Aina silloin tällöin keikoilla kysytään, että miten sellaisessa alassa kuin taikuudessa voidaan kilpailla? Missä näitä kilpailuita järjestetään? Kuinka usein? Kuinka voittajat valitaan ja niin edelleen? Tässä artikkelissa yritän hieman avata taikurikilpailuja tavallisille ihmisille entisen kilpailija ja tuomarin silmin. Sen lisäksi pyrin hieman nostamaan esiin kilpailuissa esiintyviä epäkohtia.

Suuri osa taikurikilpailuista toimii maailmanlaajuisen taikuriyhdistysten kattojärjestön FISM:n (Federation Internationale des Societes Magiques/ International Federation of Magic Socities) alaisuudessa. Yksittäiset maakohtaiset järjestöt järjestävät maakohtaisia kilpailuita FISM:n käytäntöjen mukaan. Suomessa FISM:n alaisuuteen kuuluu ”Taikapiiri” ja myös ”Suomen taikurit ry” on hakenut FISM:n jäsenyyttä.

FISM vastaa muun muassa taikuuden maailmanmestaruuskilpailuiden järjestämisestä. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa FISM on aloittanut myös maanosien sisäisten mestaruuskilpailuiden järjestämisen. Euroopan-mestaruuskilpailut pidettiin ensimmäistä kertaa helmikuussa 2011 Englannissa. Aasian/Oceanian, Etelä-Amerikan ja Pohjois-Amerikan kisat seuraavat ennen syksyä. Suomen mestaruuskisat järjestetään joka toinen vuosi pääsiäisenä Kouvolan taikapäivien yhteydessä. Juniorien Suomen mestaruuskisat taas järjestetään joka toinen vuosi kesäisin myös Kouvolan kesätaikapäivien yhteydessä.

Maailmanmestaruuskilpailuja on järjestetty vuodesta 1948 asti. Perinteisesti kisat järjestetään joka kolmas vuosi ja 2011 mennessä kisat on pidetty siis 23 kertaa. MM-kisoihin osallistumiseen ei ole käytössä mitään karsintaan. Kilpailijan täytyy vain saada paikalliselta yhdistykseltään suositus kilpailla. Suomessa halukkaan kilpailijan pitäisi siis saada suositus Suomen Taikapiirin puheenjohtajalta. Käytännössä kilpailijamäärät ovat myös rajoitettu siten, että pienemmistä maista sallitaan yleensä vain muutama kilpailija, kun taas isommista maista voidaan ottaa useampia kilpailijoita. Huomionarvoista kilpailijoista tavallisille ihmisille tekee sen, että kilpailuihin osallistuu alan harrastajia täysin laidasta laitaan; harrastelijoista ammattilaisiin. Väittäisin jopa, että suuri osa osallistujista on edelleen harrastelijoita jotka eivät tee taikuutta täysipäiväisesti elääkseen.

KILPAILUSARJAT

Sitten itse kilpailuihin. Kilpailuissa on kaksi pääsarjaa; lavataikuus ja lähitaikuus. Molemmat sarjat on vielä jaettu muutamiin alasarjoihin. Lavataikuus tapahtuu luonnollisesti erillisellä näyttämöllä, jolloin esiintyjän käytössä ovat kaikki teatteriin tarkoitetut tekniikat. Lavataikuuden alasarjat ovat seuraavat:

– Manipulaatio: Esitys joka perustuu kokonaan tai pääasiassa sorminäppäryyteen. Manipulaatiossa taikurilla on harvemmin näkyvää isompikokoista rekvisiittaa.
– General Magic/Yleistaikuus: Lavataikuutta joka sekoittaa osa-alueita muista kategorioista. Yleistaikuudessa käytetään erilaista rekvisiittaa paljon vapaammin kuin manipulaatiossa.
– Illuusiot: Lavaesitys jossa käytetään suurta rekvisiittaa ja temput ovat suuria. Esimerkiksi avustajien leijuttaminen tai eläinten taikominen kuuluvat usein tähän sarjaan.
– Komedia taikuus: Lavalla tapahtuva esitys, jonka pääasiallinen tarkoitus on saada katsojat nauramaan. Komediataikuusesitys voi itse asiassa tapahtua minkä tahansa muun sarjan puitteissa kunhan se sisältää taikatemppuja ja komiikkaa.
– Mentaali taikuus: Taikuuden laji joka perustuu näennäisesti para­psyykkisiä kykyihin (telepatia, psykokinesia, ajatustenluku, tulevaisuuden ennustaminen jne.)

Lähitaikuus on läheltä esitettävää taikuutta jolloin ihmiset ovat lähellä. Esiintyjä voi esimerkiksi istua/seisoa pöydän takana tai seisoa sen edessä. Lähitaikuus on jaettu kolmeen alakategoriaan.
– Pelikorttitaikuus: Koko ohjelma perustuu pelikorteilla tehtäviin temppuihin
– Mikro magia: Yleisesti pienillä esineillä tehtävää taikuutta pöydän ääressä.
– Parlour/Salonki taikuus: Esitys joka koon puolesta sijoittuu lähi- ja lavataikuuden välimaastoon.

Jokaisen kilpailuesityksen tulisi mahtua johonkin näistä kriteeteistä. Muita perussääntöjä kilpailuesityksiin liittyen on mm. kesto; 5min vähintään, korkeintaan 10min. Esityksessä pitää olla myös enemmän kuin yksi temppu. Ennalta sovittujen avustajien käyttäminen kilpailuissa on kielletty.

TUOMAROINTI

Kilpailuiden tuomaristo koostuu seitsemästä – yhdeksästä ennalta valitusta soveltuvaksi koetusta henkilöstä. Jokainen tuomari pisteyttää näkemänsä esitykset seuraavan asteikon mukaan 1-100.
– Technical Skill/Handling/Tekninen taso/käsittely
– Showmanship/Presentation/Esiintymistaito/Esitys
– Entertainment value/Viihdyttävyys
– Artistic Impression/Routining/ Taiteellinen vaikutelma/Rutiini
– Originality/Omaperäisyys
– Magic Atmosphere/Taikuuden ilmapiiri

Lopullinen pistemäärä jaetaan tuomareiden määrällä, jolloin jokaiselle kilpailijalle saadaan loppupisteet 1-100 välillä. Jos kilpailija ei ylitä 50 pisteen rajaa, hänet diskataan automaattisesti huonon tason vuoksi. Jotta kilpailija on oikeutettu 3. palkintoon, tulee hänen ylittää 60 pistettä. 2. palkinto edellyttää 70 pisteen ylitystä ja 1. palkinto 80 pisteen ylitystä. Jokaisen sarjan kolme korkeimman pistemäärän saavuttanutta henkilöä sijoitetaan palkinnoille edellä esittelemieni pistemäärien puitteissa.

PALKINNOT

Palkinnot vaihtelevat kilpailukohtaisesti. Yleisesti palkintona on suhteellisen pieniä rahapalkintoja 100-1000e ja sarjaan sopiva titteli, esimerkiksi ”Korttitaikuuden maailmanmestari” ja pieni pokaali. Joissakin kilpailuissa voittajille on luvassa myös lyhyitä esiintymissopimuksia tai kiinnityksiä ennalta ilmoitettuihin paikkoihin.

KILPAILUJEN ONGELMAT

Ensimmäinen kilpailuissa toistuva ongelma on tuomaristo. Ensinnäkin kaikki kilpailun tuomarit ovat taikureita! Taikurit katsovat taikuutta täysin eri silmin kuin tavalliset ihmiset. Taikurit myös arvostavat taikuudessa täysin eri asioita kuin tavalliset ihmiset. Taikurit kaipaavat huijatuksi tulemisen tunnetta, pitävät visuaalisesta silmänkarkista ja tuntevat perinteiset metodit ja temput. Taikurit siis arvostavat esityksiä, jotka onnistuvat huijaamaan heitä, käyttävät ei perinteisiä ja usein täysin epäkäytännöllisiä metodeja ja eroavat mahdollisimman paljon tavallisesta. Taikureille esiintyminen siis eroaa täysin tavallisille ihmisille esiintymisestä. Tästä johtuen suuri osa MM kilpailuissa menestyneistä taikureista elääkin kiertämällä erilaisissa taikurikongresseissa luennoimassa ja esiintymässä taikureille ja tavalliset ihmiset ovat harvoin edes kuulleet heistä. Poikkeuksiakin toki löytyy.

Lukuisia kertoja FISM:n historiassa tuomaristo ei ole ollut myöskään tarpeeksi pätevää arvioimaan kisaesityksiä. He eivät ole olleet tarpeeksi ajan tasalla taikuudessa tapahtuneista asioista ja kilpailuohjelmia on tuomittu väärin perustein. Esimerkiksi taikurin on epäilty käyttäneen sovittuja avustajia tai tehneen fakiirimaisia temppuja joista ei ole annettu asianmukaisia pisteitä ja tästä johtuen kilpailija ei ole ollut ansaitsemallaan paikalla lopputuloksissa.

Toinen vielä suurempi ongelma on arvosteluperusteet. Jos vilkaiset edellä kuvattua listaa arvosteluperusteista niin uskon, että tavallisellakin ihmisellä herää välittömästi lukuisia tarkentavia kysymyksiä jokaisesta kohdasta. Ongelman ydin on se, että näitä tarkennuksia EI OLE IKINÄ TEHTY tai ainakaan julkaistu! Mitä tarkoitetaan teknisellä tasolla/käsittelyllä? Taikurit toki tunnistavat perinteiset taikureiden käyttämät tekniikat ja tietävät pääasiassa kuinka vaikeita ne ovat mahdollisesti toteuttaa. Mutta entä tekniikat joita tuomaristo ei tunne tai jos kilpailija ei käytäkään tekniikkaa sen varsinaisessa oletetussa merkityksessä?

Esimerkiksi: Kilpailija A tekee todella teknistä korttitaikuutta. Tuomari arvostaa ja ihailee saavutettua tekniikkatasoa, mutta näkee ja aistiin ”liikkeen siellä, toisen täällä”. Kilpailija B ei näennäisesti tee yhtään liikettä, mutta tuomaristo arvelee, että kilpailija B käyttääkin erilaisia erikoisvälineitä taikuuden aikaan saamiseksi eikä esitys siksi sisällä yhtä paljoa suoraa tekniikkaa.

Miten tällaisessa tilanteessa kisaajia pitäisi pisteyttää? Selkeitä ohjeita ei ole. Usein tuntuu että liian moni taikuri ihannoi tekniikkaa ja keskittyy arvostelussaan vain kohtaan ”technical skill” ja unohtaa kokonaan jälkimmäisen kohdan ”handling”. Handlingilla minusta nimenomaan tarkoitetaan kokonaisuutta, jolla kilpailija välineitään käsittelee. Taikureissa on suuria ryhmittymiä jotka eivät voi edes hyväksyä taikuutta jossa ei ole paljoa tekniikkaa. Tämä on sinänsä täysin älytöntä, sillä tavallinen katsoja ei erota kahden hyvin tehdyn esityksen jäljiltä sitä, onko esitys tehty tekniikalla vai muita keinoja käyttäen. Uskallan kuitenkin väittää, että tavalliselle katsojalle ”muita keinoja käyttäen” tehty esitys on paljon taianomaisempi kuin tekninen esitys, sillä taikuri ei näennäisesti tee yhtään mitään! Taikuus vain tapahtuu! Edellyttäen että taikuri käsittelee välineitään luonnollisesti ja epäilyksiä herättämättä.

Myös selkeää jakoa miten pisteet minkäkin sarakkeen kohdalta pitää jakaa ei ole. Toinen taikurituomari voi arvostaa omaperäisyyttä 50 pisteen edestä kun toiselle se merkkaa vain 10 pistettä. Myöskään selkeää yhtenäistä linjaa ei aina pääse syntymään ja siinä missä yksi tuomari pisteyttää kilpailuja asteikolla 50-70, voi toisella tuomarilla pisteytys kulkea 75-95 välillä. Lopputuloksien kannalta tällaisilla heitoilla voidaan saada aikaan todella suuria muutoksia loppujärjestyksessä.

Valitettavasti taikureilla on myös todella pienet piirit ja ei ole ollenkaan tavatonta, että tuomaristoon päätyy henkilöitä, joilla on ystäviä tai henkilöitä kilpailuissa joista he eivät pidä. Muutama vuosi sitten Suomessa, ravintolataikuuden SM kisoissa yhden tällaisen tapauksen takia todellinen voittaja jäi kisassa 2. kun yksi tuomariston jäsen oli henkilökohtaisen kaunan takia antanut kilpailijalle minimipisteet. Jos hyvä ystävä tai maanmies on myös kilpailussa niin on lähes mahdotonta olettaa, että tuomaristo kykenisi olemaan täysin puolueeton tällaisessa tilanteessa vai? Kyse on siis pohjimmiltaan makuasioista mutta myös politikoinnista. Tiettyjä kilpailijoita voidaan suosia. Tosin tämä ei ole ainoastaan taikurikilpailujen ongelma. Esimerkiksi taitoluistelussa Michelle Kwan oli vuosia lähes lyömätön ja pieniä horjahduksia ja muita virheitä katsottiin usein läpi sormien hänen kohdallaan.

Seuraavat taikureiden SM kisat järjestetään Kouvolassa pääsiäisenä 2011. Kisojen yhteydessä on myös Pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.taikapaivat.fi/2011/index.html
Lisätietoja taikureiden MM kisoista löytyy osoitteesta http://fism.org/