Hyvällä musiikkivalinnalla ja aavistuksen paremmalla yleisökontaktilla tämä voisi olla tulevaisuudessa helposti palkinnon arvoinen ohjelma, mutta ei valitettavasti tällä kerralla.
Markus Tervo on jo pitkään tehnyt hyvin itsensä näköistä taikuutta ja niin myös tällä kertaa. Rento ja massasta eroava esiintymistyyli, sekä osittain myös ajankohtainen keksityn uskonnon ympärille rakennettu rutiini herättivät nukuksissa olleen yleisön naurunremakoihin. Ohjelmaan oli sekoitettu sopivasti hieman erilaisia korttitaikuusefektejä ja otettu huomioon arvostelukriteetejä. Jos kehittämistä hakee, niin itse taikuus oli silti sekä metodillisesti, että efektien osalta kuitenkin ehkä jopa suhteellisen vaisua. Tervo voitti Close-up kilpailun 84,4 pisteellä.
Mystikko Alexander eli Pasi Hyvärinen on kisojen pitkäaikainen kävijä ja myös viimesyksyisen taikuuden Suomi-Ruotsi maaottelun voittaja. Lukuisia vuosia junnukilpailuiden tuomariston puheenjohtajana toiminut Martti Siren on toitottanut, että liian moni tulee taikurikisaan kokeilemaan jotain uutta, sen sijaan että tekisi leipämateriaaliaan. Alexander teki poikkeuksen ja tuli kisaan samalla rutiinilla, joka toimi syksyllä kilpailuissa, joissa suuri osa tuomareista oli tavallisia ihmisiä. Valitettavasti kuitenkin Sirenin olettamus ei myöskään pitänyt paikkaansa ja Alexander joutui huomaamaan, että taikuriyleisö ei reagoi samalla tavalla rutiineihin kuin tavalliset ihmiset. Tämä on sinänsä sääli, koska esitys oli todella taidokasta ja hyvää taikuutta sormuksella, sauvalla ja kukkarolla etenkin tavallisille ihmisille. Mutta ei ehkä parasta materiaalia taikurikilpailuun. Pienoinen virhe lopussa paikattiin hyvin ja uskoisin, että Alexander oli hyvin lähellä kolmatta sijaa.
Toomas Pitkänen teki todella erilaisen esityksen, joka tavallaan leikitteli erilaisilla kokkiohjelmilla. Hauska teema ja hyvä idea, mutta valitettavasti alapään kielenkäyttö ja vitsit varmasti rokottivat pisteitä. Toiseksi taikuriyleisö arvasi itse lopullisen efektin paljon ennen itse efektiä ja se söi pahasti esityksen tehoja. Mutta kokonaisuutena tässäkin esityksessä olisi paljon potenttiaalia, jos Pitkänen jaksaisi alkaa sitä kehittämään ja hiomaan. Heittelimme itseasiassa entisten tuomareiden kanssa kisan jälkeen ajatusta olisiko tämä ohjelma pitänyt siirtää näyttämösarjaan? Tuomaristolla on mahdollisuus tähän, jos esitys siihen soveltuu ja se parantaisi esityksen sijoitusta. Negatiivisista kommenteistani huolimatta tämä esitys olisi minusta soveltunut erinomaisesti esimerkiksi näyttämösarjaan edelle Roman Borschia.
Kalevan Noita Sini Kalevasta tulemme kuulemaan vielä! Loistava esitys, ammattimaista äänenkäyttöä ja rytmitystä ja loistava tunnelma jota tuki täydellisesti valittu musiikki. Sääli vain itse taikaefektit eivät olleet ihan samalla tasolla vaan aavistuksen liian perinteisiä taikuriyleisölle. Tavalliselle yleisölle tämä on valmis paketti kunhan pelikortit vaihdetaan johonkin muuhun ei heti taikureihin yhdistettävään, kuten vaikka Tarot pakkaan tai tehdään kustomoidut riimukortit. Kaleva sijoittui tuomariston pisteissä kisan kolmanneksi. Itse olisin sijoittanut hänet vähintään toiseksi ja mahdollisesti ero voittaja Tervoon olisi ollut aika pieni, koska Kaleva vei niin selkeän voiton tunnelmassa ja ilmapiirissä omissa kirjoissani.
Lauri Tuhkanen kilpaili esityksellä, joka toi hänelle viime vuonna Ruotsissa PM kisoissa pronssia korttitaikuuden sarjassa ja kaksi vuotta sitten ravintolataikuuden Suomen mestaruuden. Esityksen alku oli valitettavasti taikuriyleisölle ihan liian perinteinen pelikortti taskuun, joka ehkä saattoi saada osan katselijoista vilkuilemaan puhelintaan. Tuon jälkeen esitys lähti omaperäisimmille vesille ja parani huomattavasti. Sääli vain että esityksen keskikohdassa ollut temppu aiheutti ongelmia ja Tuhkanen yritti ehkä liian pitkään paikata sitä kun olisi ollut parempi vain siirtyä eteenpäin.
Tapio Salomaa esitti kilpailussa perinteistä keikkamateriaalia eli sormus ja naru rutiinia, kuitit seteliksi jne. Hyvää materiaalia tavallisille ihmisille, mutta ei näillä oikeasti tulla taikurikisoissa pärjäämään kun arvosteluperusteissa on muun muassa omaperäisyys.
Tuomas Seikku kertoi tekevänsä korttitaikuutta, mutta esitys jäi ehkä liiaksi korttitemppujen puolelle. Kortteja valittiin ja ne löydettiin taidonnäytteitä käyttäen. Valitettavasti korttien visuaalinen ampuminen ulos pakasta ei ole taikuutta vaan nimenomaan taidonnäyte. Seikun ohjelma olisi myös ehkä toiminut paremmin jopa näyttämösarjassa.
Kilpailuiden viimeinen esiintyjä oli Kristian Backman joka erosi massasta, sillä hän ei tehnyt yhtään korttitemppua ja hän vitsailikin sillä. Temppuja tuli pullonkorkeilla, kolikoilla ja niin edelleen. Valitettavasti Backmanin kohdalla tuomaristo kuitenkin minusta pudotti pallon ja pahasti. Backmanin esitys olisi tavalliselle yleisölle perus hyvä ja jopa erilainen esitys, mutta yhtään alaa seuraava taikuri tunnisti, että koko ohjelma oli rakennettu täysin ostotemppujen varaan ja ne myös esitettiin lähes sellaisena kuin ne ohjeissa kuvataan. Tämän pitäisi romahduttaa arvosteluperusteista sekä omaperäisyys, että tekniikkapisteet, mutta näin ei ole käynyt? Eli herää kysymys oliko tuomaristo tarpeeksi ajan tasalla tunnistaakseen, että se mikä saattoi näyttää omaperäiseltä, ei sellaista ollut? Useampi alaa laajemmin tunteva entinen tuomari oli kanssani samaa mieltä ja Backman ei meistä olisi kuulunut palkinnoille. Kilpailuiden tuomaristo kuitenkin koki esityksen hopean arvoiseksi.
Kokonaisuutena kilpailuiden keskitaso on minusta noussut. Toisaalta samaan aikaan myös keski-ikä kilpailijoilla on selvästi laskenut ja selkeät huippuohjelmat loistavat poissaolollaan. Christian Engblom, Kristian Nivala, Miika Pelkonen, Pete Poskiparta ja lukuisat muut edelliset voittajat olisivat vieneet tämän kisan 5-15v vanhoilla esityksillään mennen tullen. Mutta kun palkintokaappi on jo täynnä niin miksi vaivautua kilpailemaan, etenkin kun tuomaristo pystyy edelleen tekemään tällaisia aivopieruja, kuten tälläkin kertaa…
JUAN MAYORAL LUENTO
Juan Mayoral voitti näyttämötaikuuden maailmanmestaruuden 1991. Viimeksi vuoden 2015 MM kisoissa hän kieltäytyi esiintymästä kilpailuissa kun italialaiset järjestäjät olivat tehneet koko kilpailuista enemmän tosi tv:tä kuin maailman suurimmat taikurikilpailut. Mayoralin luento oli valitettavasti kongressin suurin pettymys. Mies kirjaimellisesti esitteli 90min taikureiden leluja ja erilaisia elektronisia härpäkkeitä, jotka tekivät milloin mitäkin; heittivät pienen tulipallon tai paperisilppua taikasauvan päästä jne. Itse ”lelut” olivat toki mielenkiintoisia ja näppäriä, mutta jos itse toiminnan esittelemiseen menee 30 sekuntia ja toiminnan selittämiseen 10 min, ja silti kukaan paikalla olijoista ei niitä kykene esittämään tai tekemään ilman diplomi-insinöörin koulutusta ja sähkötyöpajaa, niin en oikein ymmärtänyt luennon pointtia. Mayoral toki möi kaikkia esittelemiään tuotteita, mutta keskihinta oli lähes kaikilla esineillä useissa sadoissa euroissa, joten kauppa ei näyttänyt ainakaan kovin vilkkaana käyvän.
JOHN BANNON LUENTO
John Bannon on pitkän linjan korttitaikuri ja hän julkaisi 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa kaksi kirjaa; Impossibilities ja Smoke and Mirrors, jotka edelleen tänäkin päivänä ovat todella korkeatasoisia lähitaikuuteen keskittyneitä kirjoja. Valitettavasti sittemmin Bannon on ilmeisesti alkanut viettää liikaa aikaa taikureiden parissa, joka toisaalta on ymmärrettävää, sillä Bannon ei ole ikinä ollut ammattitaikuri vaan aina harrastaja, mutta samalla materiaalista on tullut temppuja sanan pahimmassa merkityksessä. Osa jutuista oli toki tehokkaita, mutta Bannonin luennoima materiaali oli niin metodi painotteista ja esitetty niin kuivasti kun vain olla ja voi, että en jaksanut seurata luentoa loppuun. Tosin, pakko myös kirjoittaa, että seuraan aktiivisesti taikuuden alan eri keskustelupalstoja ja kyseiset palstat ovat täynnä innokkaita harrastajia, joille Bannonin lähes itsestään toimivat pikkunäppärät jekut ja temput ovat parasta mahdollista taikuutta. Eli pikkunäppäriä, helposti opittavia ja tehtäviä jekkuja kärsiville puolisoille ja kavereille. Uuden oppii vartissa, jotta saa taas viikonlopun illanvietossa näyttää kavereille, ja sitten unohtaa.
DAVID STONE LUENTO
David Stonen luento on itse asiassa lähempänä myyntidemonstraatiota kuin luentoa ja tälle on hyvä syy; Stone elää lähes yksinomaan luennoimalla ja myymällä temppuja taikureille. Ja valehtelematta Stone on tässä ehkä maailman paras! Hänellä on siitä todisteena miljoonia maksanut kartano Pariisin keskustassa. Tämä toimii Stonella, koska hänen materiaalinsa on super visuaalista, nopeaa, helposti seurattavaa, suhteellisen helppoa tehdä ja suhteellisen edullista (Yleensä noin 30€ per temppu/lelu). Stonen luento on myös rakennettu shown ja luennon yhdistelmäksi. Kaikki temput on kuorrutettu valtavalla kasalla vitsejä, gägejä, sisäpiirivitsejä ja kaikki tehdään valtavalla energialla. Eli vaikka temppu ei kiinnostaisi niin luennon seuraaja nauraa ja viihtyy. Suuri osa Stonen tempuista on myös sellaisia, että niillä voi tehdä useita eri juttuja. Esimerkiksi suuri osa Stonen myymistä tempuista oli samoja kuin viimeksi 5-6v sitten kun hän kävi Suomessa, mutta hän teki kaikilla eri rutiineja. Syy tällä paljastui myöhemmin ja samalla se osoitti Stonen ammattimaisuuden tason; Stone piti yllä tietokantaa johon hän merkkasi kaiken mitä hän kyseisessä maassa ja missäkin luennolla tekee jokaista vitsiä myöten. Näin hänen tullessa samaan paikkaan uudestaan tietyn ajan sisällä, hän pystyy katsomaan mitä hän teki viimeksi ja mukauttamaan ohjelmaansa sen mukaan, että liikaa toistoa ei pääse tapahtumaan. Pakko nostaa hattua! Ja luonnollisesti tämä näkyi Stonen myyntipöydän ääressä ja raha vaihtoi omistajaa.
MAX MAVEN ”ANOTHER DIMENSION OF THE MIND” ONE MAN SHOW
Sunnuntai illan esityksenä toimi Yhdysvaltalaisen mentalisti Max Mavenin yhden miehen show. Pelikorttipakalla, kolmella tuolilla ja symbolilla, kahdella kolikolla, neljällä palalla teippiä sekä kahdella piirustusalustalla Maven piti yleisön hyppysissään noin 70min ajan. Olen nähnyt Mavenin shown edellisen kerran hänen vierailullaan Suomessa 2003 ja show oli hyvin pitkälle sama. Ensimmäinen puolisko on hyvin pitkälle katsojan ajatteleman pelikortin selvittämistä, keskikohta kolmeen katsojaan vaikuttamista ja loppu perinteinen sokkona tehtävä esitys, jossa taikuri kuvailee katsojien esineitä. Muistini saattaa tehdä tepposen, mutta muistelisin että 14 vuotta sitten esitys oli aavistuksen parempi ja ennen kaikkea hämäävämpi. Silloin olin etenkin pelikorttien kanssa pihalla kun peipponen, mutta nyt pysyin kyllä koko shown täysin perässä. Tosin ei sillä väliä, show toimi erinomaisena esimerkkinä esityksestä, jossa lähes kaikki ylimääräinen oli leikattu pois. Lauseissa oli vain ja ainoastaan sen verran sanoja, että asia tuli selväksi ja muutenkin kaikki esiintyjän liikkeet oli todella pitkälle mietitty. Myös paikalle tullut tavallinen yleisö oli täysin haltioissaan ja esityksestään Maven palkittiin suuren osan yleisön toimesta ständäreillä, eli yleisö osoitti suosiotaan seisten.
SOLMU MÄKELÄ TAIKURIKILPAILU PALKINTOJEN JAKO
Vaakunassa jaettiin vielä Solmu Mäkelä taikurikilpailun palkinnot seuraavasti;
Lavataikuus sarja
1. Hannu Juntunen (Fin)
2. Vadim Savenkov (Rus)
3. Roman Borsch (Rus)
Lähitaikuus
1. Markus Tervo
2. Kristian Bäckman
3. Sini Kaleva (Kalevan Noita)
Pääpalkinnon ja Solmu Mäkelä Trofeen voiton vei Hannu Juntunen. Muuten yö meni pitkälti sessioidessa toisten taikureiden kanssa. Perinteisesti taikurikongressin parhaat jutut näkee aina näissä yösessioissa ja tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Sääli vain että taikurit olivat jakautuneet kahden hotellin välille.
Lauantain tiivistelmä on luettavissa täältä http://www.taikuriristiharju.com/kouvolan-taikapaivat-2017-lauantai/
Kuvan otti Matti Käki