Taikapäivien toinen päivä alkoi perinteiseen malliin hieman yli yhdeksältä aamulla, herätyskellon ääneen. Uni olisi maistunut kieltämättä huomattavasti pitempään, mutta ei tänne asti nukkumaan ollut tultu. Aamupalan kautta siis kohti Kouvolataloa sillä päivän ensimmäinen virallinen numero olisi Eric Meadin luento kymmeneltä.
Eric Mead – Luento
Eric Mead on yhdysvaltalainen taikuri joka ei ole taikuripiireissä kovin tunnettu. Tämä johtuu pitkälti siitä, että taikurikongressien kiertämisen sijaan hän on keskittynyt esiintymään tavallisille ihmisille. Alaa enemmän seuraavat ovat kuitenkin jo vuosia tienneet kyseessä olevan todella lahjakas ja taitava kaveri.
Meadin luento oli myös alun perin ollut sijoitettu myöhempään ajankohtaan ja hänen alkuperäinen tarkoituksensa oli ollut käsitellä luennolla viittä rutiinia, jotka hän tulisi myöhemmin päivällä esittämään close-up showssa. Koska show kuitenkin oli vasta tulossa niin Mead päätti improvisoida luentonsa ja noiden viiden rutiinin sijaan hän keskittyi luennoimaan omasta suhtautumisestaan taikuuteen ja ajattelumallistaan kahden rutiinin kautta.
Mead on taikureita joka kannustaa ja suosii lukemista ja taustatutkimuksen tekemistä. Kun hän alkaa harjoitella tai haluaisi ylipäätänsä lisätä jonkun rutiinin ohjelmistoonsa niin ensitöikseen hän pyrkii saamaan siitä käsiinsä kaiken mahdollisen informaation. Hän ei kokenut olevansa uutta luova taikuri vaan enemmänkin ongelmanratkoja joka ottaa olemassa olevien rutiinien vahvat palat ja pyrkii hiomaan niistä pois niiden heikkoidet. Luennon hän esimerkiksi aloitti ehkä puhtaimmalla 3 fly rutiinilla mitä vastaan on tullut. Itselläni hieman nauratti, että tajusivatkohan paikalla olleet taikurit, että Meadin rutiini oli periaatteessa paranneltu versio Bob Kohlerin 2000-luvun alussa julkaisemasta ”Ultimate 3 Fly” rutiinista. Kyseinen rutiini herätti julkaisunsa yhteydessä kovasti kiinnostusta salamyhkäisyytensä vuoksi mutta myös hintansa takia. Rutiinin esitysoikeuksista joutui nimittäin pulittamaan, näkemättä, 350$! Mead oli vielä parantanut rutiinia joten jos joskus voi sanoa että yksi rutiini on luennon tai koko kongressin arvoinen niin jollekin se saattoi hyvinkin olla tuo.
Mead käsitteli myös improvisaatioon nojaavaa korttitemppua, Dai Vernonin ”trick that cannot be explainedia” sekä stackin käyttöä luonnollisesti. Pidin luennosta todella paljon. Teorian sitominen pariin hyvään rutiinin teki siitä helposti ymmärrettävän ja sisäistettävän ja tarjosi näin jotain hyvin eritasoisille taikureille.
Koko viikonlopun osalta pidin muutenkin Meadin tyylistä. Hän on hyvin rauhallinen esiintyjä jolla on äärimmäisen miellyttävä ääni ja rento persoona. Hänen taikuutensa oli rauhallista, visuaalista ja todella vahvaa. Hän antoi paljon tilaa taikuudelle ja kaikki hänen esittämänsä rutiinit olivat todella vahvoja ja helppoja seurata.
Junioritaikureiden Close-up kilpailu
Junioritaikureiden määrä on pudonnut valitettavan alhaiseksi 1990-luvun lopun vuosista ja 2000-luvun alusta jolloin kilpailijoita oli lähes aina toistakymmentä per sarja. Sääli sinänsä, sillä kilpailut ovat nuorille loistava tapa hankkia kokemusta ja kehittää itseään sillä kilpailuihin valmistautuminen pakottaa keskittymään tiiviin 10min setin työstämiseen. Kilpailijat saavat myös kilpailun jälkeen kirjallisen palautteen esityksistään ja palautetta voi saada myös 200:lta paikalla olevalta taikurilta helposti kysymällä. Ei ketään ole vielä syöty elävältä…
Lähitaikuus sarjassa oli vain kolme kilpailijaa. En tehnyt kisojen osalta sen tarkempia muistiinpanoja joten nojaan näissä täysin muistiini ja käsittelen kisaajista vain osaa. Ensimmäinen kilpailija taisi tehdä jotain pelikorteilla, mutta en silti mene vannomaan. Toisena kisannut Sakari Wilenius on harrastanut taikuutta vasta muutaman vuoden ja ollut innokas kilpailija. Tämä näkyy Sakarin otteissa ja 2011 kevään pääsiäisen kilpailuista kehitys on ollut valtavaa. Epävarmuuden tilalle on alkanut löytyä oma rento ja varmempi tyyli ja esiintymisestä alkaa jo pikkuhiljaa selvästi nauttia. Valitettavasti Sakarilla sattui pienehkö kömmähdys esityksessä mutta sekin saatiin hoidettua hyvin ammattimaisesti vitsiksi. Pääefectinä valittu pelikortti päätyi esityksen aikana käytetyn close-up alustan sisälle. Esitys toi lopulta Sakarille junioritaikureiden SM sarjan hopeaa.
Kisan voittajaksi nousi Markus Tervo. Markus on osoittanut kypsyyttä ja hyviä esiintyjän kykyjä jo aikaisemmissa kilpailuissa, voittaen muun muassa pääsiäisen 2011 juniorisarjan. Markus myös keikkailee ikäisekseen jo paljon ja se näkyy hyvänä esiintymisvarmuutena ja kykynä reagoida ympäristöön ja tilanteisiin. Vaikka Markuksen esityksen pohjana toimi selvästi tavalliselle yleisölle tarkoitettu keikkamateriaali, niin sitä oli väritetty sopivasti varta vasten taikureille suunnatuilla vitseillä. Tällainen huumori tuntuu toimivan aina taikureihin. Rutiinina Markuksen esityksessä toimi perinteinen kupit ja pallot hyvin tehtynä. Esitys tosin on nyt jo käytetty ainakin kahdessa kisassa voitokkaasti joten seuraava projekti lieneekin kehitellä seuraavaan kisaan jotain uutta 🙂 Ansaittu voitto
Vaikka kisailijoita oli siis vähän voi sanoa että taso oli korkea. Koska molemmat palkitut myös olivat vielä alle 16 vuotiaita niin on mielenkiintoista nähdä nouseeko joku haastamaan heidät vuoden 2014 kisoissa tai onko silloin järjestys kenties päinvastainen 🙂
Close-up Show
Kilpailun jälkeen vuorossa oli lähitaikuus show. Uutuutena Kouvolatalon isoon saliin oli tosiaan lisätty videoprojektori joka teki esityksen seuraamisesta helpompaa. Loistava lisä, mutta silti… Lähitaikuuden seuraaminen ei ole ehkä ihan sama asia videoscreeniltä kuin oikeasti läheltä. Yksi idea jota tulevaisuudessa voisi ehkä kokeilla olisi jakaa osallistujat kahteen ryhmään, A ja B ja pitää show kahteen kertaan Kouvolatalon auditoriossa, jossa tilaa on kyllä vähemmän, mutta penkit ovat kunnolla porrastettu ja näkyvyys tätä kautta parempi myös perältä. Ainakin rapakon takana Amerikassa tuntuu olevan tavallista että lähitaikuusshow järjestetään useamman kerran jotta päästään hieman lähemmäksi oikeaa lähitaikuustunnelmaa. Mutta toki tuo näinkin toimii.
Shown avasi Eric Mead materiaalilla, joka hänen oli ollut alun perin tarkoitus selittää luennollaan. Uskallan sanoa että ainakin puolet taikureista ei pysynyt perässä siinä mitä Mead teki. Todella vahvoja ja helposti seurattavia efectejä kuten John Kennedyn Translocation jossa kolikot liikkuvat mahdottomasti pöydällä kädestä käteen, Anthony Owenin öljy ja vesi (jonka allekirjoittaneen versio muuten löytyy youtube kanavaltani TÄÄLTÄ) vesilasin taikominen sekä Tim Connoverin versio Ramsayn sylinteri ja kolikot tempusta joka oli ehkä Bertinin ohella siistein ja puhtain versio rutiinista. Kertomansa mukaan Mead on työstämässä kirjaa Connoverin taikuudesta mutta sen valmistumiseen voi helposti mennä pitkäkin aika ja vähintäänkin pari kolme vuotta. Hyvä avaus showlle.
Virallisesti seuraavaksi ohjelmassa olisi ollut Richard Sandersin vuoro, mutta koska Sanders oli passin vanhentumisen takia myöhästynyt lennoltaan Kanadasta ja ei ollut vielä paikalla häntä tuli paikkaamaan Christian Engblom. Engblom kokeili tietoisesti kahta uutta työn alla olevaa rutiinia. Uudesta pakasta valittu merkattu kortti sekoitettiin takaisin pakkaan katsojan toimesta ja löydettiin tavaamalla katsojan nimi taikurin koskematta pakkaan. Tämän jälkeen Engblom esitti samaisella pakalla versionsa triumph tempusta (josta myös muuten allekirjoittaneen versio löytyy samalta youtube kanavalta kuin tuo öljy ja vesi). Hyviä juttuja molemmat jo nyt varmasti erinomaisia siinä vaiheessa kuin ne on saatu hiottua loppuun ja presentaatiot lisättyä rutiineihin.
Close-up shown seuraava esiintyjä oli espanjalainen Dani DaOrtiz. Ortiz esitteli rutiineja Utopia DVD setiltään ja aikaisemmilta vierailuiltaan. DaOrtizista on vuosien saatossa kehittynyt myös melkoinen koomikko. Sinänsä hauska muistella kuinka 2004 vuoden Malmin talon kongressissa ensimmäistä kertaa Suomessa luennoineesta, vain espanjaa puhuvasta ujohkosta mini Tamarizista on kehittynyt niin vastakohtainen esiintyjä.
Shown kunnian sai lopettaa suoraan lentokentältä lavalle (kirjaimellisesti) saapunut Ranskan David Stone! David Stonen esitys oli todella nopeatempoinen ja täysin taikureille suunnattu sisäpiirivitseineen ja visuaalisine temppuineen. Suuri osa materiaalista oli suoraan hänen markkinoilla olevista luennoistaan mutta vilahti yllättäen mukana myös Michael Closen suolasirotin, otsa ja pelikortti rutiini sekä uusi rutiini jossa katsojan sormus ilmestyy tennispallon sisään. Hauska esitys mutta ei ehkä ihan täysin ainakaan omalla kohdallani lunastanut vielä kaikkia odotuksia Stonea kohtaan (ne lunastettiin sitten korkojen kera sunnuntaina luennolla). Stonesta puheen ollen kannattaa vilkaista läpi seuraava kolmen minuutin lyhytvideo joka ymmärtääkseni voitti useampia lyhytvideo palkintoja jokin vuosi sitten. Kertonee Stonesta enemmän kuin tuhat sanaa.
Ainut harmittava seikka oli siis Richard Sandersin pois jäänti. Sanders kuitenkin pääasiassa on enemmän lähitaikuus kuin näyttämö miehiä ja juttelinkin parin FISM:iin osallistuneen taikurin kanssa jotka kehuivat että siellä Sanders oli ollut todella kova close-up showssa.
David Kaplan – Luento
Perjantaille alun perin sijoitettu David Kaplanin luento oli siirretty lauantaille. Yli viiden tunnin taikuusrupeaman viimeisenä on aina vaikea saada yleisö mukaan ja virkustumaan. Aluksi kuitenkin vaikutti että Kaplan jopa onnistuisi tässä. Hän aloitti luentonsa kertomalla kuinka hän oli aikanaan harjoittanut lukkosepän ammattia ja kuinka hän pystyisi avaamaan lähes minkä tahansa lukon. Tämän lisäksi Houdinin kunniaksi hän yrittäisi vapautua myös pakkopaidasta. Noh, varsin pian kävi ilmi että kaikki tämä oli pelkkää esitystä sillä jo pelkkä repun vetoketjun avaaminen tuntui olevan täysin mahdoton tehtävä ja onnistuipa herra lukitsemaan itsensä myös ulos koko huoneesta naurun raikuessa pitkin salia. Tämän jälkeen valitettavasti luento menikin kovin alavireisesti. Kaplan opetti pari temppua ja pyrki hieman avaamaan ajatusmaailmaansa hahmonsa takana, mutta ongelmaksi muodostui osittain se, että harva oli nähnyt hänen esitystään joten ilman esimerkkejä nuo ideat eivät juuri avautuneet. Hieman vaikutti että Kaplan itsekin tajusi tämän ja veti luentonsa hieman lyhyehköksi, sillä kuuntelijat olivat selvästi jo väsyksissä. Kaplanin luento olisi varmasti otettu paremmin vastaan sen alkuperäisellä paikalla perjantaina, mutta järjestäjistä riippumattomista syistä Kaplan tosiaan lentojen myöhästelyn takia saapui Suomeen vasta lauantaina.
Kaplanin luento oli päivän viimeinen virallinen vain taikureille suunnattu ohjelmanumero Kouvolatalolla. Seuraava tapahtumat siirtyisivät Kouvolatalolta Kouvolan pääkävelykatu Manskille, jossa kilpailtaisiin viihdeohjelmien Suomen mestaruuksista ja alkukilpailuiden välissä esiintyisi Taikuri Luttinen Luikuri Tattinen.
