Tämä artikkeli kiinnostanee ehkä enemmänkin blogia seuraavia taikureita, mutta toki joku muukin saattaa saada tästä jotain irti.

Escorial Jornadas Cartomágicas järjestettiin nyt 41. kerran. Kongressiin pääsee vain kutsusta ja sinne osallistuu noin 50 maailmanluokan korttitaikuria, joista noin puolet on Espanjasta ja loput eripuolilta maailmaa. Kongressi ei ole millään mittapuulla perinteinen taikurikongressi vaan enemmänkin akateeminen viikonloppu, jonka aikana vakavasti korttitaikuuteen suhtautuvat taikurit esittelevät ja keskustelevat ennalta sovituista aiheista viikonlopun ajan. Lähestymistapaa voisi kuvata jopa jossain määrin akateemiseksi, sillä suuri osa on valmistellut joko yksin tai ryhmissä esitelmiä aiheista joita sitten puretaan yhdessä.

Tämän vuoden aiheina olivat ”Kutistuvat ja kasvavat kortit”, ”Vähemmän tunnetut mutta julkaisseet taikurit” sekä ”psykologinen korttitaikuus”. Virallisten aikojen ulkopuolella kaikki muukin oli sitten vapaata riistaa.

Kongressi itse asiassa alkoi omalta osaltani jo keskiviikkona Madridista jossa tapasin kanadalaisen taikurin Mahdi Gilbert, joka muuten suomalaisetkin oppivat pian tuntemaan 😉 Illalla seuraamme liittyi myös Skotlannista R. Paul Wilson. Päivä meni siis kuulumisia vaihtaessa, nähtävyyksiä kierrellessä ja taikuudesta poristessa. Torstaina sama teema jatkui ja ryhmä laajeni entisestään kun Steve Beam (Usa) ja Lorenz Schär (Sveitsi), Bebel (Ranska) ja muutama espanjalainen ja chileläinen liittyivät joukkoon. Bebel piti muun muassa yhden miehen shown Madridissa paikallisessa taikateatterissa täydelle noin 40-50 hengen salille. Esitys oli juuri sellaista ”taikuripornoa” kuten odottaa sopi. Siitä jatkoimme pitkän kaavan mukaiselle illalliselle joka venyi myöhään yöhön.

 

Perjantaina sitten ryhmämme suuntasi El Escorialin kaupunkiin jossa hotellille suuntaamisen jälkeen suuntasimme lounaalle, jossa ryhmä jälleen kasvoi paikallisilla taikureilla ja kortit sekoittuivat ruokalajien sekaan. Itse kongressi alkoi vasta ilta kuudelta kutistuvilla korteilla. Näimme lukuisia eri versioita ja variaatioita aiheesta. Osa oli todella hyviä ja osa vain keskinkertaisia ja mukana myös muutama loistava. Taikureita voinee kiinnostaa, että Tamarizin mukaan kutistuvien korttien vetovoima perustuu osittain pienuuden symboliikkaan. Kaikki pieni on siis tavallaan söpöä tai somaa ja sama pätee myös kortteihin. Symboliikasta Tamariz puhui laajemminkin viikonlopun aikana, mutta en ala siitä tähän kirjoittamaan sillä hänen uusimmassa kirjassaan Magic Rainbow asiaa käsitellään noin 40 sivun verran. Ja kirja on muuten VALMIS ja julkaistaan näinä päivinä! Tosin espanjaksi… Englannin kielistä käännöstä saanemme odotella pari vuotta.

Lauantain aihe oli vähemmän tunnetut julkaisseet taikurit ja kuulimme esitelmiä mm Christian Chelmanista, Victor Farellista, Al Leechista, Eddie Josephista, Eddie Fields, Geoffrey Scalbertista, Christian Schereristä jne. Esitelmien laatu vaihteli keskitasosta erinomaiseen. Osan seuraamista omalta osaltani vaikeutti lähes olematon espanjankielen taitoni. Magic Christian myös tuumasi, että sinänsä sääli, että esitelmöijät harvoin jaksavat panostaa tarpeeksi rutiiniensa esittämiseen sillä verukkeella, että jos ne joka tapauksessa tulee opettamaan hetken päästä, niin on ehkä liian helppoa mennä sieltä mistä aita on matalin. Mutta toisaalta on ymmärrettävää, että esiteltävät rutiinit harvemmin päätyvät kenenkään jokapäiväiseen repertuaariin, joten ei ehkä ole järkeä nähdä valtavaa vaivaa hioa ja miettiä rutiinia, jonka esittää vain kerran tai pari. Joka tapauksessa muutamissa esitelmissä oli todella koviakin juttuja ja pari kirjaa piti lisätä omalle hankintalistalle.

 

Lauantain lounaalla jostain kumman syystä käsittelimme lähes kolme tuntia yli parisataa vuotta vanhaa ”piano korttitemppua”, jota perinteisesti pidetään aloittelijoiden temppuna ja jonka suuri osa unohtaa ensimmäisen alalla olleen vuoden jälkeen. R. Paul Wilson naureskelikin että ”Juuri tällä hetkellä, eripuolilla maailmaa korttitaikurit yrittävät pohtia mitä suuria ja uusia salaisuuksia Escorialissa käsitellään… Kuvitelkaapa sitä pettymystä jos he tietäisivät…” Mutta silti, jälleen mielenkiintoinen osoitus siitä, että taikureilla on ehkä usein liian kova hinku opetella jotain uutta ja näyttävää, sen sijaan, että keskittyisi viilaamaan ja hiomaan jotain vanhaa ja hyväksi koettua. Tähän aiheeseen itse asiassa palataan ensi vuoden Escorialissa laajemminkin.

Lauantai illan lounaan jälkeen vuorossa oli perinteinen gaala jossa noin 25 osallistujaa kävi kaikki tekemässä lyhyen rutiinin. Tilanne on erinomainen tilaisuus esitellä joko jotain uutta rutiinia jota työstää tai sitten jotain vanhaa johon haluaa kenties saada palautetta. Paljon erilaisia tyylejä, paljon korttitemppuja ja hieman korttitaikuutta ja ennen kaikkea todella myöhään venynyt yö. Käytin tietysti itse kaikki tilaisuudet hyödyksi esitellä omaa mahdollista kilpailuohjelmaani ja se hyppi valtavia loikkia eteenpäin ja muuttui itse asiassa aika paljon siitä mitä se Espanjaan matkatessa oli.

Sunnuntaina vielä jatkettiin lauantain aiheesta, sillä esitelmiä oli paljon. Pitkin iltapäivää osa osallistujista alkoi suunnata eripuolille maailmaa, sillä joillain piti olla maanantaina jo töissä kotimaissaan. Kuitenkin sinnikäs noin 30 hengen ryhmä pysyi paikalla loppuun asti ja jäi muun muassa kuuntelemaan monipuolisia analyyseja psykologisesta korttitaikuudesta kaikkine variaatioineen. Näissä sessioissa oli todella hienoa että pääkohdat tulkattiin meille espanjaa puhumattomille englanniksi. Todella antoisa keskustelu kaikin puolin.

Ensivuoden aiheeksi sovittiin 1. Forcet (taikurit tietävät mistä on kyse) 2. Tavallisten ihmisten tekemät ja tuntemat korttitemput (21 korttia,glide, M. choise, 7+6/6+7 jne) 3. Derek Dingle ja Jack Merlin sekä extrana mahdollinen avoin keskustelu ”korttitaikuuden esittäminen toisille taikureille”. Hyvältä siis vaikuttaa jälleen kerran ja lokakuussa vuoden päästä taas suunnaksi Espanja.

Esitelmien sisällöstä Escorialissa siis saa ja tulee puhua vapaasti, sillä tieto ja sen lisääntyminen lisää alan arvostusta pitkällä tähtäimellä. Mutta parhaat jutut Escorialissa tulevat vastaan virallisten osioiden ulkopuolella. Kävin ostamassa Madridista uuden muistikirjan vanhan täyttyessä jo ennen kongressia ja kongressin aikana muistikirjaan tuli parikymmentä sivua tavaraa. Sääli että suuresta osasta tästä epävirallisella osuudella jaetusta materiaalista ei juuri saa puhua ennen kuin niiden kehittäjä ne julkaisee. Mutta sanotaanko että taikureiden kannattaa seurata D&D shoppia Steve Reynoldsin nimellä, kuten myös Paul Wilsonin ja Jason Englandin projektia ja pitää myös mielessä Kiko Pasturin nimi. Kikon kirja on nyt julkaistu espanjaksi ja mahdollinen englannin kielinen käännös on tulossa ja kirjassa oli pari juttua, jotka tulevat varmasti leviämään taikamaailmaan vauhdilla. Myös kotimaan rintamalta on tulossa pari kovaa juttua 😉