Tällä kertaa aiheena on taas jotain myös tavallisille lukijoille sopivaa. Olen käynyt Las Vegasissa kerran syksyllä 2009, jolloin vietin kaupungissa kaksi viikkoa. Uusi reissu on edessä alkuvuodesta 2011. Tässä artikkelissa hieman yleisiä kokemuksia kaupungista ja toisessa osassa sitten mielipiteitä kaupungin esitystarjonnasta.
Las Vegasia kaupunkina on sanottu maailman taikuuden pääkaupungiksi. Nimitys juontui siitä, että itse kaupunki on rakennettu unelmien varaan ja se on loppujen lopuksi äärimmäisen epätodellinen kaupunki. Epätodellinen siinä mielessä, että se on rakentunut lähes täysin lyhyiden vierailujen ja fantasian varaan. Taikureille pääkaupungin siitä teki myös se, että vielä muutamia vuosia sitten kaupungissa oli yli kymmenen taikureiden ”koko illan showta” ja lähes jokaisessa kaupungin showssa esiintyi taikuri. Kaupungissa asuu myös satoja ellei jopa tuhansia taikureita, jotka yrittävät ”lyödä itsensä läpi”. Valitettavasti nyt 2011 taikuriesityksien määrä on pudonnut rajusti ja taikuus tuntuu muutenkin hieman menettäneen suosiotaan Yhdysvalloissa, mutta taikureita Vegasissa on edelleen todella paljon.
Matka Suomesta Vegasiin kestää noin 20-25h. Pääasiassa lennot saapuvat illalla tai yöllä. Itse kaupunki on tunnettu valoistaan jotka näkyvät todella kauas ilmaan. Aluksi näkyi vaan pieni valoläntti horisontissa, mutta mitä lähemmäs saapui, sitä kirkkaammaksi valot muuttuvat. Yksi Vegasin saapumisen hienous on siinä, että lentokone laskeutuu kirjaimellisesti suoraan keskustan pääkadun viereen.
Elokuvista ja sarjoista tuttu ”Strip” eli Vegasin pääkatu ”Las Vegas Boulevard” ei itse asiassa ole kaupungin oikea keskusta, vaan se on lähes yksittäinen satumainen katu, syrjässä itse kaupungista. Tavalliset ihmiset siis asuvat syrjemmässä. Kuitenkin tämä ”Strip” on se paikka jonne Vegasissa on panostettu. Kaikkialla haisee raha ja vanhoja kasinoita tunnutaan tuhoavan nykyään ennätystahtia ja niiden tilalle nousee niin sanottuja ”megaviihdekeskuksia” jotka jo itsessään ovat lukuisien suomen kauppakeskuksien kokoisia. Näiden keskuksina toimii usein kasino.
Viihdekeskukset olivat muutenkin mielenkiintoisia. Opasteet sisällä olivat suhteellisen hyviä, mutta uloskäyntejä ei juuri ollut. Toinen mielenkiintoinen asia yleensä Vegasissa oli se, että siellä ei oikeasti ole kelloja. Siis ei oikeasti missään! Koko kaupungissa lentokentän jälkeen en ole nähnyt kelloa ja oikeasti yritin etsiä niitä. Kasinot ovat sisältä myös pääsääntöisesti samannäköisiä. Värimaailma kaikissa on hyvin samanlainen ja pelikoneet ovat samoja. Jos sinut vietäisiin sokkona yhden sisälle, niin et luultavasti ihan heti pystyisi sanomaan minkä kasinon sisällä olet.
Hintataso kaupungissa on vaihteleva. Kaikkea löytyy ökyravintolasta pikaruokalaan ja outlet myymälästä Armanin ja muiden muodin huippujen liikkeisiin. Parhaillaan jopa vierivierestä. Periaatteessa siis suppeallakin matkakassalla tulee kyllä hyvin toimeen. Turistirysäalueen ulkopuolelle suuntaamalla hintataso on Suomen hintoihin tottuneelle jopa todella halpaa. Tosin, esim. matkamuistorojukin Vegasissa on Tiimarin hinnoissa. Kuitenkin jos Vegasin todella haluaa kokea niin suosittelisin varautumaan noin 100$ päiväbudjettiin, sillä eri esityksiin ja muihin saa äkkiä menemään enemmänkin rahaa.
Liikkuminen Vegasissa on helppoa. Julkinen liikenne on erinomainen ja edullinen ja taksikaan ei maksa paljoa. Erikoisinta Vegasissa verrattuna muihin Amerikan kaupunkeihin on myös se, että käveleminen on yllättävän toimiva ja suosittu ratkaisu etenkin itse ”Stripillä”. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon mihin vuodenaikaan on liikkeellä sillä Vegas on vuorien ympäröimänä, lähes keskellä autiomaata, joten kesällä on Suomen olosuhteisiin tottuneelle TODELLA KUUMA! ja talvellakaan mittari taitaa käväistä mahdollisesti pakkasella vain joulu-tammikuussa.
Yleisesti Vegasista käytetään myös nimitystä ”Sin City” eli ”syntien kaupunki”, mutta näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Viimeisen 20 vuoden aikana Vegas on panostanut todella paljon julkisuuskuvaansa ja sen kautta kaupungista on tullut jopa perheystävällinen, jonne periaatteessa voi hyvin mielin viedä myös lapsia. Tosin, jos Yhdysvalloissa käytössä oleva 21-vuoden täysi-ikäisyys täyttyy, niin kaikkea muutakin tietty kaupungissa olisi tarjolla.
Nähtävää ja tekemistä kaupungissa riittää. Jo megakeskukset itsessään ovat jokainen oma nähtävyytensä. Myös yksi maailman suurimmista luonnon ihmeistä, Grand Canyon, on vain päiväreissun takana. Myös Los Angelesiin ajaa noin neljässä tunnissa.
Vegasin ehtii nähdä parissa päivässä, mikäli ei ole kiinnostunut jostain seuraavista; juhliminen, uhkapeli tai esitykset. Juhlimista voi harrastaa lähes missä tahansa muuallakin joten en sinänsä ymmärrä miksi maksaa tonni, että saa vetää pään täyteen poissa Suomesta. Uhkapeli onkin ehkä suurelle osalle Vegasin vierailijoita se suurin syy tulla kaupunkiin. Kasinoilla on tarjota lähes kaikki tunnetuimmat uhkapelit lukuisille eri hintatasoille. Esim perus Blackjack pöytien hintahaarukka taisi olla parista taalasta tuhansiin taaloihin. Näin pokerivillityksen aikana kasinot myös panostavat suhteellisen paljon pokeriturnauksiin ja turnausmaksutkin alkoivat kai muutamasta kympistä ylöspäin.
Minua kuitenkin kaupungissa esiintyjänä kiinnosti kaikki eri esitykset. Lippujen hinnat vaihtelevat ilmaisesta pääasiassa noin sataan taalaan, jos et sitten halua jotain VIP lippua. Tosin pitkin kaupunkia on ”Tix4Tonight” nimisiä pisteitä, joissa myydään lippuja sen päivän esityksiin 20-50% alennuksilla. Todella helppo tapa säästää satoja lipuissa jos ei ole kiire saada juuri tiettyyn esitykseen lippuja. Tätä palvelua käyttämällä loppujen keskimääräinen hinta asettui pääasiassa 35-50$ välille. Seuraavassa lyhyesti kokemuksia näkemistäni esityksistä
MAC KING COMEDY MAGIC SHOW
Mac King on äänestetty maailman hauskimmaksi koomiseksi taikuriksi ja syystä! Hänellä on oma iltapäiväshow Harrahin kasinolla. Kokonaisuutena taikurin näkökulmasta King esittää pääasiassa klassikoita joista hän on tehnyt selvästi itsensä näköisiä. Tämän lisäksi kaikki sujuu todella hyvällä varmuudella ja runsaalla huumorilla. Joka vitsi tuntuu tulevan juuri oikealla hetkellä ja joka tauko ja yksityiskohta vaikuttaa mietityltä ja hiotulta. Ehdottomasti ”Pakko nähdä” ja liput vain 20$ pinnassa.
ILLUSION AND TIGERS OF RICK THOMAS
Illuusioshow Vegasin tyyliin… Todella upeat puitteet, kovaa musiikkia, tanssityttöjä, laatikoita, valkoisia tiikereitä, normaaleja tiikereitä jne.… Itse show oli ihan viihdyttävä. Perus illuusioita joissa tiikerit hävisi ja ilmestyi, moottoripyörä katosi ja ilmestyi, kyyhkysohjelma, naisen kahtia sahaus jne. Vaikka Thomas on tullut pääasiassa tunnetuksi illuusionistina, niin shown parhaat osuudet olivat silti Thomasin huumorilla varustetut puhepätkät. Muuten Thomas oli hieman ristiriitainen esiintyjä. Entinen palkittu kilpatanssija, jonka tanssi oli kuitenkin jäykähköä. Kokonaisuutena silti alle 50$ showksi, etenkin alella, hintansa väärti.
LANCE BURTON – MASTER MAGICIAN (SULJETTU ainakin toistaiseksi)
Burtonin esitys loppui syyskuussa 2010 mutta huhujen mukaan olisi mahdollista, että se avattaisiin uudessa kohteessa lähivuosina. Tästä johtuen liitä arvostelun esityksestä tähänkin artikkeliin. Burtonin esitys veti hieman hiljaiseksi… Ei sen takia että se olisi ollut huono, vaan sen takia että kyseessä oli ehkä paras taikashow jonka olen nähnyt!
Burton on uskomaton ja karismaattinen esiintyjä joka todella osaa ottaa yleisönsä. Yleisö todella tuntee, että heistä välitetään ja tunnelma on muutenkin loistava. Teatterin puitteet ovat fantastiset ja lavasteet vaihtuvat ja muuttuvat sellaisella tarkkuudella ja nopeudella että ei voi kun ihmetellä kuinka valtavat kommervenkit lavan takana täytyy olla. Myös temppuvalinnat olivat siinä mielessä erikoisia, että mukana ei ollut kai yhtään näistä nykyajan niin sanotuista tusinailluusioista jotka tavallinen ihminenkin on nähnyt televisiossa. 40$ Lippu tuntui todella lottovoitolta
PENN & TELLER – BAD BOYS OF MAGIC
Penn&Teller – Taikuuden pahat pojat show pyörii Rio kasinolla. Teatteri oli jälleen todella komea puitteiltaan ja elävä jazz muusikko viihdytti yleisöä ennen shown alkua. Yleisöllä oli myös mahdollisuus mennä lavalle tutkimaan lavalla oleva puinen laatikko. Shown alun ensimmäinen yllätys olikin melkoinen kun koko ajan näkyvistä ja noin 1000 ihmisen tutkimasta puulaatikosta putkahtikin esiin Teller. Muuten ohjelma sisälsi paljon Penn&Teller klassikoita, joista monet löytyy esimerkiksi YouTubesta.
Kokonaisuutena esityksestä jäi hieman ristiriitaiset tunnelmat. Kaikin puolin todella hyvä show, mutta esityksen jälkeen olo ei ollut ihan yhtä tyytyväinen kun Lance Burtonin jälkeen. Yksi syy tälle tosin oli se, että lähes kaikki jutut oli minulle youtubesta/televisiosta tuttuja. Myös Penn:in esiintymistyyli todella nopealla supliikilla on hyvällekkin englannin osaajalle välistä vaikeaa seurata. Kokonaisuutena hyvä show joka tapauksessa.
BITE – STRATOSPHERE
Bite on hyvällä maulla tehty ”topless” rock and roll esitys, joka yhdisteli 80 ja 90 luvun rockia, tanssia, illuusioita, laulua ja ilma-akrobatiaa. Musiikkina kuultiin muun muassa Scorpionsia, Guns and Rosesia, ACDC:tä jne. Kai esityksessä oli joku juonen tynkäkin, jossa vampyyri etsi kadonnutta rakastaan, mutta se jäi pahasti taka-alalle. Laulajat olivat hyviä ja akrobaatit jo taitavia ja tanssitytöt kauniita. Kokonaisuutena ihan ok show ja kivaa vaihtelua, mutta ei todellakaan mikään ”must see” jos Vegasiin eksyy.
MYSTERE – CIRQUE DE SOLEI
Vegasin ensimmäinen ja vanhin Cirque de Solein esitys pyörii Treasure Island kasinolla. Upeat puitteet, uskomaton teatteri, aivan fantastinen puvustus, mutta jotain uupuu… En osaa sanoa mitä, mutta esityksestä jäi hieman tyhjä olo. Kokonaisuutena esitys oli kyllä sellaista visuaalista tykitystä, että huh huh, mutta silti kaiken kuorrutuksen alla se oli vain sirkusta. Yksikään niin sanotuista numeroista ei ollut mitenkään erikoinen ja monesta jäi hieman kuva, että vastaavia numeroita näkee joka sirkuksessa. Tämä tosin saattaa olla hyvin tietoinen ratkaisu sen takia, että esityksestä halutaan yhtenäinen kokonaisuus, eikä yhdenkään ohjelmanumeron haluta varastavan showta. Meidän showssamme tosin ohjelman varasti kaksi klovnia ja fyysistä akrobatiaa tehnyt veljespari. Kokonaisuutena helkatin hieno show, mutta ei silti erinomainen tai niin hyvä, kun arvostelut antoivat odottaa. Tosin sirkuksesta pitävät rakastavat tätä varmasti.
AMAZING JONATHAN
”Freddy Kruger of Magic”, eli Amazing Jonathan on enemmänkin koomikko kuin taikuri. Jonathanilla on ollut kolme tv spesiaalia Comedy Centralilla. Jonathan ei todellakaan pettänyt vaan oli juuri niin hervoton kuin tv esiintymisien pohjalta voi olettaa. Osittain Jonathan oli jopa hieman rankempi kuin TV:ssä, sillä livenä ei ole vaaraa tulla sensuroiduksi ja esityksen K18 ikäraja tuli todella tarpeeseen. En muista koska olisin silti nauranut yhtä paljon 🙂 Jos Jonathanin esityksestä haluaa puitteiden ohella (Harmony theatre on itseasiassa yökerho, josta muovataan esityksille teatteri siirtämällä penkkejä tanssilattialle) valittaa, niin kai se olisi uuden materiaalin vähäisyys. 95% Nähdystä materiaalista oli suoraan tv-speciaaleissa.
KA – CIRQUE DE SOLEIL
Tämä oli taas esityksiä, joita ei yksinkertaisesti pysty kuvaamaan sanoin tai kuvin ja video ei tee esitykselle oikeutta. Se on itse koettava. KA eroaa muista Vegasin Solein esityksistä sillä, että se pyrkii toimimaan tarinan ehdoilla. Tarina kertoo kahdesta sisaruksesta, jotka sodan seurauksena joutuvat erilleen toisistaan ja erilaisten vaiheiden kautta päätyvät takaisin yhteen. Tarina oli todella ohut ja sen kuljetus oli paikoitellen hyvinkin sekavaa, mutta silti se lisäsi esitykseen jotain mitä Mysterestä uupui. Sirkusnumerot eivät enää olleet irrallisia temppuilupätkiä vaan kiinteä osa esitystä.
Esitys sisälsi todella surrealistisia pätkiä joissa suurta osaa näytteli itse esiintymislava, joka oli jälleen insinööritaidon ihmeitä. Suuri osa esityksestä tapahtui näyttämöllä, joka näytti leijuvan tyhjyydessä ja kääntyi ja liikkui ilmassa siten, että välissä se oli kokonaan pystysuorassa ja yleisö tavallaan seurasi tapahtumia ylhäältä, lintuperpektiivistä. Samalla esiintyjät seisoivat seinällä kuten he seisoisivat tasaisella maalla. Ilmassa lennettiin luoden illuusio vedessä uimisesta ja paljon paljon muuta… Must see!
NATHAN BURTON – COMEDY MAGICIAN
Burton esittää illuusioita kovalla temmolla, turhaa niitä pitkittämättä ja komedisilla mausteilla. Illuusiot eivät ole ihan perus kamaa, vaan suuri osa niistä on oikeasti hänen itse rakentamia ja perinteisiin illuusioihinkin on kasattu jotain omaa ja niistä on tehty Burtonin näköisiä. Burton on myös selvästi hyvin sinut itsensä kanssa lavalla ja nauttii esiintymisestä, mikä näkyy.
Show tyttöjen lisäksi Burtonilla on esityksessä vierailevana tähtenä Jonglööri Michael Moone? joka jongleeraa muun muassa keilapalloja, veitsiä omenoita, M&M karkkeja. Ei mitään erikoista jos jonglööreistä on puhe, mutta koko esitys on kuorrutettu sellaisella verbaalisella tykityksellä, että alta pois. Nauraa sai vedet silmissä. Todella hyvä päiväesitys.
STEVE WYRICK – REAL MAGIC (Tätä kirjoittaessa myös katkolla)
Wyrickin esityksen voisi ehkä yleistää moderneimmaksi illuusioesitykseksi jonka näin Vegasissa. Musiikki oli modernia rock & rollia ja samoin puvustukset, valot jne. Ei sinänsä mitään yllättävää mutta kaikki toimi hyvin. Voisin jopa sanoa että ok Copperfield kopio kaikkineen.
Esitys alkoi täysikokoisen helikopterin ilmestymisellä tyhjällä lavalla olevalle korokkeelle muutamassa sekunnissa. Pakko myöntää että olin jälleen hieman pihalla. Niin ison esineen liikuttaminen lavalle huomaamatta ei yksinkertaisesti tuntunut mahdolliselta taikurillekkaan. Muita illuusioita oli muun muassa moottoripyörän katoaminen ilmasta ja ilmestyminen yleisön keskelle. Jos helikopterin ilmestyminen sai minut raapimaan päätäni niin loppu löi ällikällä sillä näennäisesti tyhjälle lavalle ilmestyi sekunneissa TÄYSIKOKOINEN SUIHKUKONE!
BLUE MAN GROUP – LIVE AT VENETIAN
Lyhyesti ilmaistuna. PARAS SHOW IKINÄ, PISTE! Pari vuotta esityksen näkemisen jälkeen olen edelleen tuota mieltä, mutta olen lukenut myös todella paljon muita arvosteluita esityksestä ja päähuomio on ollut sen ristiriitainen vastaanotto. Esitystä joko rakastaa tai vihaa. Esimerkiksi netin arvostelupalstoilta keskitason arvosteluja löytyy todella vähän ja suuri osa on sijoittunut ääripäihin.
Mikä esityksestä teki sitten niin hyvän? Esityksen kuvaaminen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa, koska se ei varsinaisesti kuulu minkään tietyn kategorian alle ja sen kuvaaminen sanoin tuntuu lähes mahdottomalta tehtävältä. Lyhyesti esitystä voisi kuvata kokonaisvaltaiseksi tajunnan räjäyttäväksi kaikkien aistien illuusioksi. Yritän silti hieman tiivistää erilaisia asioita mitä esityksessä tapahtui.
Itse show on yhdistelmä komediaa, musiikkia, tanssia, interaktiivisia tehtäviä, rock and roll musiikkia, illuusioita, taidetta jne. Sitä on lähes mahdotonta lokeroida ja lähes kaikki aistit saavat jotain stimulaatiota. Rummutus ja musiikki ovat ehkä suurimmassa osassa. Esiintyjät ovat kokonaan sinisiä, korvattomia ja sukupuolittoman näköisiä sinisiä miehiä, joista tulee hieman avaruusolennot mieleen. He eivät puhu sanaakaan koko esityksen aikana vaan kaikki tunteet ja asiat ilmaistaa mimiikalla.