Miksi ”saarnaan” tai arvostelen taikuuteen ja taikureihin liittyviä asioita joskus hyvinkin kärkkäästi?

Minua ei henkilökohtaisesti taikurina kiinnosta jos joku esiintyy vain sukulaisilleen tai kavereilleen. Ostaa tempun aamulla, esittää sen illalla ystäville tuopin ääressä sen kummempia sitä harjoittelematta jne. Ihan se ja sama. Nuo kyseiset henkilöt välittävät niiden esittäjästä liikaa, joten he eivät ikinä tule ilmaisemaan rehellistä mielipidettään lopputuloksesta. Heidän silmissään esittäjä tulee aina olemaan ”maailman paras”.

Ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun tuolla samalla asenteella lähdetään esiintymään tuntemattomille. Näiden henkilöiden silmissä, jotka eivät esiintyjää tunne, esiintyjää pidetään taikurina. Mahdollisesti jopa ammattitaikurina. Kaikki mitä tuo esiintyjä tekee, tulee vaikuttamaan mahdollisesti jopa pysyvästi yleisön henkilökohtaiseen mielikuvaansa taikureista ja siihen miten he suhtautuvat taikureihin lopun ikänsä. Tuo mielikuva voi olla positiivinen, mutta valitettavasti myös negatiivinen. Eli vaikka itse tapahtuma saattoi olla hyvin pieni, niin sillä voi olla suuret vaikutukset koko alaa kohtaan. Ja ehkä jossain vaiheessa, joku toinen taikuri, voi joutua kohtaamaan nuo ennakkoluulot.

Juttelin asiasta parin kollegan kanssa ja he olivat samaa mieltä, että on hieman kummallista, että jos joku näkee tanssiravintolassa huonon tai keskinkertaisen bändin, niin ihmiset eivät silti muodosta yleistävää mielipidettä, että kaikki bändit olisivat huonoja. Samat ihmiset lähtevät edelleen mielellään katsomaan bändejä.

Vaikka muutosta on havaittavissa positiivisempaan suuntaan, niin silti jostain kumman syystä asia on taikureilla usein toisin. Taikurit kantavat jo ennakolta harteillaan viittaa sekundaluokan viihteestä. Taikuus on vain lapsille, avustajan kustannuksella nauretaan, ilmapalloista väännetään eläimiä, vedetään kani hatusta, naisavustaja tungetaan luonnottomiin laatikoihin jne. Nuo kaikki ovat negatiivisia assosiaatioita jotka taikuutta ammatikseen tekevä joutuu kohtaamaan päivittäin. Kun tähän lisätään vielä mahdollinen negatiivinen kokemus taikuriesityksestä, niin yllättävän moni onkin valmis julistamaan että; ”kun kerran tämä on taikuutta, niin minä en pidä siitä”. Seuraava taikuri joka kohtaa tuollaisen henkilön joutuu kaatamaan monta negatiivista muuria ja mielikuvaa voittaakseen henkilön takaisin puolelleen, jos henkilö on ylipäätänsä valmis edes antamaan hänelle mahdollisuuden. Sääli…

Ongelmaa kasvattaa se, että taikureita on vähän ja taikuuden näkyvyys on vähäistä. Niinpä tuollainen yksittäinen negatiivinen taikuuskokemuskin voi pahimmassa tapauksessa jäädä jonkun henkilön ainoaksi kokemukseksi taikuudesta. Joten siinä lyhyesti syy, miksi saarnaan tai kritisoin asioita. Haluan nostaa asioita esille. Saada ihmiset ajattelemaan ja ehkä olla omalta osaltani ainakin osittain vaikuttamassa siihen, että taikuutta aletaan arvostaa hieman enemmän.