Usein oletetaan että taikurin elämä olisi helppoa. Käydään tekemässä tunti tai pari töitä ja laskutetaan jälkikäteen ”suuria” summia… Totuus ei itseasiassa ole niin hienoa kun monet olettavat. Ihan esimerkkinä tässä lyhyesti 19.11.2010-21.11.2010 viikonlopun kulkuni. Kyseessä on siis ehkä vuoden kysytyin pikkujouluviikonloppu.
Kaikki alkoi siis perjantaina noin puolilta päivin huonosti nukutun yön jäljiltä. Yläkerran piskistä tulisi taas lapaset mikäli se ilmestyisi käytävällä vastaan. Hirveämpää ulisevaa koiraa on tuskin koko maailmassa. Koira aloittaa aina helvetillisen vikinän heti kuin omistaja aamulla jonnekkin lähtee. Siinä vaiheessa kun tavalliset ihmiset katselevat kelloaan ja alkavat jo odotella alkavaa vapaaviikonloppua tai illan pikkujouluja minä alan valmistautumaan hulinaan. Ylös suihkun kautta, hieman nopeaa aamupalaa naamaan ja keikka kamoja pakkailemaan. Viikonloppuun mahtuu neljä keikkaa ja keikkojen välille ei jää kauheana aikaa, joten kaikki setit pitää valmistella etukäteen. Pakkailuihin vierähtää äkkiä parikin tuntia kauppareissuineen. Sitruunoita pitää hakea kasa, uusia korttipakkoja hieman ajaa sisään ja varmistaa muutenkin, että kaikki tarvittavat välineet ja rekvisiitat on joka keikalle mukana. Sitten vielä pitää jaksaa silittää kaksi eri pukua.
Kello alkaa lähennellä jo kolmea joten keskustaan äkkiä hakemaan autoa ja samalla käväsen vielä kiinalaisen buffetissa syömässä, sillä ruokailemaan ehtii luultavasti seuraavan kerran joko yöllä kotona tai jossain huoltoasemalla tai grillillä kotiin ajaessa. Puoli neljän aikaan kaikki alkaa olla kasassa ja auto pakattu. Suunnaksi ensiksi Kuusamon Ruka ja Rukatonttu ravintola jossa järjestetään pikkujoulut. Luonnollisesti Lapissa on tähän aikaan jo pimeä, tiet ovat onneksi sulat, mutta liukkaat ja matkaa tulee suuntaan reilu 200km.
Perillä Rukalla hieman ennen seitsemää. Aika menee illan aikataulujen varmistamisessa, tilojen ja omien kamojen tarkastaessa ja vieraita odotellessa. Showtime on vasta kahdeksalta joten ehdin hieman rauhoittua ja pyrkiä saamaan itsensä esiintymistunnelmaan sekä taistella kovasti päälle yrittävää flunssaa vastaan. Mielenkiintoinen huomio tässä alassa on myös se, että ikinä ei voi mennä niin sanotusti ”Puolivaloilla” töihin. Se näkyy heti. Joka kerta pitää olla töissä 100% skarppina ja terävänä. Vaikka olisi kuinka paska fiilis tai väsy niin sitä ei saisi mielellään näyttää. Hieman eri meininki kuin perus 8-16 duuneissa.
Show alkaa jälkiruuan yhteydessä noin 20:00 lähitaikuudella eli vieraiden joukossa kierrellen. Innokasta porukkaa joille on ilo esiintyä. Alkoholia on nautittu edelleen hyvin kohtuullisesti joten tiedän heti että illasta tulee helppo keikka. Tätä pikkujoulut valitettavasti ovat todella harvoin. Lähitaikuudessa kaikkien noin 40 hengen kiertämiseen menee tunti, jonka jälkeen on illan shown vuoro. Show menee jo rutiinilla ja koska yleisö on sopivasti lämmitetty niin homma luistaa hyvin.
Jään esityksen jälkeen vielä hieman seurustelemaan vieraiden ja tilaajan kanssa ja suuntaan ulos Tontusta noin kymmenen pintaan. Ilma on muuttunut hieman huonommaksi mutta matkaa on silti reilu 200km edessä. Vaihtoehtona olisi tietty jäädä Rukalle yöksi, koska lauantaina olen palaamassa sinne, mutta lauantai aamulla on keikka Rovaniemellä… Kumma motivaattori tuo raha.. Mutta pakko painaa silloin kun on työtä.
Matka takaisin menee suht rauhallisesti. Vastaantulijoita Kuusamon tiellä on ehkä kolme Kemijärvelle asti. Koko ajan pitää silti olla tarkkana, sillä poroja on vähän väliä tiellä. Tietysti radio Rock ei myöskään kuulu täällä Jumalan selän takana joten joudun kuuntelemaan jotain disco NRJ/Nova renkutusta. Miksi pitää aina unohtaa ottaa pari omaa levyä mukaan 🙁 Kemijärvellä käyn pikaisesti syömässä Majakan Maxin paikalliselta grilliltä ja jatkan matkaa Rovaniemelle.
Kotona Rovaniemellä olen noin puoli yhden aikoihin. Auton purku, laukkujen valmistelu seuraavaan aamuun ja nopea suihku. Kello tikittää jo lähemmäs kahta. Lueskelen vielä tovin ja pian kello onkin jo neljä… Aamulla herätyskello on soimassa puoli yhdeksältä joten pakko laittaa kirja kiinni ja koettaa nukahtaa. Ei mitään tietoa missä vaiheessa uni tulee mutta unet jäävät joka tapauksessa noin neljään tuntiin… Väsyttää niin maan… Mutta ei auta… Puku päälle, nopea aamupala ja Wetterin viikonloppuesittelyyn tekemään lähitaikuutta reiluksi neljäksi tunniksi. Keväällä vuosi tai pari sitten kävin viimeksi Wetterillä ja silloin kävijöitä oli kai noin 800-900.
Nyt Rovaniemellä on niin kauheasti ohjelmaa että koko päivän kävijämäärä pyörii varmaan 150 tietämissä. Autoja menee kai silti 5 ja innokkaita taikuuden seuraajiakin käy. Tosin, tässä välissä edelleen pakko mainita että ihan liian monet tuntuvat pitävän taikuria lasten ohjelmana. Siispä pieni neuvo teille hyvät vanhemmat: Jos teillä on alle 5v lapsi, niin lapsella ei ole vielä edes kunnon käsitystä normaalin maailman luonnonlaeista. Luultavasti sama lapsi pelkää myös edelleen omaa varjoaan ja ujostelee isovanhempiaan niin onko oikeasti mitään järkeä yrittää viedä kyseinen lapsi katsomaan taikuria?!?!? Helpomminkin saa lapselle traumoja vieraista 😀 Jotenkin tuntuu että ainakin Rovaniemellä aikuisilla on edelleen paha tapa että kun nähdään jossain ”taikuri” niin oletetaan että kyseessä on lasten viihdettä.
Noh, päivä menee silti suhteellisen nopeaa. Kolmen aikaan onkin aika suunnata taikaisin Rukalle päin. Kemijärvellä pyörähdän nopeasti mummilassa syömässä ja jatkan sitten matkaani Rukalle jossa olen jälleen seitsemän aikoihin. Ensin olisi tarkoitus vetää avoin taikashow johon myytäisiin lippuja mutta tilaisuutta on alettu markkinoimaan vasta edellisenä päivänä, joten paikalla on noin 20 henkeä… Suunnitelman muutos siis, stand-up show sijaan järjestelemme hieman tilaa uusiksi ja teemme hieman intiimimmän lähitaikuus shown. Sääli sinänsä ettei sellaisia voi tehdä enempää. Jotenkin tällainen läheinen ja lämmin pienempi show vaan toimii todella hyvin.
Kellon lähennellessä jälleen kymmentä suuntaan kohti Rovaniemeä. Väsyttää ihan tajuton, mutta ei auta. Rovaniemellä olen noin yhden aikaan yöllä ja pikaisen iltapalan jälkeen vielä pikasuihku, kamat valmiiksi sunnuntai aamuksi ja petiin.
Sunnuntai aamuna kello soi jälleen ihan liian aikaisin. Aamupalaa naamaan, puku päälle ja toiseksi päiväksi Wetterille. Onneksi päivä on vilkkaampi kuin edellisenä päivänä mutta mikään väenpaljous ei tänäänkään ole liikkeellä. Pari tuttuakin käy moikkaamassa ja piristämässä pitkää päivää. Kolmen aikoihin päivä on pulkassa, maha on nälkäinen, kurkussa tuntuu kolmen päivän keikkailun jäljiltä siltä kun olisi kaktuksen syönyt ja univelkaakin on lähemmäs kymmenen tuntia. Kotiin siis, kamat purkuun ja auton palautukseen. Hieman ruokaa naamaan ja sitten paperitöiden pariin. Viikonlopun osalta pitäisi tehdä vielä laskut, kiitoskirjeet jne. Laukut pitäisi jaksaa purkaa, puvut pestä ja silittää. Luovutan silti suosiolla. Hoidan nuo pois alta seuraavalla alkavalla viikolla. Nyt on aika hieman levätä..