Viihdeohjelmakilpailuiden ensimmäinen alkuerä
En valitettavasti ehtinyt seura viihdeohjelmakilpailuiden ensimmäistä alkuerää koska Kaplanin luento meni sen kanssa päällekkäin. Tosin kilpailusta oli myös vetäytynyt viimehetkellä kolme kilpailijaa pois ja ensimmäisessä alkuerässä oli vain kolme kisaajaa, joten se oli myös ollut odotettua lyhyempi. Junioritaikureiden SM kisojen lisäksi siis myös viihdeohjelmien SM kisoissa oli pienoinen kato. Tälle toki voi olla monta syytä. Yksi vaihtoehto on se, että aika moni on jo käynyt kisassa kokeilemassa siipiään ja joko pärjännyt hyvin tai ei niin hyvin ja se riittää. Toinen seikka on se, että en tiedä onko kisa kovinkaan tunnettu muiden kuin taikureiden keskuudessa. Kolmanneksi tietty ammattilaisilla tai ammattimaisesti esiintyvillä on usein jo riittävästi tarpeeksi keikkoja, jolloin tuollaisella kilpailulla ei ole suurta merkitystä edes markkinoinnillisesti.
Minuakin on muutaman kerran kysytty mukaan, mutta minulla ei ole juurikaan intoa lähteä tekemään omaa leipämateriaaliani reilun 200 taikurin eteen. Sopimus eli ei, aina löytyy joku joka mielellään ”lainaisi” (Lue: VARASTAA) ne uudet ja hyvät ideat omaan käyttöönsä. Toinen syy itselläni on se, että kisa käydään ulkona, kävelykadulla. Voin yhden käden sormilla laskea keikat vastaavissa olosuhteissa joissa olen vetänyt oman arvioni mukaan kiitettävän keikan. Tila on monelle esiintyjälle todella vaikea ja kun vastassa on monia muita esiintyjiä, kuten esim. tänä vuonna Drag Queen, joka luukuttaa äänentoistosta täysillä hittibiisejä peräjälkeen ja puolivalmiit väliaplodit ja hurraa huudot tulee myös nauhalta, tai virtuoosimaista basson ja kitaran käsittelyä biiseillä, jotka lähes kaikki tuntevat, niin ilman kiitettävää vetoa tuollaisessa kisassa ei mahdollisuuksia voittoon olisi. Toisin kuin Suomalaiset olympiaurheilijat, minusta kisaan ei kannata lähteä katselee mikä on meininki, jos ei oikeasti usko omiin mahdollisuuksiin kamppailla voitosta. Ehkä joskus tulevaisuudessa…
Taikuri Luttinen – show
Alkuerien välissä lavalle nousi taikuri Luttinen, Luikuri Tattinen. Lähes kaikkien tuntema lasten taikuri, joka on ilmeisesti viimeisien vuosien aikana muuttanut hieman tyyliään myös enemmän aikuisille soveltuvaksi. Yksi vaikuttaja tälle näyttäisi olleen muutama vuosi sitten taikapäivillä vieraillut ja viime talvena varietee magicassa esiintynyt Levent. Luttinen on rautainen ammattilainen ja vaikeissa olosuhteissa veti hyvän setin kaikenikäisistä koostuvalle yleisölle. Lapset nauroivat ja kirkuivat ja aikuisillekin oli paikoitellen tarjolla oikeasti hyvää taikuutta. Ei siis pelkkiä perinteistä lastentaikureiden kliseitä värikkäine liinoineen ja laatikoineen vaan hyvää, helposti seurattavaa ja hämmästyttävää taikuutta. Hienoa nähdä että lasten taikuuskin voidaan ottaa näin tosissaan.
Viihdeohjelmakilpailuiden toinen alkuerä
Viihdeohjelmien toinen alkuerä alkoi heti Luttisen shown perään. Vuorossa oli kuusi kilpailijaa jotka kamppailivat illan finaalipaikasta. Kisan toisen puoliskon aloitti Amerikasta Suomeutunut Ray Eden. Tosin lavalla nähtiin lähinnä hyvin Jeff Hobsonmainen ”muna ja pussi” temppu. Olipa esiintyjä mennyt niin pitkälle että piti päällään oikein kimaltelevaa glitter liiviä Jeff Hobson tyyliin. Normaali yleisö viihtyi perus hyvin, mutta kannattaisi ehkä ottaa huomioon että jos yleisössä ja myös tuomaristossa on taikureita, niin pitkälle samankaltaisella numerolla ei pitkälle pötkitä. Tarvitseeko edes mainita että ei jatkanut finaaliin.
Toisena oli vuorossa Rovaniemellä ennen vaikuttanut Ville Saarenketo joka aikaisemmin tunnettiin myös Wilhelm Valloittajana tai duosta Wilhelm ja Jay joka kilpaili myös Talentissa. Nyt tosin basso oli osittain vaihtunut kitaraan ja esitykseen oli yritetty lisätä välikomiikkaa hieman stand-up muodossa. Komiikka ei oikein toiminut mutta Saarenkedon basson käsittely oli sen verta vakuuttava aloitus, että yleisö oli voitettu puolelle. Loppupuolella basso vaihtui kitaraksi ja lavalta kajahti sellainen medley kaikkien suomalaisten tuntemista kappaleista, huumorilla höystettynä, että finaalipaikka oli ansaittu.
Kolmantena lavalle nousivat Tampereelta mentalisti/erilaista taikuutta esittävät Jose&Johannes. Esitys oli selvästi mietitty kunnolla ja se toimi todella hyvin. Pidin erityisen paljon siitä kuinka tehokkaasti esiintyjät käyttivät läpi koko esityksen taustamusiikkia rytmittämään esitystä ja luomaan tunnelmaa. Tästä voisi itsekin pyrkiä ottamaan lisää mallia. Valitettavasti efectien eli temppujen osalta esitys oli kyllä kovin perinteistä; pelikortti revityllä kulmalla appelsiiniin ja katsojan kirjoittaman nimen lukeminen. Mutta toisaalta, koska kyseessä on viihdeohjelmakilpailu, niin eipä tuolla ollut niin väliä. Esitys oli viihdyttävä ja ansaitsi finaalipaikkansa.
Neljäntenä tulisille hiilille nousi stand-up koomikko Jaakko Suomala? Tai nimen nappasin kilpailijalistalta sillä en itse laittanut sitä muistiin ja esitys ei vakuuttanut niin että se olisi jäänyt mieleen. Manski on vaikea paikka koomikoille sillä aikaa on vain 15min ja paikalla on kaikenikäistä yleisöä. Puujalkavitsejä joista osa olisi ollut oikeasti hyviä ja hauskoja mutta vastaan tuli kokemuksen puute. Jokainen meistä varmaan tuntee tai muistaa tapauksen, jossa joku alkaa kertomaan kuulemaansa vitsiä mutta ei osaa kertoa sitä kunnolla ja vitsi lätsähtää täysin. Esityksestä jäi hieman sama fiilis. Potenttiaalia kyllä löytyy mutta lisää esiintymiskokemusta tarvitaan. Ei finaaliin.
Viides kilpailija tuli rajojen ulkopuolelta. Dimitri Vasilyev taisi olla Ukrainasta mutta saattoi kyllä olla myös Venäjältä. Noh, esityksestä jäi lähinnä mieleen viskin tuhlaaminen ja täydellisen epäonnistunut metodivalinta joka ei huijannut ketään. Taikuri siis yritti esittää temppua jossa hän kaatoi isoon vesipulloon maitoa, viskiä ja jotain muita aineita ja sitten pumppasi ne letkulla suuhunsa josta hän sylki niiden sisällön laseihin. Laseissa olisi sitten pitänyt olla katsojien valitsemia juomia… Tosin JOS ENSIN SYLJET JOTAIN LASIIN Niin kuka helvetti haluaa edes varmentaa lasissa olevan tavaran aitouden. Tai noh, miksi ei tässä tapauksessa koska lasien vaihdon näki ja kuuli koko yleisö. Ei finaaliin.
Alkukilpailujen viimeisenä lavalle nousi jonglööri Janne Mustonen joka itse asiassa kiersi kesän Euroopan kaupunkeja kaduilla esiintyen ja oletettavasti esitystä hioen. Huumoripohjaista jonkkausta keilapallolla, isolla veitsellä ja kirveellä, myös yksipyöräisen päällä. Lopetus temppu hieman epäonnistui kun esineet putosivat jo parin sekunnin jälkeen ja muutenkin ehkä puheosuuksissa olisi pientä parantamisen varaa. Esim tilanteeseen reagoimista voisi hieman parantaa. Jos heittää esim vitsiä siitä että kuka tuo koiran jonglööriesitykseen ja eturivissä on parikin koiraa niin miksi niihin ei reagoida mitenkään? Esityksenhuippukohta ajoittui heti alkuun, jossa oli uskomaton rutiini jossa biljardikolmion keskelle laitetaan oluttuoppi ja kolmioon kiinni pitkä naru ja sitten pyöritetään koko höskää suuntaan ja toiseen läikyttämättä olutta. Yleisö viihtyi, hyviä reaktioita ja ansaittu finaalipaikka. Veikkailin itse asiassa tässä vaiheessa vielä jopa vahvaksi voittajasuosikiksi.
Viihdeohjelmakisan finaali
Illan finaaliin päätyi lopulta kuusi kilpailijaa. Neljä alkueristä ja kaksi edellisen vuoden finalistia. Finaalissa: jonglööri Janne Mustonen, jonglööri Lauri Koskinen, Muusikko Ville Saarenketo, Mentalistit Jose ja Johannes ja edelliskerran 1. Ja 2. Eli drag queen Miss Divet ja Justus Pelle.
Finaalin avasi Janne Mustonen täysin samalla ohjelmalla joka nähtiin noin tuntia aikaisemmin. Sama epäonni vaivasi Mustosta kuin alkukilpailussa ja lopetus tipahti muutaman sekunnin jälkeen. Valitettavasti tämä tulisi näkymään lopputuloksissa joista lisää myöhemmin.
Myös Jose ja Johannes vetivät tismalleen saman setin kuin alkukilpailuissa. Hieman pisti miettimään että eikö kannattaisi varautua siihen että finaaliin päästessä olisi mahdollisuus vaihtaa edes osittain ohjelmaa, sillä tuomaristo ei vaihdu alkukilpailun ja finaalin välillä ja aikaa esityksien väliin jää vain reilu tuntu, joten suuri osa yleisöstäkin lienee samaa. Hyvä veto kuten alkukilpailuissakin.
Kolmantena lavalle nousi edellisen kerran voittaja, suoraan finaaliin päässyt Miss Divet. Yllättäen esitys ei kuitenkaan ollut niin kova kuin 2010. Etenkin alku oli nyt paljon hitaampi kuin viimeksi. Hahmot toki olivat uusia osittain kuin edellisellä kerralla. Tällaisen esityksen etuna tosin on se, että jos luukutut hittibiisejä jotka kaikki tuntevat niin on lähes mahdotonta olla saamatta valmiiksi lämmitettyä yleisöä olemaan lähtemättä mukaan. Hyvä veto, mutta ei niin ylivoimainen kuin 2010.
Neljäs esiintyjä oli Ville Saarenketo. Esitys alkoi samoin kuten alkukilpailuissa ja oletin että sama esitys tiedossa, joten lähdin käymään syömässä pikaisesti. Tosin kuulemani mukaan esitys olikin ollut alun jälkeen eri. Stand-up osuudet oli skipattu ja keskitytty musikaalisuuteen joka toimi alkukilpailuissakin paremmin ja setti oli kokonaisuutena ollut alkukilpailua parempi.
Viidentenä lavalle nousi Justuspelle. En pitänyt Justuksesta 2010 joten tuskin nytkään ja sen mitä näin ruokailulta palatessani ei vakuuttanut. Lapsille okei, mutta ei aikuisten viihdettä.
Viimeisenä kilpailussa nousi lavalle jonglööri Lauri Koskinen. Koskinen oli ensimmäisestä alkukilpailuryhmästä joten en ollut nähnyt hänen esitystään. Vain kuullut että alkukilpailuissa meno oli vähän tökkinyt. Noh, finaalissa se ei kuitenkaan näkynyt. Perinteistä todella taitavaa jongleerausta jopa 6-7 pallolla, useilla renkailla ja keiloilla jne. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi että nyt oli lavalla oikeasti tuhansien tuntien harjoittelun mahdollistamaa puhdasta taitoa! En tunne jonkkauspiirejä kovinkaan laajasti Suomessa mutta Koskinen oli ylivoimaisesti teknisesti taitavin jonglööri jonka olen Suomessa nähnyt.
Kaikki kisaajat siis oli nähty. Tuomaristolla oli edessä lähes mahdoton tehtävä. Kuinka verrata Drag Artistia pelleen. Ensimmäinen periaatteessa vain imitoi eleitä ja heiluu naamiaisasussa kun jälkimmäinen yrittää saada mahdollisimman paljon huumoria aikaan. Tai kahta jonglööriä joista toinen heittää kolmea esinettä mutta esitys on muuten viihdettä kun toinen osoittaa täydellistä välineiden hallintaa tupla määrällä välineitä. Kun soppaan sotketaan vielä mentalistit ja basisti/kitaristi niin ei käy tuomareita kateeksi. Lopulta kuitenkin tuomaristo oli päässyt yhteisymmärrykseen ja lopputulokset olivat:
1. Miss Divet / Marko Vainio
2. Muusikko/koomiko Ville Saarenketo
3. Jonglööri Lauri Koskinen
Tosin tuomariston edustajan kanssa juttelu vahvisti että kisa oli todella tiukka ja oikeasti lähes kaikilla oli mahdollisuus voittaa. Mielenkiintoinen havainto palkinnoilla olevissa oli se, että kaikki esittivät finaalissa jotain tuoretta, jota ei nähty alkukilpailussa. En itse ihan täysin allekirjoita voittajia. Olen edelleen sitä mieltä että Mustosen Jannen olisi pitänyt olla palkinnoilla, mutta mitä luultavimmin lopetuksen pudotukset olivat nyt se, minkä maksoi palkintosijan. Mutta makuasioista ei voi kiistellä. Näin tällä kertaa.
Finaalia seurasi taikayö tapahtuma jossa kävi esiintymässä lyhyesti Michael Goudeau, David Kaplan, Yan Swahn (Ikävä kyllä taas) sekä Jari Tapanainen. Etenkin Goudeaun ammattitaito häikäisi. Jos tämän tason mies osallistuisi viihdeohjelmakisaan, niin ei olisi epäilystäkään kuka kisan veisi. Koomista jongleerausta yleisön samalla nauraen vedet silmissä.
Ilta jatkui aamu kolmeen Vaakuna hotellin ravintolassa ja baarissa sessioiden. Kuitenkin pakko mainita että sessiot olivat selvästi heikommat kuin aikaisempina vuosina. Tuota perjantain kohdalla mainitsemaani sessioinnille varattua tilaa oikeasti kaivattaisiin ja se on yksi harvoista parannusehdotuksista mitä jäin kaipaamaan. Ja tietysti, ohjelmassa mainostettiin Dani DaOrtizia iltasessioiden vetäjäksi mutta lauantainakaan häntä ei näkynyt. Jäipähän enemmän aikaa vääntää kotimaisin voimin ja tutustua uusiin ihmisiin.
Lauantain loppuu kuva Manskin levottomasta menosta väsyneiden taikureiden kesken.
