Iltasessiot olivat lauantain osalta loppuneet Vaakunan aulabaarin sulkeutumiseen kolmelta joten sunnuntain herätys ei ollut yhtä paha kuin perinteisesti taikapäivillä. Perinteisesti viimeisen yön sessiot kestävät lähes aamu kuuteen, joten unet jäävät vähiin viimeisenä yönä. Nyt unta tosiaan ehti tulla noin kuusi tuntia joten aamupalan jälkeen ehti hyvin kymmeneltä alkaneeseen Sandy Marshallin luennolle.
Sandy Marshall luento
Sandy Marshall on edesmenneen taikuri Jay Marshallin poika. Jay Marshallilla on jonkin sortin legendan maine taikureiden piirissä ja tästä johtuen odotin mielenkiinnolla Sandyn luentoa, sillä lukuisista näkemistäni videoista huolimatta en ymmärtänyt mistä Jayn valtava maine johtuu. Valitettavasti myöskään Sandyn luento ei siihen vastannut. Vaikka luento toki oli varsin viihdyttävä ja Sandy tuki puhettaan esittämällä videomateriaalia isästään sekä myös pari temppua, niin se ei selventänyt yhtään sitä mikä Jaysta teki niin suositun ja kovassa maineessa oleva esiintyjä. Sandy kauppasi luennon jälkeen myös kirjaa “Beating a Dead Horse The Life and Times of Jay Marshall”. En omannut sillä hetkellä käteistä kirjan hankkimiseen vaikka elämänkerrat kieltämättä ovat viihdyttävää lukemista, mutta kotiin palattuani törmäsin kirjan arvosteluun Magic lehdessä. Lehden arvostelussa kirjaa kehuttiin kovasti, mutta siinäkin hieman ihmeteltiin miksi Jay Marshallin taikuriohjelmistosta ei mainita kirjassa juuri mitään. Kuitenkin hienoa että erilaisiakin luentoja oli tarjolla.
Junioritaikureiden lavataikuuden SM kisat
Lavataikuuden SM kisoissa oli seitsemän osanottajaa ja yksi jopa Suomen rajojen ulkopuolelta. Ikähaarukka oli 11:sta 18:sta vuotta. En kirjoittanut tarkkoja muistiinpanoja kisaohjelmista joten tämäkin blogin osa perustuu pääasiassa muistiini enkä mainitse kaikkia kilpailijoita. Keskityn vain mieleen jääneisiin esityksiin. Kisan ensimmäinen esiintyjä, jonka nimestä en valitettavasti ole varma, onnistui lähes mahdottomassa! Hän sai paikalle kertyneet väsyneet taikurit ylös penkeiltä ja aamu jumppaamaan. Virkistävän virkeä nuori mies jolla voi olla hyvin valoisa tulevaisuus.
Toinen mieleen jäänyt esitys alle 14 vuotiaiden sarjassa oli Venäläinen sisaruspari Natalina ja Ekaterina Kazanskaja. Tyttöjen esityksen taustalla täytyi vaikuttaa joku ammattitaikuri, sillä esityksen välineet maksavat jo enemmän kuin monen täyspäiväisen taikurin keikkasetti. Mukana oli jopa kaksi illuusiota. Tyttöjen esitys ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta vain budjetin takia vaan se oli selvästi käsikirjoitettu ja Adams Family teeman ympärille rakennettu esitys kahdesta nahistelevasta sisaruksesta. Esitys kulki pitkälle tarinan kuljettamana ja tietyllä tavalla toi mieleen 2000-luvun alun Joni Pakasen voitokkaan Frankenstein esityksen. Jos esityksestä jotain valittamista haluaa sanoa, niin ei se tietty teknisesti vaatinut esiintyjiltä juuri mitään ja etenkin toisen sisaruksen ikä herätti paikalla olleissa kovasti spekulaatiota. Lavameikeissä ja vaatteissa häntä olisi helposti voinut sanoa jopa täysi-ikäiseksi. Kuuleman mukaan tytön ikä oli kuitenkin tarkastettu passista ja varmistettu hänen olevan alle 15v. Kokonaisuus oli minusta juniorikisojen paras ohjelma ja voitti alle 14 vuotiaiden sarjan.
18 vuotiaiden ja alle sarjassa oli kolme kilpailijaa joista kaksi jäi mieleen. Markus Tervo vakuutti jo lähitaikuussarjassa ja sama jatkui näyttämösarjassa. Sen sijaan että Tervo olisi yrittänyt kasata ohjelmaa puhtaasti kisaa vasten hän oli toiminut fiksusti ja päätti esittää materiaaliaan suoraan keikkasetistä. Invisible deck ja monistuvat pullot sujuivat hyvällä varmuudella ja mukana oli jälleen muutama loistava omaperäinen vitsi. Men in Black vitsi oli junnukisojen paras yksittäinen kohokohta itselleni ja ympärilläni istuneisiin.
Toinen 18 vuotiaiden mieleen jäänyt kilpailija oli Oululainen Salla Pyyny. Esiintyjänä Pyyny osoitti jo pari vuotta sitten todella varmoja otteita, mutta palkinto jäi silloin saamatta liian lyhyen esityksen vuoksi. Nyt esitystä oli pidennetty ja esiintymisvarmuus oli vain kasvanut. Musiikkia käytettiin tehokkaasti luomaan tunnelmaa ja kuljettamaan esitystä eteenpäin.
Kaksi oli siis ylitse muiden 18 vuotiaiden sarjassa. Olen ollut aikaisemmin tuomaristossa joten voin vain kuvitella kuinka vaikea tehtävä tuomaristolla on lopulta ollut päättää kumpi voiton vie. Tuomariston silmissä parempi oli Pyyny. Minä olisin kuitenkin ehkä antanut voiton Tervolle sen takia, että vaikka Pyynyn esitys oli teatriaalisempi, omaperäisempi ja taiteellisempi, niin se oli tekniseltä toteutukseltaan heikompi ja efectit olivat jopa heikohkoja. Tosin ymmärrän tuomariston päätöksen, sillä ei Tervonkaan esitys juuri tekniikkaa vaatinut ja omaperäisyydestä ja tunnelmasta pisteet varmaan kääntyivät selvästi Pyynyn eduksi. Pyyny siis lavataikuuden junioreiden Suomen mestari (ja onko muuten ensimmäinen naispuolinen sellainen?) ja Tervolle hopeaa.
Suomen Taikurit Ry:n Lasse Tiilikainen Trofee kiertopalkinto kilpailuiden viihdyttävimmästä esityksestä meni Markus Tervolle ja junioritaikuuden kokonaiskilpailun voitto meni Pyynylle. Molemmat siis melkoisia palkintorohmuja 🙂 Mielenkiintoinen kysymys siis kuuluukin, löytyykö Tervolle haastajaa kesään 2014 mennessä???
David Stone luento
David Stonea on ehdotettu taikapäiville jo vuosikausia ja vihdoinkin herra saatiin paikalle. Close-up show antoi jo odottaa hyvää, mutta ainakin henkilökohtaisesti odotukseni ylittyivät selkeästi herran luennolla. Luentoa on jopa vaikeahko sanoa puhtaaksi luennoksi. Enemmänkin kyseessä oli lähes kaksituntinen show joka oli täynnä visuaalista taikuutta, paljon paljon paljon huumoria, gägejä, pieniä vitsejä ja visuaalisia juttuja ja yleistä hervotonta sekoilua. Välissä tuli jopa mieleen David Williamsonin sekoilut. Yllätyksekseni suuri osa materiaalista myös poikkesi Stonen markkinoilla olevista luento taltioinneista. Muutenkin materiaali oli todella visuaalista ja helposti seurattavaa ja vaikeusaste oli selvästi mittarin pohjalla muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Jos jotain negatiivista haluaa etsiä Stonen luennosta, niin olihan se tietyllä tavalla aikamoinen ”diileri demo”. Suuri osa tempuista oli siis erikseen myytävänä. Tosin näppärä kaveri kykenee itsekin rakentamaan monet luennon jutuista ja voi Stonen mukaan toki tehdä niin halutessaan. Silti hinnat olivat pääasiassa sen verta edullisia, että kauppa Stonella todella kävi ja itsekin ostin jotain suoraan luennoitsijalta ekaa kertaa moneen moneen vuoteen. Tuolle ”diileridemolle” toki yksi pääsyy on se, että Stone on itsekin myöntänyt että on nykyään enemmänkin taikureiden taikuri ja hankkii pääosan elannostaan esiintymällä ja luennoimalla taikureille myyden tuotteitaan.
Richard Sanders luento
Richard Sandersille oli omien sähläilyjensä takia jäänyt kunnia olla taikapäivien viimeinen luennoitsija ja seurata David Stonea joka oli jo pitkälle tyhjentänyt monen taikurin patterit ja lompakon. Sinänsä sääli, koska hyvänä päivänä Sanders on myös hyvin energinen ja hauska esiintyjä ja Sandersin rutiinit olivat vähintään yhtä hyviä kuin David Stonen. Sanders käsitteli luennollaan Fiber optics narurutiiniaan joka on kunnon visuaalista silmänruokaa joka saa Tabaryn ja Darylin tunnetut narurutiinit näyttämään samalta kuin korealaiset taikurit saivat manipulaatiosarjan muut osallistujat näyttämään FISM:issä kolmea viikkoa aikaisemmin. Sanders myös esitteli muutamia todella visuaalisia ja kovia korttijuttuja käyttäen apunaan ”apuvälinettä” jota saa perus kirjakaupasta. Tietysti mukana oli myös Sandersin todella visuaalinen paperit euroiksi ”extreme burn” sekä rutiini jossa katsojan sormus ilmestyy oikeasti taikurin kengän nauhoihin, ilman että taikuri käy lähelläkään niitä. Myös raaputusarvoilla tehtävä markkinoilla oleva Power ball rutiini tuntui kiinnostavan paikalla olijoita kovasti.
Myös kaikki rutiinit mitä Sanders käsitteli olivat myynnissä. Tosin Sandersin diili luennon lopuksi oli käsittämättömän kova. Kaikki materiaali mitä hän näytti ja mitä hän ei ehtinyt näyttää (äkkiseltään tavaraa 250-300e:n arvosta) oli myytävänä yhteensä 80e!!! Pelkästään sormus kengännauhoihin maksaa yksistään tuon verran. Myynti kävi mutta Stone oli tainnut jo viedä suurimman osan rahat paria tuntia aikaisemmin.
Gaalashow
Taikapäivät huipentuvat perinteisesti gaalaan, jossa esiintyy alan kotimaisia ja ulkomaalaisia huippuja. Gaalan aloittivat juniorikilpailuiden voittajat Salla Pyyny ja Natalina ja Ekaterina Kazanskaja. Pyynyllä oli pieniä vaikeuksia yhden tempun kanssa mutta hän hoiti sen hienosti. Myös Venäjän neitien ohjelma toimi gaalassa todella hyvin eikä heillä ollut mitään hävettävää kovassa seurassa. Arvelisin jopa että he esiintyvät ohjelmansa kanssa jossain, sen verran varmaa työskentely oli ja aika varmasti vanhemmat ovat taikureita tai sirkuksessa töissä.
Luonnollisesti myös juniorikisojen palkintojen jako oli osana gaalaa. En ole itse ajatellut asiaa sen kummemmin koska se on minun muistini mukaan aina ollut tällainen, mutta ystäväni Guillermo Espanjasta ihmetteli jälkikäteen miksi palkintojen jako ei ollut toteutettu yhtään arvokkaammin? Toki palkittavia on paljon ja ”show must go” on niin sanotusti joten se pitää hoitaa suhteellisen äkkiä pois alta, mutta mielenkiintoinen näkökulma joka tapauksessa.
Richard Sanders oli seuraavaksi vuorossa. Sanders on kai pääsääntöisesti lähitaikuus esiintyjä, mutta on esiintynyt vuosia myös komedia klubeilla ja laivoilla. Jos kuitenkin aloittaa kahdellesadalle taikurille häviävällä ketsuppipullolla niin pistää miettimään että mitä ihmettä miehen mielessä on liikkunut? Oliko alun perin tarkoitus että Sanders esiintyisi vain close-up showssa, mutta myöhästymisen takia hänet oli siirretty gaalaan? Sanders kuitenkin sai shown kulkemaan seuraavalla rutiinillaan. Aluksi vaikutti että Sanders tekee vain invisible deckiä/brainwave deckiä. Suuri osa jo varmaan selaili puhelintaan, kunnes kävikin ilmi, ettei kyseessä ollut rutiini, jonka lähes kaikki tietävät, vaan kaikki muut paitsi valitut kortit olivat valkoisia! Esityksensä Sanders lopetti merkattu seteli kiwiin rutiinilla, johon hän sai avustajan jonka motivaatiota lähteä katsomaan gaalaa ei voi kuin ihmetellä. Jos ei halua osallistua esitykseen millään tavalla ja olla tylsä kuin saapas niin miksi istua etupenkkiin?!?!?!?
Lavalle seuraavaksi jonglööri Michael Goudeau joka esitti hervottoman hieman lyhennetyn version Las Vegasin esityksestään. Ammattimies on ammattimies ja yleisö suorastaan ulvoi naurusta Goudeaun säheltämisen seurauksena. Samalla myös perjantain luennolle osallistuvat näkivät miten Goudeaun teoriat komedian luomisesta toimivat käytännössä. Tämän vuoden gaalan ehdoton huippukohta.
Vuorossa oli historian siipien havinaa kun Jorma ja Aino Airaksinen tulivat esittämään 1970-luvulla FISM:issä pronssia voittaneen ohjelmansa. Esitys muistutti että vaikka välissä me taikurit valitamme että taikuus ei ole kehittynyt yhtään viimeisen 40 vuoden aikana niin itse asiassa kehitystä on tapahtunut aikalailla. Toki on hienoa että Airaksiset pääsivät esittämään ohjelmansa nuoremmille polville, jotka eivät ole vielä esitystä nähneet ja yleensä esiintymään vielä kerran Kouvolassa kun molemmat ovat vielä suht hyvissä voimissa, mutta…. Noh, sanotaanko vain että 40v vanha esitys ja ikä näkyy jo kunnolla… Paljon rumempiakin kommentteja kuulin 🙁
Yllättäen lavalle ei vielä noussutkaan viimeinen esiintyjä vaan Airaksisia lavalle seurasi Eric Mead. Syynä tälle taisi olla että lavalla piti kasata pois Airaksisien välineet ja Kaplanin välineet järjestettyä tilalle. Harva tiesi etukäteen, että Mead on myös todella taitava jonglööri ja hän aloittikin esityksensä jongleeraamalla. Tosin, yleisö oli nähnyt jo Goudeaun huikean numeron joten yleisön voittamisessa takaisin esiintyjän puolelle meni hetki. Mead kuitenkin onnistui sillä hänen tyylinsä eroaa täysin Goudeaun tyylistä. Mead esitti myös lavalta perinteisesti lähitaikuutena pidettävän kolikkorutiinin Troy Hooser/Homer Liwag vaikutteilla ja oli todella positiivinen yllätys kuinka hyvin dollarin kokoiset kolikotkin näkyvät ja kuinka hyvin perus kolikko rutiinikin voi toimia hyvin esitettynä. Muistelisin että myös Michael Vincent teki 2000-luvun alkupuolella kolikkorutiinin Kouvolan gaalassa. Mead on ammattimies jonka juttuja olisi kiva nähdä lisää.
Gaalan sai kunnian lopettaa David Kaplan. Kaplanin esitystä on vaikea kuvailla. Se on sekoitus jongleerausta, taikuutta ja paljon muuta. Selittämisen sijaan liitän tähän vain videon ja tuumaan että hyvä lopetus hienolle gaalalle ja loistaville taikapäiville.
Pääsiäisenä 2013 nähdään!