Tätä kirjoittaessa Kouvolan Taikapäivien tulevaisuus on Markku Purhon pois nukkumisen myötä avoinna. Jossain vaiheessa loppukesästä 2024 aloin ajattelemaan kuinka suuri merkitys Kouvolan Taikapäivillä on ollut kehityksessäni taikurina ja tein listan kymmenestä huippuhetkestä Kouvolan Taikapäivillä vuosien varrella. Kymmeneen hetken valitseminen oli todella vaikeaa, sillä Kouvolassa ehti vierailla lähes kaikki taikuuden isot nimet ja niin sanotut alan sisäiset tähdet. Esitykset, luennot ja gaalat olivat lähes poikkeusetta tasoltaan todella kovia ja vetivät vertoja mille tahansa ison maailman esitykselle. Päädyin kuitenkin valitsemaan hetkiä joilla on ollut merkitystä nimenomaan minulle taikurina, jotka eivät ehkä ole olleet niin isosti esillä Kouvolan Taikapäivistä puhuttaessa.
1. Christian Engblom tekemässä lähitaikuutta Kouvolan Vaakunassa
Vuosi oli 1998, ensimmäiset Kouvolan Taikapäiväni. 16 Vuosirengasta mittarissa. Bussille Savukoskelta Kemijärvelle, sieltä junalla Riihimäelle josta jatkojuna Kouvolaan. Kongressin vierailevana taikurina oli Aldo Colombini. Muita esiintyjiä mm Tatu Tyni, Kalle Hakkarainen sekä Jukka Puotila. Iltaohjelmaksi oli Kouvolan Vaakunaan merkitty Timo Kulmakko tekemään lähitaikuutta. Ilmeisesti kuitenkin Kulmakko oli saanut paremmin maksavan keikan ja häntä tuuraamassa oli tuolloin suht tuntematon Christian Engblom. Tänään Engblom on taikureiden keskuudessa tunnettu ympäri maailmaa ja ihan syystä. Christian kierteli Vaakunassa pöydissä ja teki siis lähitaikuutta. Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä kun näin oikean taikurin tekemässä lähitaikuutta. Toki videolta olin nähnyt paljon, mutta live on aina ihan eri asia. Näin jälkeenpäin olen ajatellut tuota iltaa useat kerrat ja mikä siinä on ehkä vaikuttavinta, on se että
Christian teki jo tuolloin isoa osaa materiaalista ja tempuista joista hänet tänään tunnetaan ympäri maailmaa! Kortit löytyivät taskuista ja taskut katosivat, montea pelattiin kolmella kortilla ja kortit olivat tarkistettavissa, pakka nosti itse itsensä, kolikko päätyi avustajan kellon alle, pulloon ja lusikka taipui avustajan käsissä. Kaikki selkeitä efektejä joita oli helppo seurata ja ennen kaikkea ne tuntuivat mahdottomilta ja jäivät mieleen. Christian jätti mieleeni esikuvan siitä, mitä lähitaikuus voi parhaimmillaan olla ja tuota esikuvaa ei ehkä tänäkään päivänä ole ylitetty.
2. Daryl taikureiden taikurin toinen vierailu.
Daryl Martinez/Easton oli vieraillut Taikapäivillä jo 1980-luvulla, mutta toisen kerran hän kävi Kouvolassa joskus 2000-luvun alkupäässä. Daryl oli tuon ajan megatähti ja kaikki taikuudesta jotain tietävät tiesivät hänen nimensä ja materiaalinsa. Hän oli myös korttitaikuuuden maailmanmestari 1982.
Daryl on jäänyt mieleeni henkilönä, jolla ei ollut minkään sortin egoa. Olin ehkä noin 18 vuotias ja tuohon aikaan meitä 15-18 vuotiaita kävi Kouvolassa iso porukka. Suurella osalla ei vielä ikä riittänyt baarin puolella olemiseen, joten usein istuimme jossain hotellin aulassa tai käytävillä lattialla ja vaihdoimme ideoita ja teimme temppuja. Sen sijaan että Daryl olisi viettänyt illat ravintolassa ”aikuisien” seurassa, hän usein istuin meidän ”junnujen” kanssa jossain noilla käytävillä jakaen avoimesti osaamistaan ja tietouttaan. Minulle on erityisesti jäänyt mieleen kuinka onnistuin hämäämään häntä kahdella eri tekniikalla, jotka eivät tuolloin olleet vielä laajasti tiedossa. Ensimmäinen oli Lee Asherin korttikontrolli, jonka olin saanut kaivettua luultavasti Purhon avustuksella rapakon takaa luentolehtisessä. Ja toinen oli Martin A. Nashin kontrolli joka oli nimenomaan suunniteltu taikureiden hämäämiseen. Jälkimmäisen en edes tiennyt hämänneen Darylia kunnes useamman vuoden myöhemmin toinen taikuri kertoi, kuinka Daryl oli heti tekniikan opittuaan lähtenyt kiertämään muita taikuriryhmiä Vaakunassa ja testaillut tekniikkaa onnistuneesti. Mutta ennen kaikkea olin otettu siitä, kuinka paljon Daryl antoi aikaa meille junnuille.
Noin vuosikymmen myöhemmin David Williamson jätti vastaavan mielikuvan itsestään vieraillessaan Kouvolassa.
3. Jeff McBride pitää sessiota Vaakunassa
Tämä ajankohta sijoittuu myös 2000-luvun alkupuolelle. Vieraina tuolloin oli ainakin McBride ja mahdollisesti Tommy Wonder ja Nicholas Knight. Tuolloin yleensä lauantai illan juhlaillallinen syötiin Kouvolan Vaakunassa. Vieraat yleensä yhdessä pitkässä pöydässä. Ruokailun jälkeen McBride pisti niin sanotusti pakan kiertämään ja kaikki pöydän ääressä istuvat tekivät vuoronperää yhden tempun. Pakka kiersi ja kiersi ja kaikki pistivät niin sanotusti parastaan.
Yksittäisistä tempuista on jäänyt lähinnä mieleen pari Tommy Wonderin temppua, McBriden temppu ja ennen kaikkea Christian Engblomin temppu. Lyhyesti Christianin tempussa hän antoi pakan Markku Purholle, joka sekoitti sen. Purho tarjosi pakasta McBridelle korttia jonka hän katsoi ja muisti. Pakan Purho antoi neljännelle henkilölle, joka piti pakkaa kun McBride palautti korttinsa sinne ja sekoitti pakan. Pakka palautettiin Christianille joka löysi kortin. Tämä on jäänyt lähinnä mieleen McBriden reaktion takia. Kun Christian löysi kortin, nousi McBride ylös seisomaan ja alkoi lähes huutaa Purholle ”ET KAI SINÄ CLASSIC FORCETTANUT KORTTIA MINULLE!!!” Mutta Purho oli ihan yhtä pihalla tilanteesta kun kaikki muutkin. Kaikkia oli hämätty todella pahasti!
Nykyään se mitä tapahtui on taikureiden tiedossa, sillä Christian on julkaissut tuon tempun. Mutta tuolloin yli 20v sitten se oli vielä iso salaisuus. Onnistuin kaivamaan sen itse esiin Risto Särökaarelta saamani vinkin perusteella ja hämäsin sillä itse isoa porukkaa taikureita Riihimäen rautatieasemalla muutamaa vuotta myöhemmin, kun odottelimme pohjoisen junaa.
4. Ruby Cobyn luento
Taikapäivillä on nähty lukuisia todella laadukkaita luentoja ja periaatteessa tähän olisi voinut valita minkä tahansa noista. Mutta Rudy Cobyn luento jostain 2000-luvun alkupuolelta on jäänyt mieleeni vahvasti osittain siksi, että se saattoi olla ensimmäinen niin sanottu teoria luento jonka näin. Coby ei opettanut luennolla yhtään temppua, vaan hän kertoi omasta urastaan ja kuinka hän periaatteessa oli kiertänyt maailman lukuisia kertoja kolmen minuutin esityksellä. Toki, Cobyn esitys oli jo luentoa pidettäessä lähempänä kymmentä minuuttia ja hän oli tehnyt myös pari tunnin televisio-ohjelmaakin, mutta kaikki oli alkanut tuosta kolmesta minuutissa jonka näet alla. Oli kiinnostava kuulla kuinka esitys oli saanut alkunsa, miten alkuperäiset välineet oli tehty kissanhiekka-astiasta jne.
5. Juan Tamarizin yösessiot Kouvolan Vaakunan kabinetissa 2007
2007 Luulin tietäväni taikuudesta ja etenkin korttitaikuudesta jo paljon. Tuolloin vieraana Kouvolassa oli maailman parhaana yleisesti pidetty taikuri Juan Tamariz espanjasta. Olin tutustunut Tamarizin materiaaliin laajasti jo vuosien ajan, mutta mikään ei silti pystynyt valmistamaan herran kohtaamiseen hänen elementissään. Olen jo pari vuosikymmentä sanonut taikureille, että et ole kohdannut Tamarizia, jos et ole istunut iltaa/yötä hänen kanssaan. Tamarizista on tarjolla valtavasti videomateriaalia, mutta jostain syystä hänen nerokkuus ei välity videon läpi. Ja toiseksi, Tamariz ei syystä tai toisesta tee videolla materiaalia, jotka hän tekee toisille taikureille yöllisissä sessioissa. Yöllisissä sessioissa hän haluaa antaa taikureille taikuuden lahjan ja sen alkukantaisen hämmästyksen tunteen, joka niin monet meistä ajoi alalle. Toisin sanoen, hän HUIJAA SINUA PAHASTI! TODELLA PAHASTI! Ja tuo oli se, mitä noin 20-30 suomalaista ja ruotsalaista taikuria sai tuolloin Vaakunassa kokea. Muistan edelleen jotain temppuja noista sessioista ja en edelleenkään tiedä tarkalleen mitä niissä tapahtui. Tiedän ehkä osan, mutta en pysty täysin rakentamaan mielessäni mitä niissä tehtiin.
Näiden sessioiden pohjalta olen myös jo yli vuosikymmenen käynyt kerran vuodessa Espanjassa Tamarizin taikurikongressissa ja saanut nauttia edelleen tasaisesti tuosta tunteesta, että on edelleen olemassa temppuja jotka kykenevät hämäämään 30 vuotta taikuutta ahminuttakin mieltä. Mutta niinhän sitä sanotaan että ensimmäistä kertaa ei unohda ja siksi tuo Vaakunan yösessio on jäänyt niin vahvasti mieleen.
6. Michael Vincent
Michael Vincent vieraili Kouvolassa myös 2000-luvun alussa. Monelle jäi miehestä mielikuva kuivana korttitaikurina, mutta noin vuosikymmen myöhemmin Vincent on noussut suureen maineeseen eleganttina lähitaikuuden mestarina ja opettajana. Minuun Vincent teki kuitenkin suuren vaikutuksen jo tuolloin ja muistan kuinka kahvikupillisen ääressä tiedustelin häneltä vinkkejä muutamaan tekniikkaan joita tuolloin työstin. Vincent oli äärimmäisen auttavainen ja ennen kaikkea hän osasi antaa kannustavaa kritiikkiä ja palautetta, joka on jäänyt vahvasti mieleeni. Yksittäinen kehu kuten ”käsittelet kortteja todella pehmeästi, sitä on ilo seurata” voi merkitä parikymppiselle taikurinalulle uskomattoman paljon.
7. Eugene Burger ja temppu jolle ei ollut selitystä!
Vuosi oli 2005. Kouvolan Taikapäivillä oli vieraana muun muassa Shoot Ogawa, Armando Lucero sekä Eugene Burger. Sinänsä tässä varmaan pitäisi mainita Armando, sillä päädyin lopulta käymään kaikki hänen workshoppinsa ja muutenkin pidän hänen kanssaan edelleen tasaisesti yhteyttä, mutta nuo saivat minusta alkunsa vasta Armandon toisen vierailun jälkeen. Burger kuitenkin tarjosi minulle 2005 jotain, joka huijasi minua lähes 20 vuotta.
Ennen Burgerin luentoa olimme Lampelan Jukan (En edelleenkään muista sukunimeä 😉 Ähtäri/Jyväskylä ) kanssa vääntämässä jotain Kouvolatalon isossa salissa kulmassa olleen pianon päällä. Sali oli muuten tyhjä, mutta seuraavana ohjelmassa oli Eugene Burgerin luento. Sessioidessamme Burger tuli saliin verhojen välistä ja kysyi onko jommalla kummalla meistä seteliä, sillä hän haluaisi lainata sen luennollaan. Seteli löytyi.
Tuon jälkeen Burger huomasi pianon päällä olevan pakan ja teki kaksi täysin mahdotonta temppua. En muista tarkkoja yksityiskohtia, mutta toisessa Jukka sekoitti pakan. Antoi pakan Burgerille joka otti pakasta Jokerin. Jukka nimesi kortin, Burger antoi jokerin Jukalle joka laittoi Jokerin viuhkaan jota Burger piteli. Ei mitään liikkeitä, sorminäppäryyttä tai vastaavaa. Jokeri oli nimetyn kortin vieressä! Burger teki tempun kaksi tai kolme kertaa hieman eri tavoilla. Mikä hämäsi meitä eniten, oli se, että emme havainneet mitään tekniikkaa.
Kuvailin temppua lukuisille suomalaisille taikureille, muun muassa jo parikin kertaa mainitulle Christian Engblomille, joka aina sivuutti sen tuumaamalla, että muistan jotain yksityiskohtia väärin. Lopulta, 2023 jo muutama vuosi Eugene Burgerin kuoleman jälkeen postyymisti julkaistiin ”Eugene Burger’s Final Secrets” kirja ja tuossa kirjassa on kokonainen kappale jossa selitettiin kaikki mitä tuolloin pianon päällä tapahtui. Toki, olin mielessäni päässyt jo jäljille vuosia aikaisemmin, mutta viimeisen vahvistuksen teorialleni sain kirjaa lukiessa. Ja en muistanut mitään yksityiskohtaa väärin. Temppu oli juuri niin vakuuttava kun sen kaikille vuosien ajan kuvailin.
8. Michael Weber & Dani DaOrtiz yösessio
Vuosi oli mahdollisesti 2009. Kouvolan Vaakunasta oli varattu taikureille sviitti yösessioita varten ja tilaan pakkautui noin 30 taikuria. Alkuillasta Michael Weber esitteli nerokkuuttaan hävittäen muun muassa laivan Bermuudan kolmioon ja esitellen muita nerokkaita temppujaan. Väki väheni kellon tikittäessä kohti auringonnousua ja väsymyksen ottaessa vallan. Mutta pieni kourallinen jatkoi aamuun asti.
Miksi tämä sessio on jäänyt mieleen, on se, että noin neljästä aamu seitsemään, paikalla ei ollut enää kuin kourallinen taikureita ja kukaan ei tehnyt tempun temppua. Weber, DaOrtiz ja Engblom päättivät alkaa kertomaan kilpaa vitsejä ja tuo kesti noin aamu seitsemään eli yli kolme tuntia. Kolme tuntia nauramista niin että joka lihakseen sattui ja hengittäminen oli paikoitellen vaikeaa. Iso osa vitseistä sellaisia, että niitä ei nykyään uskaltaisi edes kertoa, koska joku vetäisi niistä varmasti herneen nenäänsä. Ne olivat kaikkea muuta kun poliittisesti korrekteja. Mutta niissä myös tiivistyi yksi Weberin johtavista ajatuksista; ”Paras tarina voittakoon”.
9. Moretti kävelykadulla
Tätä lienee turha edes yrittää selittää… Moretti esitti tämän numeron Kouvolan kävelykatu Manskilla joskus 2000-luvun alussa. Omenan alla seisoi tuolloin Taikuri Luttinen… Taikatemput pelottavat harvoin, mutta tuolloin kieltämättä pelotti.
10. Jared, Paul ja Elena tutustuvat Koskenkorvaan
Tutustuin Paul Vigiliin Vegasissa 2011. Tuon jälkeen tiemme ovat kohdanneet useamman kerran eri taikurikongresseissa, Lontoossa, Kouvolassa jne. Jokunen vuosi sitten Paul oli jälleen tulossa Kouvolaan ja hänen hyvä ystävänsä Jared Kopf oli myös perheineen tulossa. Kopfit olivat olleet pidennetyllä lomalla Euroopassa. Jared oli tehnyt luentokiertuetta ja Elena ja heidän poikansa Marty olivat mukana, sillä tämä oli viimeisiä mahdollisuuksia Martylle ja Elenalle kiertää Jaredin mukana, sillä Marty oli aloittamassa pian koulun.
Tulin hyvin juttuun koko porukan kanssa ja vaihdoimme kokemuksia eri kulttuureista ja maista missä he olivat jo vierailleet. Suomen kesän yötön yö kuitenkin oli heille jotain täysin hämmentävää. Elena oli myös ottanut reissun aikana tavaksi, että paikallisia erikoisuuksia piti päästä testaamaan ja Vaakunan ravintolan sulkeutuessa suuntasimme pienellä porukalla Kouvolan torille, jossa oli terassibaari, sillä pitihän vieraille maistattaa kaikki Suomen klassikot… Koskenkorva, Jaloviina ja tietenkin lonkero! Jaloviinasta nyt ei kukaan täysijärkinen pidä… Koskenkorva etenkin Kossu-Wissynä maistui, mutta jälleen kerran lonkero oli se, mihin kaikki ihastuivat. Temppuja tehtiin koko yönä ehkä pari, mutta nauru raikasi, kinasteltiin elokuvista, harmiteltiin tekemättömiä elokuvia, vaihdettiin ruokareseptejä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Yö tiivisti aika hyvin mistä taikuudessa on pohjimmiltaan ollut kyse. Vaikka se tuo minulle leivän ja elannon, on siinä silti lopulta kyse ihmisistä, ystävyyksistä ja muistoista.