Kouvolan Taikapäivät vietettiin jälleen pääsiäisenä 20.4.-22.4.2019. Viimekesältä en blogia Taikapäivistä kirjoittanut ja sain sähköpostiin parikin viestiä lukijoilta, jotka olivat sitä jääneet kaipaamaan. Joten ihan teitä muutamaa varten, tässä minun ajatuksia Taikapäivistä pääsiäiseltä 2019.
Kongressi pidettiin toista kertaa Kuusankoskitalolla. Kuusankoskitalon Voikkaasali on tilojen puolesta erinomainen kongressille. Katsomo on suhteellisen jyrkästi porrastettu, joten myös taaempaa näkee lavalle todella hyvin, olipa sitten kyseessä lähitaikuus- tai lavaesitys. Myös tekniikkaan oli panostettu ja videoprojisoinnissa oli siirrytty HD aikaan! Kerrassaan mahtavaa! Sen sijaan Kuusaasali ei sovellu kovin hyvin isommille esityksille. Tilasta tulee enemmin liikuntasali fiilis kuin teatteri ja perinteisesti esirippu ei tietenkään toiminut. Taitaa alkaa olla jo yleinen vitsi. Tila ei kuitenkaan haitannut vaan esityksien taso myös Kuusaasalissa oli todella korkeatasoinen. Kuusankoskitalon välittömässä läheisyydessä on myös parikin isompaa kauppaa ja pienempiä ravintoloita, joten syömässä käyminen on helpompaa kuin Kouvolatalolla.
PERJANTAI
Omat Taikapäivät alkoivat perinteisesti jo perjantaina jolloin suuntasimme Taikapäivien vakiokasvo ”Wise” Tuomas Viisaisen kanssa nelostietä kohti etelää aamu yhdeksän jälkeen. Rovaniemeltä matkaa Kouvolaan tulee kutakuinkin 750km ja se vie yhdellä ruokatauolla noin yhdeksän tuntia. Joskus muinoin kuljimme Kouvolaan junalla, mutta VR on yksinkertaisesti hinnoitellut itsensä ulos tuosta mahdollisuudesta. Yhden hengen liput alkavat lähennellä jo 200€ pyhistä johtuen ja vaihdot sattuvat aikaisin aamulle. Matka-aikakin on usein pitempi kuin autolla, joten jo useamman vuoden matka on siis taitettu autolla. Toki joskus kokeilimme myös lentämistä, mutta Tikkurila-Kouvola junalipun ollessa reilu 40€ suuntaan, tulimme siihen tulokseen ettei tuossakaan ollut paljoa järkeä. Kouvolaan saavuimme noin kuuden aikoihin alkuillasta ja muutamia taikureita ja vieraita oli jo paikalla.
LAUANTAI
Aamu alkoi minulla jo kello yhdeltätoista Yhdysvaltalaisen Asi Windin workshopilla. Olen seurannut Windin uraa jo pitemmän aikaa, joten tiesin että kyseessä on todella kovanluokan tekijä. Wind on muun muassa toiminut jo vuosikausia taikuri David Blainen pääneuvonantajana ja konsulttina. Blaine ei yksinkertaisesti olisi siinä asemassa missä hän on tänään ilman Windiä ja iso osa Blainen repertuaarista tulee myös suoraan Windiltä. Nytkin Wind kertoi, että hän tuli juuri Japanista, oli menossa käymään lyhyesti kotona koiransa tykönä ja sitten lentäisi Ranskaan David Blainen huvilalle työstämään tämän toukokuussa alkavaa Euroopan-kiertuetta.
Workshop Windillä oli hyvin monipuolinen. Ensimmäinen osuus keskittyi pitkälti siihen miten taikaefekteistä tehdään mahdollisimman vahvoja. Wind antoi tähän paljon käytännön esimerkkejä korttitemppujen muodossa. Myöhemmin useampikin noista tempuista nähtiin Asi Windin yhden miehen esityksessä. Workshopin toisessa osassa maanantaina keskityttiin sitten enemmän teoriaan ja mentalismiin. Itse koin saavani paljon hyvää informaatiota workshopista.
SOLMU MÄKELÄ TAIKURIKILPAILU – POHJOISMAIDEN MESTARUUSKILPAILU
Lauantain ohjelma jatkui näyttämöohjelmien Solmu Mäkelä taikurikilpailulla, jossa tällä kertaa miteltiin Pohjoismaiden mestaruudesta. 2015 Päätin että minun osaltani kilpailut on kilpailtu, mutta pari viikkoa ennen kisoja sain puhelun, jonka mukaan kilpailijoista oli pulaa ja minulta tiedusteltiin olisinko halukas kilpailemaan vielä kerran. Lupasin harkita asiaa ja viikossa sain kasaan suhteellisen hyvän ohjelmarungon, mutta aika sen viilaamiseen loppui kesken ja jätin setin hautumaan mahdollisen tulevaisuuden varalle. Onneksi kuitenkin rohkeampia löytyi ja kisaan saatiin kunnioitettavat 8-9 kilpailijaa per sarja.
Kisan taso oli vaihteleva. Osasta esityksistä paistoi läpi, että ne oli kasattu kiireellä ja kärkikolmikko erottui sekä lava- että lähitaikuussarjassa selvästi. Tosin ilman sekoiluja näistäkään kisoista ei selvitty. Ehkä tuota pitäisi avata hieman enemmän. Eli lyhyesti, lähes joka kerta kun Suomessa on järjestetty taikurikisat, on kisojen tuomaroinnissa tai järjestelyissä mennyt jotain pieleen; tuloksissa vedetty kotiinpäin, sääntöjä tulkittu miten sattuu, henkilökohtaiset kaunat ovat vaikuttaneet tuloksiin, pisteet on laskettu väärin jne. Tänäkään vuonna ei noilta vältytty. Kilpailut käydään taikureiden MM-kilpailuiden säännöillä jotka löytyvät verkosta https://fism.org/championship-contests/contest-rules/. Säännöistä löytyy esimerkiksi kohta 4K, jonka mukaan kilpailuesitys pitää olla vähintään viiden minuutin mittainen, mutta korkeintaan kymmenen minuutin mittainen. Kilpailijoilla on edessään lamppu, joka syttyy yhdeksän minuutin kohdalla, jotta kilpailijat tietävät että aika on lähellä tulla täyteen. Kouvolassa sääntöä on sovellettu vaihtelevasti, koska lamppua ei ole tarjolla. Jonain vuosina kilpailijalle on ilmoitettu selkeästi yhdeksän minuutin kohdalla huutamalla ”Yhdeksän minuuttia”, jolloin kilpailija on tiennyt ajan olevan täynnä. Jonain vuosina tätä ei ole ilmoitettu, mutta arvostelu on lopetettu kymmenen minuutin täytyttyä ja hylkäys on tapahtunut vasta 11-13 minuutin ylittämisen jälkeen. Tänä vuonna oli sitten päätetty, ettei kilpailijaa informoida ajan täyttymisestä mitenkään ja suora hylkäys tapahtuu kymmenen minuutin ylittämisestä. Ainakin yksi kilpailija on avautunut sosiaalisessa mediassa tuosta ja kieltämättä ihan syystä. Säännöt on sääntöjä, mutta jotain yhteneväisyyttä niihin kiitos… Pahemmaksi tämän tekee kuitenkin se, että FISM säännöistä löytyy myös kohta 1E, jonka mukaan kilpailija joka on voittanut Grand Prix pääpalkinnon kyseisessä kilpailussa, ei saa kilpailla tulevaisuudessa näennäisesti samalla ohjelmalla. Näin kuitenkin tapahtui kun 2017 Solmu Mäkelä taikurikilpailun voittaja Hannu Juntunen kilpaili käytännössä lähes identtisellä ohjelmalla ja voitti myös sarjan tällä kertaa. Hannu Juntunen voitti myös Pohjoismaiden mestaruuden viime kerralla jälleen lähes identtisellä ohjelmalla. Juntusen ohjelma on ehdottomasti voiton arvoinen, mutta jälleen pakko kysyä miksi toisessa kohdassa MM-kisojen sääntöjä noudatetaan noin tarkasti, mutta toisessa kohdassa ei?
Kärkikolmikko lavasarjassa oli kuitenkin selvä. Tosin hieman jälleen pakko kyseenalaistaa tuomariston pisteytystä. Perinteisesti MM- säännöissä 80 pisteen ylitys tarkoittaa todella korkeatasoista esitystä ja se on vaatimus, että esitykselle voidaan jakaa maailmanmestaruus titteli tai ylipäätänsä ykköspalkinto. Markus Tervo epäonnistui suhteellisen pahasti lopetustempussaan ja ylitti silti 80 pisteen rajan. MM-kisoissa tuollaisesta virheestä rokotettaisiin todella rajusti, mutta ei näköjään täällä. Ei tosin ole ensimmäinen kerta tämäkään… Historiasta löytyy esityksiä joilla Suomessa vedetään 85-90 pistettä ja sitten MM-kisoissa tulee kylmää kyytiä kun esitys tuomitaan MM-kisojen tason vastaiseksi eli se koetaan alle 50 pisteen arvoiseksi ja hylätään tai pistemäärä putoaa 55-60 pisteen paikkeille. Pakko kysyä että ketä tällainen yliarviointi palvelee?!? Joka tapauksessa kärkikolmikko erottui selvästi ja palkitut olivat:
I Hannu Juntunen 88,8
II Taikuri Jore 84,6
III Markus Tervo 81,4
HELGE THUN LUENTO
Helge Thun on pitkän linjan taikuri Saksasta joka on kotimaassaan tunnettu näyttelijänä, taikurina, koomikkona ja juontajana. Hänet on palkittu useasti ja hän on kolminkertainen Saksan mestari komedia- ja lähitaikuus -sarjoissa. Thun on myös palkittu taikureiden MM-kisoissa korttitaikuussarjassa.
Thunin luento koostui kolmesta rutiinista. Ensimmäinen rutiini oli ollut hänen repertuaarissaan jo pari vuosikymmentä ja se näkyi. Rutiinissa kortti valittiin hyvin rehellisesti ja palautettiin katsojan käsissään pitämään pakkaan lähes testiolosuhteissa. Sen jälkeen yleisöstä lainattu seteli katosi ja ilmestyi katsojan pitämässä korttipakassa kortin ympärille. Rutiini toimi hyvänä esimerkkinä Thunin koomisista taidoista ja Thun korostikin rutiinin kautta vuorovaikutuksen tärkeyttä taikuriesityksissä. Thunin mukaan liian usein taikurit seuraavat ennalta kirjoitettua käsikirjoitusta ja eivät uskalla tai osaa heittäytyä tilanteeseen ja reagoida spontaanisti hetkessä tapahtuviin tilanteisiin.
HENRY EVANS LUENTO
temput näyttävät metodia tietämättömälle oikealta taikuudelta. Taikuri ei näennäisesti tee mitään tai käytä sorminäppäryyttä ja silti uskomattoman visuaalisia tai mahdottomia asioita tapahtuu. En osaa sanoa miten tällainen materiaali toimisi esimerkiksi perus keikkailevalle taikurille, joka kiertää pöydästä pöytään, mutta ainakin show muodossa Evansin materiaali on todella vaikuttavaa ja myös vähemmällä harjoittelulla tehtävissä. Tosin myöhemmin kongressin aikana Evans myös osoitti, ettei hän todellakaan ole riippuvainen extroistaan.
SOLMU MÄKELÄ MEMORIAM
Solmu Mäkelä nukkui pois viime kesänä ja tämän vuoden taikapäivillä muisteltiin Mäkelää noin puolentunnin videon muodossa. Mäkelän Suuri Taikakirja on ollut minulle oma ensimmäinen vakava kosketukseni taikuuden maailmaan, joten ehkä tästä johtuen olen aina pitänyt häntä tietyllä tavalla niin sanotusti korokkeella. Tästä johtuen ikäväkseni on sanottava, ja tästä varmaan aika moni vanhempi taikuri vetää herneen pahasti nokkaansa ja kalsarit persvakoon, mutta en olisi halunnut nähdä tätä pätkää… Tämä siksi, että en ollut ikinä nähnyt Mäkelän esiintyvän laajemmassa mittakaavassa. Olen mahdollisesti nähnyt hänet kerran teini-iässä Timo Tuomivaaran 70v juhlissa ja luonnollisesti Pekka ja Pätkä elokuvva ja silti minulle on muodostunut hänestä mielikuva esiintyjänä. Video tosin omalla kohdallani romutti tuon mielikuvan täysin. Vieressäni istuneet pari todella merkittävää suomalaista taikuuden vaikuttajaa tiivistivät näkemäni erinomaisesti; ”Solmu Mäkelä oli temppujen tekijä ja varsinaisesti hän ei tehnyt taikuutta. Hän teki vain temppuja…” Videon perusteella minulle jäi sama mielikuva. Nykyajan mittapuulla heikkoa tekniikkaa, lyhyitä stunttimaisia efektejä tai puhtaita temppuja, mutta ei mitään sellaista jota kokisin taikuutena. Myöskään esiintyminenkään vakuuttanut. Jälkeenpäin olo oli hieman kuin lapsella, joka on juuri oppinut jotain uutta joulupukista.
ASI WIND – CONCERT OF THE MIND
Wind on syntynyt Israelissa mutta asunut jo lähes kaksi vuosikymmentä Yhdysvalloissa New Yorkissa. Taikurit tuntuvat tituleeraavan häntä mentalistiksi, mutta oli hauska huomata että Wind itse käytti nimitystä taikuri. Etenkin aikana jolloin aika monella mentalistilla on tuntunut nousevan keltainen neste päähän ja heillä on kauhea pätemisen tunne pyrkiä erottautumaan kaikesta taikuuteen viittaavasta, tämä oli virkistävää. Concert of the mind oli Off Broadwaylla useamman kuukauden pyörinyt yhden miehen loppuunmyyty esitys. Tosin jos sisältö Yhdysvalloissa oli pääasiassa mentalismia, niin Suomessa se oli selvästi enemmän taikuutta. En tiedä mistä tuo valinta johtui, ehkä yksi syy oli muun muassa kielimuurissa. Alkuperäisessä esityksessä Yhdysvalloissa Wind nimittäin opetteli muun muassa ulkoa kaikkien yleisönjäsenten nimet. Pääpaino Suomessa taas oli korttitaikuudessa.
Esitys ei silti ollut todellakaan huono! Monien paikalla olijoiden mukaan esitys oli jopa taikapäivien paras ja kuulinpa monen suusta, että se oli jopa paras ”yhden miehen esitys” jonka he olivat ikinä nähneet. Itse olen jo muutaman vuoden naureskellut että Wind on kuin englantia hyvin puhuva taikurimestari Juan Tamariz. Hyvin suoraviivaisia ja mahdottomia efektejä jotka suorastaan satuttavat, jos et ole täysin tietoinen käytetyistä metodeista. Lisää tähän se, että Wind on loistava näyttelijä joka saa kokeneenkin taikurin uskomaan että temppu taisi nyt mennä todella pieleen. Lopputuloksena jopa iso osa taikureista sai pitkästä aikaa kokea miltä tuntuu olla tavallisen ihmisen saappaissa taikuriesitystä seuratessa. Yleisö palkitsi esityksen taputtaen pitkään seisaaltaan.
TOPAS JA ILTASESSIOT
että isompia ihmeitä ei tänä vuonna yhtenäkään iltana ei ehditty nähdä.Vaikea ymmärtää, kuinka talo voi näin aukioloaikojen vapauduttua päättää pistää täpötäyden ja janoisen baarin kiinni viikonloppuna puoli yhdeltä tai viimeistään puoli kahdelta. Mutta Kouvolan Vaakuna nyt on tunnetusti muutenkin Suomen nihkein hotelli mitä tulee asiakaspalveluun. Sääli vain ettei Kouvolasta oikein löydy kilpailevaakaan hotellia hyvältä sijainnilta, joten kongressin siirtokaan ei ole mahdollista. Mutta olettaisi nyt joustoa jos kiitos kongressin hotelli tulee täyteen kerran vuodessa ja taikurit aika kasan rahaa hotellin kassaan tuovat.