Jos haluat säilyttää mielikuvan siitä, että taikurin ammatti koostuu siitä, että taikuri käy muutamia kertoja kuukaudessa esiintymässä tunnin tai pari ja makaa loppuajan kotona sohvalla, niin ei kannata lukea enempää. Monilla tavallisissa töissä käyvillä tuntuu olevan hieman vääristynyt kuva siitä, mitä taikurin tai esiintyjän ammatti sisältää. Tätä artikkelia varten kysyin mielipidettä kolmelta eritasoiselta taikurilta ammatin hyvistä ja huonoista puolista. Esittelen lyhyesti mitä he vastasivat ja pyrin kommentoimaan niitä omien kokemuksieni pohjalta.

Yleisesti oli mielenkiintoista huomata, kuinka pitemmän aikaa ja vain vähän aikaa ammattimaisesti esiintyneiden taikureiden mielipiteet erosivat toisistaan. Vähemmän aikaa tehneiden kommenteissa paistoi vielä selvä uutuuden viehätys, kun taas pitemmän aikaa tehneiden kohdalla alkuviehätys oli jo kadonnut ja esiintyjän raskas arkikin oli tullut tutuksi. Itse olen esiintynyt aktiivisesti jo viisitoista vuotta ja täysipäiväisenä ammattilaisenakin yli viisi vuotta, joten kuuluin tuonne pitemmän aikaa tehneiden joukkoon. Mutta nyt niihin vastauksiin

Positiiviseksi ammatissa taikurit kokivat

”Vapauden olla oman itsensä herra”,
”On omien menojensa herra”
Ehdottomasti ammatin parhaita puolia. On itse täysin vastuussa työstään ja sen tuloksista. Jos olet laiska toimistotöissä, markkinoinnissa ja niin edelleen, niin se myös näkyy tuloksissa. Jos taas olet ahkera ja jaksat panostaa perus yrittäjän arkeen niin tulokset näkee.  Saa myös vapaasti itse päättää mihin aikaa töitä teet. Kirjoitan tätä hieman puolen yön jälkeen samalla kun etsin musiikkia yhden rutiinin taustalle. Huominen keikka alkaa vasta ilta kuudelta ja sinne ajaa noin 90minuutissa, joten ei ole edes kiirettä herätä aamulla vaan saa nukkua hyvin mielin pitkään.

”Näkee suoraan oman työnsä vaikutukset ja ennen kaikkea oman kehityksensä”,
”Saa suoraan palautteen työstään”,
”Näkee kuinka yleisö viihtyy ja nauttii”
Taikurina ei kieltämättä tarvitse lueskella raportteja ja yrittää analysoida niiden kautta oman työnsä tuloksia. Palaute tulee välittömästi ja suoraan. Ihmiset nauravat tai eivät naura, taputtavat tai eivät taputa ja jos joku ei toimi, niin suomalainen yleisö ei pelkää esityksen jälkeen tulla kertomaan sitä. Palaute on siis suoraa, välitöntä ja rehellistä.

”Jokainen päivä on omalla tavallaan erilainen”
Totta. Vaikka toki tietoisesti olen ainakin itse pyrkinyt muodostamaan tiettyjä rutiineita, joilla päivän askareet ja keikat pyrkii hoitamaan, niin pääasiassa silti jokainen päivä on erilainen. Ikinä ei tiedä kuka soittaa, millaista yhteistyötä ehdotetaan tai millainen itse keikkatilanne on. Jokainen yleisö ja tilaisuus on omanlaisensa kokonaisuus ja ikinä ei oikeastaan voi tuudittautua liiaksi siihen, että tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.

”Vaihtelevat työajat ja jatkuvasti vaihtuvat maisemat”
Tämä itse asiassa jakoi hieman mielipiteitä. Toiset pitivät matkustamisesta ja reissaamisesta ja toiset taas eivät niin paljoa. Itse myönnän, että joskus kieltämättä pitkät ajomatkat keikoille tuntuvat hieman rasittavilta. Vaihtelevat työajat painavat etenkin sesonkina kun keikka-ajat saattavat venyä lähemmäs puolta yötä, mutta seuraavana aamuna pitää olla jo virkkuna ajamassa 400km seuraavalle keikalle. Mutta tosiaan kuten yllä jo mainitsin, usein saa myös vapaasti valita nukkuvansa ennemmin pitkään ja hoitavansa toimistoasiat vasta illalla.

Negatiiviseksi taikurit kokivat ammatissaan

”Ajoittaisen yksinäisyyden”
”Paljon aikaa vievät keikkamatkat”.
Hotellivuorokaudet ja 10h vuorokaudessa auton ratissa voivat toki alussa viehättää, mutta kun/jos sinulla on perhe ja joudut olemaan poissa kotoa työn takia yli 50 yötä vuodessa, niin se ei ole enää kauhean hauskaa.  Noilla pitkillä ajomatkoilla ehtii myös ajatella läpi liiankin tarkasti kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.

”Pitää käyttää töissä naamiota ja piilottaa oikea fiilis”.
Eli taikuri ei voi ikinä olla töissä puolivaloilla. Vaikka kotona olisi juuri ollut valtava riita, keikalle ajaessa saat suru-uutisen, niin et voi antaa sen näkyä työssäsi vaan sinun pitää olla aina pirteänä ja 100 % läsnä tilanteessa ja antaa kaikkesi. Muuten se heijastuu tekemiseesi negatiivisessa valossa. Harva tavallisen työn tekijä myöskään ymmärtää tätä, joten asiasta on vaikea keskustella sosiaalisesti sellaisen kanssa, joka todella ymmärtää. Tuo on yksi syy myös tuolle yllä mainitulle yksinäisyydelle.

”Paperihommat, kirjanpito ja muu byrokratia”
Kieltämättä usein tuntuu että Suomen valtio tekee kaikkensa tehdäkseen yrittäjien arjen mahdollisimman vaikeaksi. Kirjanpidonkin toki suuri osa ulkoistaa, mutta silti on taikurin omalla vastuulla pitää kirjaa kaikista kuluista ja säilyttää niihin liittyvät kuitit tallessa jne. Silti tähän kaikkeen kuluu yli puolet ammattitaikurin ajasta.

”Sesonkipainotteisuus”.
”Rautaa on taottava, kun se on vielä kuumaa”, pätee todella hyvin taikureihin. On hyvin tavallista, että vuoden kaikista keikoista jopa puolet sijoittuu marras-joulukuulle. Tuona aikana normaalin sosiaalisen elämän ylläpitäminen voi olla todella vaikeaa. Myös mitä vanhemmaksi ihminen tuntuu tulevan, niin sitä enemmän sosiaaliset suhteet ja niiden ylläpito tuntuvat painottuvan viikonlopuille. Normaalit ihmiset käyvät tuolloin tapaamassa ystäviä ja viettävät aikaa myös oman perheen ja sukulaisten kanssa. Tosin taikurina olet usein tuolloin töissä. Tosin sesonkipainotteisuudessa on myös se etu, että lomat voi hyvin ajoittaa itselleen hiljaiseen aikaan.

”Aikataulujen pitämättömyys”,
”Odottaminen”
Tuohon tottuu ja oppii toki varautumaan, mutta etenkin kiireisenä pikkujoulukautena tulee usein paljon harmaita hiuksia kun samalle illalle on sovittu useampia esiintymisiä ja jo ensimmäisessä paikassa aikataulu on 45min myöhässä. Mutta yleinen käsitys että ”Noh, sinä käyt vaan tekee keikan ja olet tunnin päästä takaisin kotona” on unelmointia. Oman kokemukseni mukaan esitys alkaa lähes aina noin 35-45min myöhässä alun perin sovitusta aikataulusta ja kotimatkalle pääsee noin tuntia alun perin ajateltua myöhemmin. Mutta kuten sanoin, tuohon tottuu ja siihen oppii varautumaan.

”Tulevaisuuden suunnitteleminen joskus vaikeaa kun kalenteri täyttyy vain kk tai pari eteenpäin”
Tuttu tunne myös itsellä. Itse asiassa näin Pohjois-Suomessa on täysin tavallista, että kalenteri täyttyy jopa muutaman viikon varoitusajalla. Tosin, tilanne on ainakin omalta osaltani parantunut vuosien saatossa, mutta tuskinpa tällä alalla koskaan voi päästä tilanteeseen, jossa kalenteri olisi pääasiassa bookattu kerralla vuoden tai enemmän eteenpäin.

”Et periaatteessa koskaan ole täysin vapaalla”
”Tee temppu, tee temppu, tee nyt ees yksi temppu” on tullut itsellekin tutuksi vapaa-ajalla sosiaalisissa tilanteissa. Toki se on toisaalta imartelevaa, mutta muuttuu helposti ärsyttäväksi kun kohtelias kieltäytyminen ei mene aina läpi. Samalla myös taikuri on yrittäjä siinä missä kuka tahansa muu yrittäjä on, joten töiden nollaaminen pois mielestä on usein mahdotonta. Töitä siis pyörittelee mielessään tahtomattaankin myös vapaapäivinä.

Esiintyjän ammatti ei siis ole pelkkää sohvalla makaamista ja parin helpon keikan tekemistä silloin tällöin. Se on kovaa työtä siinä missä lakimies, kirjanpitäjä tai vaikka lähihoitaja. Tässä kuten missä tahansa muussa ammatissa on hyvät ja huonot puolensa ja niiden kanssa oppii elämään…