Taikuuden harrastajan ehkä tärkein kysymys on selvittää itselleen, mitä taikuus on. Miten määritellä taikuus? Mikä koetaan taikuudeksi? Uskotaanko taikuuteen edes nykyaikana? Aiheen tiimoilta minulla on viisi suosikki lainausta.
Peter Samelson aloittaa esityksensä kertomalla: ”En osaa tehdä taikuutta, mutta voin auttaa muita kokemaan taikuutta”
Eugene Burger on kirjoittanut että: ”Taikuus on se vain hetken kestävä täydellisen hiljaisuuden hetki, ennen huokauksia, aploodeja, kiroilua tai muita näkyviä reaktioita, jonka aikana ihminen analysoi juuri näkemänsä ja tajuaa sen mahdottomuuden”
Michael Close taas on kirjoittanut että; ”Taikuus on jotain jolle ei ole loogista selitystä ja rationaalinen selitys ei tuota tyydytystä”.
Jamy Ian Swiss on edelliseen liittyen todennut; ”Älä hämää heitä vain nyt, vaan hämää heitä aina. Mitä enemmän he asiaa miettivät, sitä enemmän he satuttavat itseään”
Ja Rene Lavand on kirjoittanut että; ”Taikuus on ensimmäinen taide johon kaikki muut taiteet pohjaavat, sillä se on illuusioihin uskomista.”
Samelsonin määritelmä on minusta osuva sen takia, että en usko että näinä teknologisen vallankumouksen aikoina suuri osa ihmisistä uskoo enää taikuuteen taikuutena. En siis usko, että kovinkaan moni olettaa taikurin esittämän taikuuden taustalla olevan mitään yliluonnollista.
Taikuuden lajit mentalismi ja bizarre taikuus ovat ehkä jossain määrin vielä poikkeuksia ja niihin uskovia löytyy vielä jonkin verran. Tosin mentalismin ja taikuuden suurin ero on juuri siinä, että taikuus pyrkii luomaan mielikuvan jostain mahdottomasta, kun mentalismissa jätetään usein pieni ovi raolleen sille, että ehkä kaikki nähty ja koettu kuitenkin on mahdollista. Bizarre taikuus taas pyrkii usein jäljittelemään tunnettua yliluonnollista ilmiötä, jolle löytyy jo vankka uskomuspohja. Mutta ollaanpa kerrankin rehellisiä, jos taikureilla olisi oikeasti yliluonnollisia kykyjä, niin tuskin niitä tuhlattaisiin valittujen korttien löytämisestä pakasta tai liinojen värin vaihtamiseen tai yleensä taitojen esittelemiseen avoimesti 🙂
Taikuudessa on siis kyse jostain muusta kuin itse tempuista. Minusta taikuuden ydin tiivistyy hyvin Burgerin ajatuksessa hetkellisestä kokemuksesta. Taikuus on pohjimmiltaan juuri tuo tunne tila; ”Mitä helvettiä?!?!”, ”Mitä juuri tapahtui”, ”Näkevätkö silmäni oikein”, ”Onko tämä totta”. Taikuus on siis juuri tuona yhtenä lyhyenä hetkenä tapahtuva tunne reaktio, jota ei voi hallita.
Tuo hetki ei kuitenkaan kestä kauaa, vaan järki pyrkii ottamaan pian vallan ja ihminen pyrkii lähes automaattisesti analysoimaan näkemäänsä ja yrittää hakea sille järjellisen selityksen. Jos järjellistä selitystä koetulle asialle ei löydy, pyrkii ihminen usein muodostamaan rationaalisen selityksen. Close on ainut taikuri jonka olen nähnyt käsittelevän tätä rationaalisen selityksen ongelmallisuutta kirjallisuudessa. Rationaalisilla selityksillä tarkoitetaan järjen ja logiikan ohittavia selityksiä, joiden olemassa ololle ei ole olemassa minkään sortin todisteita tai perusteita. Ne ovat ikään kuin viimeisiä oljenkorsia, joilla henkilö pyrkii selittämään kokemaansa. Esimerkkejä rationaalisista selityksistä ovat esimerkiksi ; ”Se meni hiaan”, ”Käsi on silmää nopeampi”, ”Ennalta sovittu juttu” jne. Mielenkiintoista tavallisen ihmisen ajattelun kannalta on se, että usein ihmiset ovat valmiita tyytymään näihin rationaalisiin ratkaisuihin ja niiden pois sulkeminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Esimerkiksi jos taikuri liikkuu hitaasti, ilman nopeita liikkeitä, hiat käärittynä ylös ja taikuus tapahtuu jopa katsojan omissa käsissä, niin on vaikea pyrkiä perustelemaan kokemuksiaan rationaalisella selityksellä. Jäljelle jää tunne ja muisto jonka todenperäisyydestä ei voi olla varma.
Swiss kuvaa tätä prosessia ehkä hieman karskisti tuolla ”satuttamisella”. Minun tulkintani mukaan Swiss tarkoittaa kuitenkin sitä, että jälkeenpäin ajateltunakaan ihminen ei pysty enää rekonstruktiomaan näkemäänsä ja kokemaansa niin pitkälle, että kykenisi muodostamaan loogisen tai edes rationaalisen selityksen. Hänen kokemansa oli näin ollen mahdotonta. Jäljelle jää Lavantia lainakseni vain mahdollisuus uskoa näkemäänsä illuusioon.
