Jatkoa pääsiäisen 2019 Kouvolan Taikapäivistä. Kirjoittelen tätä ulkomuistista ilman muistiinpanoja jo muutama viikko kongressin jälkeen, joten pienet asiavirheet, kuten mitä joku teki missäkin gaalassa tai showssa saattaa olla siirtynyt showsta toiseen.
SUNNUNTAI
Sunnuntai alkoi Kuusankoskitalolla aamu kymmeneltä lähitaikuuden PM-kilpailuilla. Kilpailijoita oli Suomen lisäksi vain Ruotsista ja kokonaisuutena taso oli vaihteleva. Kärkikolmikko erottui jälleen suhteellisen selvästi ja ikäväkseni on myös sanottava, että valitettavasti ruotsalaiset ovat tällä hetkellä kilpailuohjelmissa valtavasti Suomea edellä. Siinä missä monet suomalaiset tulevat kisaan ”kokeilemaan jotain”, niin ruotsalaisten esitykset ovat viimeiseen asti hiottuja, teknisesti taitavia ja omaperäisiä. Tosin täytyy muistaa, että tuskin Ruotsista asti lähdettäisiin Kouvolaan vain ”kokeilemaan” josko sattuisi pärjäämään. Varmaan Ruotsin omissa paikallisissa kisoissa on myös paljon enemmän näitä ”kokeilijoita.” Kilpailuun osallistui myös useampia juniori-ikäisiä joka on toisaalta hyvä asia tulevaisuuden kannalta, mutta on myös mielestäni syytä pohtia, onko ohjelma jossa tehdään käytännössä viime taikapäivillä esiintyneen luennoitsijan myyntitemppua sellaisenaan tai kopioidaan esiintymistyyli, temppu ja käsikirjoitus suoraan kuuluisan espanjalaisen taikurin DVD:ltä, riittävän tasokasta tehtäväksi aikuisten PM-kisoissa? Kilpailun voiton vei Ruotsin Martin Hansson 89,2 pisteellä. Toiseksi sijoittui Markkus Tervo 83,6 pisteellä ja kolmanneksi Ruotsista Fredrik Ahlberts 80,8 pisteellä.
GUY HOLLINGWORTH LUENTO
Guy Hollingworth on itselle niitä ensimmäisiä ulkomaalaisia taikureita joiden tuotantoon tutustuin 1990-luvun loppupuolella London Collection VHS nauhalla sekä World Greatest Magic tv ohjelmista. Minulta löytyy myös ensipainos hänen todella korkeatasoisesta Drawing Room Deceptions kirjastaan. Hollingworth tekee nykypäivän mittapuullakin suhteellisen teknistä materiaalia, mutta kuitenkin näyttämättä avoimesti taitojaan. Kuvitelkaa brittiläinen frakkiin tai selvästi räätälöityyn pukuun pukeutunut herrasmies tekemässä korttitaikuutta ja keventämässä tunnelmaa välissä tietoisesti kuivalla huumorilla ja saatte aika hyvän käsityksen Hollingworthin tyylistä.
Hollingworthin luento sisälsi muutamia hänen klassikoitaan kuten esimerkiksi ”Twisting the Aces” joka löytyy 25v takaa oheiselta videolta.
Tämän lisäksi Hollingworth esitteli myös uudempaa tuotantoaan, jota ei mielestäni ole vielä julkaistu missään. Hollingworthilla oli muun muassa todella hyviä ideoita siitä miten paperiliitintä voidaan hyödyntää salaisena apuvälineenä korttitempuissa. Toki aihetta käsitellään jo hänen kirjassaan, mutta hän oli vienyt aiheen vielä pidemmälle. Yleisesti Hollingworth tunnetaan nimenomaan korttitaikurina ja siksi olikin hieman yllätys kun hän esitti ja opetti myös oman versionsa klassisesta kupit ja pallot tempusta. Minun mielestäni Hollingworthin rutiini oli ehkä jopa paras kupit ja pallot rutiini jonka olen nähnyt. Tämä johtui pitkälti siitä, että yleisesti kupit ja pallot rutiinit ovat tiivistettävissä Jason Englandia lainaten; ”Paskaa, paskaa, paskaa, OHO! HEDELMIÄ!” Perinteisissä rutiineissa kulutetaan 3-5 minuuttia pienillä palloilla nyhjäämiseen tavalla joka on usein vaikeahkoa seurata ja ei kovin vakuuttavaa. Hollingworth oli panostanut suuresti tähän kohtaan rutiinia ja lähes joka kerta pienen pallon häviämisen jälkeen monen taikurin yllätykseksi taikuri näytti molemmat kädet tyhjinä. Hollingworth oli ottanut hyvin vanhan taikuritekniikan ja tuonut sen nykyaikaan. Tosin monen taikurin tavoin hän oli ehkä aavistuksen liian tyytyväinen tekniikasta, joka johti sen pienoiseen ylikäyttämiseen ja sitä kautta sai ainakin taikurin lopulta laskemaan 1+1 yhteen ja ymmärtämään ainakin suurin piirtein miksi kädet olivat joka hävityksen jälkeen tyhjät. Mutta kokonaisuutena rutiini oli silti todella vakuuttava. Hollingworth lopetti luentonsa temppuun jossa valittu ja katsojan merkkaama kortti ilmestyy täysin mahdottomissa olosuhteissa mahdottomaan paikkaan. Ensimmäinen versio tästäkin tempusta löytyy Hollingworthin kirjasta, mutta oli hauska tekniikkaa tuntemattomien taikureiden raapivan päätään, ennen kuin Hollingworth selitti mitä tempussa todellisuudessa tapahtui. Kaikin puolin pidin Hollingworthin tyylistä ja luennosta todella paljon ja sain jälleen yhden nuoruuden sankarin nähdyksi elävänä.
ASI WIND LUENTO
Windin luennon materiaali meni ainakin osittain päällekkäin hänen workshopin ensimmäisen osan kanssa. Osa workshoppiin osallistujista oli tästä jopa hieman näreissään, mutta toki suuri osa päällekkäisestä materiaalista käsiteltiin luennolla paljon pintapuolisemmin. Pääasiassa luento kuitenkin sisälsi hyvin vahvaa korttitaikuutta. Wind lukeutuu taikureihin jonka temppujen salaisuus on usein suhteellisen yksinkertainen. Salaisuus kuitenkin haudataan niin monen eri kerroksen alle, että katsojille jää mielikuva jossa taikuri ei näennäisesti tee mitään ja silti jotain täysin mahdotonta tapahtuu.
Wind oli tuonut painorajoituksista johtuen mukanaan vain 14 kappaletta kirjaansa ”Repertoire”, jota hän möi suhteellisen kovaan 100€ hintaan, mutta luennon jälkeen kirjat katosivat vauhdilla. Itse hankin kirjan ennakkoon jo noin vuosi sitten ja kirja on yksi parhaista taikurikirjoista temppujen osalta mitä olen lukenut pitkään aikaan.
MIGUEL MUNOZ LUENTO
Elokuvien ystävät ovat viimeaikoina saattaneet bongata Munozsen Tim Burtonin Dumbossa, jossa hän on suhteellisen näkyvässä roolissa. Muñoz onkin opiskellut teatteri- ja sirkustaiteita Lontoon Circus Spacessa ja tehnyt töitä siis myös näyttelijänä. Nykyään hän on yksi Juan Tamarizin tyttären Ana Tamariz’in Madridin taikurikoulun opettajista ja tämän lisäksi hallitse lavataikuuden maailmanmestari. Moni luennolle saapunut taikuri saattoikin yllättyä, sillä kyseessä ei ollut luento lavataikuudesta vaan lähitaikuudesta. Munoz oli ottanut jo edesmenneen taikurimestari Slydinin rutiineja ja muuttanut ne tehtäväksi seisten.
Slydinin tuotannon tuntevat ymmärtävät kuinka tämä ei ehkä ole ihan helppoa. Munozin luento keskittyi pitkälti demonstroimaan kuinka taikurit voivat käyttää hyödyksi luonnollisia liikeratoja salaisien asioiden piilottamiseen myös lähitaikuusolosuhteissa. Liikkeistä tulee ikään kuin luonnollisen näköistä tanssia, jonka aikana tapahtui mahdottomia asioita. Sopivan erilainen luento, joka ei välttämättä vedonnut isoihin massoihin, mutta toimi varmasti hyvänä inspiraationa ja silmien avaajana siitä, kuinka taikureiden itsestään selvinä pitämiä asioita, voi tehdä myös toisin.
COMEDY NIGHT SHOW
Sunnuntain viimeinen virallinen ohjelmanumero oli Comedy Night. Tosin gaalan aloitti Henry Evans, jonka esitys ei sinänsä millään mittapuulla teemaan mahtunut, vaikka olikin todella vahvaa taikuutta. Evans otti lavalle viisi avustajaa, jotka jokainen saivat oman korttipakan. He varmistivat että kaikki kortit olivat eri kortteja ja sen jälkeen sekoittivat ja nostivat pakkojaan ja valitsivat niistä jokainen yhden kortin. Taikuri ei missään vaiheessa koskenut pakkoihin ja avustajat olivat onnistuneet valitsemaan hertta ässän, kuninkaan, rouvan, jätkän ja kympin eli värisuoran. Jos rutiinia miettii tavallisen ihmisen näkökulmasta, niin se oli ehkä jopa viikonlopun vahvimmasta päästä, mutta rutiini itsessään oli aavistuksen liian pitkä ja ehkä väärässä esityksessä, sillä komediaa oli vähänlaisesti. Taikuriyleisö myös taisi olla suhteellisen hyvin perässä siitä, miten näennäinen ihme toteutettiin.
Evansin jälkeen lavalla kävivät vuorotellen ja yhdessä saksalaiset Topas ja Helge Thun. Heillä on ilmeisesti ollut kotona Saksassa kokonaisia kokoillan esityksiä kahdestaan, josta muun muassa nämä yhteiset rutiinit juontuivat. Herrat esittivät muun muassa seuraavan yhteispätkän ennen soolopätkiään
Topas esitteli soolovuorossaan miltä taikatemppu näyttää harjoitteluvaiheessa, ensi-illassa ja 1000 esityksen jälkeen.
Helge taas muuntautui Las Vegasin koe-esiintymisessä epäonnistuneeksi hahmoksi Bruno Brasilianiksi, joka yritti epätoivoisesti saada katsojan sormuksen ilmestymään ei niin vapaasti valittuun syötävään. Pöydällä oli ainakin tomaatti, ananas, Brunbergin suukko ja pari muuta, joista taikuri enemmän tai vähemmän selvästi yritti saada yleisön valitsemaan ananaksen. Yleisö kuitenkin päätyi aina muihin syötäviin ja kaaos oli valmis. Ehkä gaalan vahvin esitys, mutta jälleen aavistuksen liian pitkä.
Comedy Nightin lopetti skotlantilainen ”ammattioksentaja” Stevie Starr. Starr on tuttu näky lukuisien eri maiden Talent ohjelmista ja parikymmentä vuotta sitten hän oli vakiovierailija myös Suomen televisiossa ”Älä Katso” ohjelmassa. Se mitä Starr tekee on vaikea kuvata. Hänen esityksestä jää vaikutelma, että hän syö astianpesuainetta, biljardipalloja, bensiiniä, kolikoita, lainattuja sormuksia, kultakaloja ja paljon muuta. Eikä siinä kaikki, Starr myös ”oksentaa” esineitä ulos näennäisesti halutussa järjestyksessä. Selittämisen sijaan ehkä helpompi näyttää
Starr esitys on kieltämättä ainutlaatuinen ja sopii sinänsä erinomaisesti taikurikongressiin, että esityksessä ei kaikki ollut ihan sitä miltä se näytti 😉 Loistava show kerran katsottuna, mutta jälleen aavistuksen liian pitkä, sillä tällainen esitys alkaa väkisinkin toistamaan itseään.
Comedy night oli pääasiassa hyvin korkeatasoinen kokonaisuus, mutta kaikki joiden kanssa juttelin olivat yhtä mieltä siitä, että lähes kaikki esitykset olisivat kaivanneet tiivistämistä. Jokaisessa esityksessä ehti tulla fiilis että näitä venytetään aavistuksen liian pitkään ja esim 15-20% tiivistämisellä ei olisi tehosta menetetty mitään yhdenkään esiintyjän kohdalla, mutta kokonaisuus olisi ollut tiiviimpi ja parempi paketti.
Sunnuntai ilta jatkui juhlaillallisella, kilpailuiden palkintojenjaolla sekä sessioinnilla Vaakunassa.
MAANANTAI
Maanantai alkoi jälleen ihan liian varhain Asi Windin workshopin jatkolla, mutta kirjoitin tästä jo edellisessä osassa. Workshop venähti hieman pitkäksi joten kiireen vilkkaa Kouvolan keskustasta Kuusankoskelle, jossa oli alkamassa close-up show eli lähitaikuusshow.
CLOSE-UP SHOW
Shown aloitti Helge Thun, joka esitti uusimman version taikureiden maailmanmestaruuskilpailuiden ohjelmastaan, jolla hän yhdeksänkymmentäluvun puolella voitti pronssia. Neljä valittua korttia merkittiin ja palautettiin pakkaan, jonka jälkeen ne löytyivät neljästä mahdottomasta paikasta kuten taskuista, tulitikkuaskin sisältä ja katsojan alusta asti pitämästä korttikotelosta. Kommenteista päätellen useampikin taikuri jäi raapimaan päätään esityksen yksityiskohtien kanssa.
Guy Hollingworth oli vuorossa seuraavana ja hän esitti muutamia klassikoitaan kuten twisting the aces pätkän, jonka lopussa tällä kertaa kortit todella muuttuivat ässiksi sekä kuuluisan temppunsa Reformation, jossa merkattu kortti revitään neljään osaan ja yhdistetään takaisin yhdeksi kortiksi yksi pala kerrallaan.
Kolmantena oli vuorossa korttitaikuuden maailmanmestari vuosimallia 2000 Henry Evans. Evans näytti ettei hän ole riippuvainen ”leluistaan” ja teki noin 15min esityksen neljällä lainatulla ja sekoitetulla pakalla. Periaatteessa Evansin koko esitys perustui improvisaatioon jossa taikuri sorminäppäryyden sijaan käyttää päätään. Temppu tunnetaan yleisesti nimellä ”trick that cannot be explained”, sillä taikurikaan ei tiedä tarkalleen mitä hän tulee tekemään ennen kuin hän saa pakan käsiinsä. Olen suhtautunut tämäntyyliseen efektiin aina hieman varauksella, sillä se ei mielestäni suo suurta mahdollisuutta dramaattisen rakenteen luomiseen, mutta toisaalta taas osa efekteistä voi tuntua täydellisiltä ihmeiltä. Luonnollisesti taikurit rakastavat tämäntyylistä taikuutta, sillä he tietävät kuinka kovasti esiintyjä työskentelee korvien välissä ja Evans palkittiin esityksestään brasilialaisin aploodein.
Asi Wind parka ehti jo luulla että kongressi oli jo taputeltu hänen osaltaan ja hän keskittyikin lähinnä kuvaamaan muiden esityksiä. Purho päätti kuitenkin yllättää Windin ja pyytää tätä vielä lavalle, joka ei Evansin saamien suosionosoitusten jälkeen ollut helppoa. Wind jatkoi omalla tyylillään ja teki pari nopeaa, mutta todella vahvaa korttiefektiä testiolosuhteissa.
Shown lopetti hallitseva lähitaikuuden maailmanmestari sekä Asia Got Talent kilpailun pari viikkoa ennen Kouvolaa voittanut Eric Chien. Chienin esitys on itse asiassa muodostunut pienimuotoiseksi viraalihitiksi sosiaalisessa mediassa ja pari kaveria on linkannut sen minullekin, joten liian selittämisen sijaan esityksen voi katsoa tästä
Tosin, pakko sanoa että ainakin eturiviin esitys ei todellakaan näyttänyt noin hyvältä vaan yhtä ja toista salaista vilisi siellä ja täällä. Esitys on kuitenkin hyvä esimerkki siitä millaista materiaalia maailmalla taikurikilpailuissa tehdään. Tosin, pakko myös tähän väliin mainita, että minusta tällaisilla esityksillä ei ole mitään tekemistä lähitaikuuden kanssa, sillä esitystä varten esiintyjän pitää kuljettaa mukanaan kokonaista pöytää ja yleisönkin pitää olla vähintään muutamien metrien päässä. Mutta taikurit rakastavat näitä ”piilota avopuolisosi pöydän sisään” esityksiä ja myös Kuusankoskella Chien palkittiin ainakin osittaisilla brasilialaisilla aploodeilla. Kansainväliset vieraat nopa naureskelivat Purholle, että miten tämä on onnistunut kasaamaan näin kovia esityksiä pieneen suomalaiseen kongressiin. Esitykset ja gaalat olivat kuulemma kovempitasoisia kuin maailman isoimmissa ja rahakkaimmissa kongresseissa!
KALLE NIO LUENTO
Kalle Nio on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia taikureita ja uuden sirkuksen johtavia edelläkävijöitä. Hän on esiintynyt suurten teatterien näyttämöillä yli 40 eri maassa. Suomessa hänen ohjauksiaan on nähty mm. Kansallisoopperassa, Kansallisteatterissa ja Kiasmassa. Nio on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta ja monitaiteellisissa näyttämöteoksissaan hän yhdistelee taikuutta videoprojisointeihin ja visuaaliseen teatteriin. Nio on kehittänyt taikuutta myös muille taikureille ja hänet palkittiin jo vuonna 2000 taikureiden MM- kilpailuissa keksintösarjassa. Nion luento keskittyi esittelemään hänen luomisprosessiaan, tekniikoitaan sekä kertomaan suhteestaan taikuuteen näyttämällä videopätkiä hänen kokoillan esityksistään. Hienoa että taikapäivillä on alettu nostamaan esiin myös suomalaisia osaajia. Vielä hienompaa tosin olisi ollut jos taikapäivillä olisi nähnyt joku Nion esityksistä kokonaisuutena livenä, mutta valitettavasti Kouvolan kaupunki oli päättänyt supistaa taikapäivien apurahaa, joten ehkä joskus toiste.
ERIC CHIEN LUENTO
Chienillä oli kunnia olla tämänkertaisten taikapäivien viimeinen luennoitsija. Viimeisen luennoitsijan paikka ei ole yleensä kovin helppo, sillä pieni taikatemppuähky alkaa jo vaivaamaan osallistujia ja univelkaa alkaa olla sen verta reilusti, että keskittyminen tekee välissä tiukkaa. Valitettavasti Chienin luento ei myöskään ollut kiinnostavimmasta päästä. Chien muun muassa esitteli miten hänen Asia Got Talent koe-esiintymisnumeronsa toteutettiin
Käyttökelpoisuus kaikille muille paitsi kilpailuohjelmien suunnittelijoille oli lähes nollassa. Toisen puoliskon luennostaan Chien käytti kolikon hävittämistekniikkansa opettamiseen sekä muutamaan hyvin keskinkertaiseen korttitemppuun. Sinänsä luennon valinnat hieman ihmetyttivät, sillä Chien on julkaissut muutaman DVD:n taikureille, jossa on paikoitellen ihan ok silmänkarkkia kolikoilla ja pelikorteilla, mutta luennollaan Chien ei tehnyt mitään näistä tai edes maininnut niiden olemassaolosta. Olisin olettanut että tällainen materiaali sopisi luennolle paremmin kuin ”katsokaas mitä kaikkea olen piilottanut pöydän reunan taakse…”
LOPPUNÄYTÖS
Taikapäivien loppunäytöksen aloitta näyttämötaikuuden maailmanmestari Miguel Munoz. Taiteellinen ja kaunis esitys jonka näet alta. Yleisö taputti seisaaltaan ansaitusti
Helge Thun temppuili lavalla laatikolla, jonka näennäisesti suuri osa taikuriyleisöstä oletti tuntevansa. Tempussa taikuri näennäisesti hävittää puulaatikolla ison nopan. Thunin temppu ei tosin mennytkään niin kuin suuri osa taikureista oletti vaan laatikosta ilmestyi mahdottomanoloisesti lukuisia isoja noppia.
Guy Hollingworth esitti uudehkon klassisen manipulaatio-ohjelmansa, jossa oli 1900-luvun alun Vaudeville henkeä. Periaatteessa Hollingworthin efektit olivat kaikki klassisia, mutta hänen käyttämät metodit tavalla tai toisella uusia ja tästä johtuen hämäsivät taikureita sen verran, että yleisö oli jälleen seisaallaan esityksen jälkeen.
Stevie Starr oli vuorossa seuraavaksi lähes identtisellä esityksellä kuin edellisenä iltana. Toki osa yleisöstä oli vaihtunut, mutta iso osa ei. Tästä johtuen Starrin esitys ei oikein kunnolla enää lähtenyt lentoon. Oli kuitenkin ihan hauska seurata niiden reaktioita, jotka eivät esitystä jo edellisenä iltana nähneet.
Gaalan lopetti Topas illuusioesityksellään. Topas on ehkä vihdoinkin ratkaissut minua henkilökohtaisesti aina askarruttaneen pulman, kuinka taikuri voisi saada yleisön rock tähden kaltaiseen hurmokseen.
Kokonaisuutena jälleen loistavat Taikapäivät! Seuraavan kerran toivottavasti kesällä 2020, edellyttäen että Kouvolan kaupungin päättäjät saavat nostettua Taikapäivien apurahan takaisin niille kuuluvalle tasolle. Oikeasti Kouvola, teillä on yksi hyvä tapahtuma, jonka takia Kouvolassa viitsii juuri ja juuri käydä. Älkää ryssikö tätä…