Escorialin taikurikongressi 2022

Vaikka itse kongressi ajoittuu lokakuun viimeiselle viikonlopulle pe-su, on noin puolet osallistujista siis ulkomailta ja luonnollisesti pitkän matkan päästä tulevat haluavat ottaa enemmän irti Espanjan suhteellisen edullisesta hintatasosta, joten iso osa osallistujista ja jossain määrin myös paikalliset tulevat Madridiin jo kongressia edeltävällä viikolla ja lähtevät vasta loppuviikosta kongressin jälkeen. Osa saattaa tulla paikalle jopa muutamiksi viikoiksi ja koska Madridin alueella asuu niin paljon taikureita, on erilaista taikuuteen liittyvää ohjelmaa helppo keksiä. Itse suuntasin Madridiin kongressia edeltävänä keskiviikkona. Rovaniemellä oli juuri satanut maahan ensilumi ja pakkasta oli muutama aste. Lokakuussa 2022 Espanjassa oli vielä jonkin verran koronarajoituksia, joita noudatetaan myös maahan menevillä lennoilla. Esimerkiksi lentokoneessa oli maskipakko. Muuten maskit olivat suhteellisen yleisiä katukuvassa ja niiden käyttöä vaadittiin esimerkiksi takseissa ja julkisessa liikenteessä kuten junissa ja metrossa. Madridissa odotti pieni kulttuurishokki, kun lentoasemalle saapuessa ilta kahdeksalta kävi ilmi, että ulkona oli vielä +24 lämmintä… Melkein 30 asteen heitto päivään. Koko syksy oli paikallisten mukaan ollut poikkeuksellisen lämmin, mutta silti kukaan ei muistanut Escorialia, jossa jopa viluisat paikalliset olisivat pärjänneet t-paidalla kuten tänä vuonna. Pohjoisesta tulevana olen aikaisempina vuosina usein herättänyt paikallisissa hilpeyttä kun illalla syömään lähtiessä paikalliset ovat vetäneet toppatakkia niskaan ja minä olen saattanut olla t-paidassa ja shortseissa. Tänäkin vuonna kävellessämme illalliselta takaisin hotellille, espanjalainen Kiko Pastur ihmetteli eikö minua palele, sillä ulkona oli vain +15 lämmintä… Naureskelin Kikolle että tämä on ihan Lapin kesäkeli jota Kiko ei millään meinannut uskoa ennen kuin toinen suomalainen, Christian Engblom vahvisti Kikolle että puhuin ihan totta. Kiko uhkasi ettei ikinä tulisi Suomeen, edes kesällä, jos tuo piti paikkaansa!

Lentokentältä Madridin keskustaan päästyäni kävin pudottamassa laukun nopeasti hotellilleni ja suuntasin noin km päässä olevaan ”Bastardos hostelliin”, jonka ravintolassa järjestetään tasaisesti taikuriesityksiä, joissa paikalliset taikurit esiintyvät. Tänään vuorossa oli ilmeisesti ollut Juan Tamarizin tyttären Ana Tamarizin taikurikoulun opiskelijoita. Ehdin paikalle valitettavasti juuri kun esitykset olivat jo loppumassa, mutta ilta ei todellakaan ollut ohi vaan suuntasimme noin 20 hengen paikallisen taikurin kanssa syömään ja sessioimaan paikalliseen siidereihin erikoistuneeseen ravintolaan. Paikan erikoisuus oli espanjalainen siideri, jossa ei ollut ollenkaan hiilihappoja ja myös sen käymisprosessi oli jotain erikoista, jota en täysin heikolla espanjallani ymmärtänyt. Tästä johtuen siideri piti kaataa lasiin todella korkealla pudotuksella, käytännössä siis toinen käsi nostettiin pään päälle ja toinen laskettiin niin alas kuin mahdollista ja sitten yritetään osua lasiin. Tämä antaa ”ilmaa” siiderille tai jotain. Ilta venähti jonnekin kahden ja kolmen välille syödessä, siideriä maistellessa ja kuulumisia vaihtaessa. Ehtipä uusi tuttavuus Victor Pina Mallorcalta huijata minua yhdellä korttitempulla. Tätä ei tapahdu kovin usein ja tämän takia osittain Espanjaan jaksaa matkustaa vuodesta toiseen.

Torstaina kävin kiertelemässä paikalliset taikuriliikkeet läpi. Ikäväkseni huomasin, että korona ei ollut kohdellut taikuriliikkeitä suopeasti. Niitä oli ennen keskustan alueella 5-6 ja nyt jäljellä oli enää kolme, ja niistäkin yksi oli puhtaasti postimyyntiin keskittynyt. Sinänsä sääli koska esimerkiksi Magos Artesanoksen yhteydessä oli ennen iso sali jossa järjestettiin luentoja, esityksiä ja yleensä tila toimi paikkana taikureille sessioida. Mutta ilmeisesti Espanjan hallitus oli koronatukien suhteen yhtä nihkeitä kun Suomen ”viisikko”. Vietin päivän aika pitkälti Magia Estudio liikkeessä, jossa Suomessakin vieraillut taikuri Giancarlo Scalia oli töissä. Koska päivä oli varsin hiljainen vietimme sen pitkälti liikkeen kirjastossa, jossa myös pari italialaista taikuria oli sessioimassa. Sinänsä itsellä hieman nauratti, kuinka sekä Giancarlo että italialaiset ketjupolttivat taukoamatta ja ympärillä oli kymmenien tuhansien eurojen arvosta harvinaisiakin taikurikirjoja ja kirjat eivät olleet siis missään muoveissa tai vastaavissa. ”Uuden kirjan” tuoksu on jotain ihan muuta sille joka sattuu tuolta kirjan ostamaan…

Olen sanonut tästä useille suomalaisille ja en todellakaan ole mielipiteeni kanssa yksin, mutta väitän edelleen että Giancarlolla on ehkä yhdet maailman parhaimmat kädet mitä tulee taikuuteen. Hän tekee kaiken hyvin pehmeästi ja ilman jännitystä, maku efektien suhteen on todella hyvä ja kaikin puolin uskallan sanoa, että seuraavina vuosina hänestä tulee iso tähti. Giancarlo on julkaissut Ellusionistin kautta videon ”Quatro” sekä ImpossibleCo kautta ”Collezione” videot ja kuulemma Dani DaOrtizin kanssa on kuvattu laajempi videosarja joka odottaa julkaisua. Hän on ollut osana myös ”United Magicians of the World” striimikongresseja koronan aikana ja lähes poikkeuksetta Giancarlon luennot olivat noiden kongressien kohokohtia. Nyt juuri kun olin lähdössä, Giancarlo vielä kysyi mitä mieltä olen ”linking rings” tempusta, johon tuumasin että ns ”Ninja” versioita saatan katsoa hyvin tehtynä, mutta muuten en tempusta pidä… Tästä innostuneena Giancarlo halusi vielä näyttää minulle oman versionsa, isoilla renkailla ja prkl… Oli pakko myöntää että Giancarlon rutiini oli ehkä paras rutiini jonka olen nähnyt. Kaikki ylimääräinen ja turha oli karsittu pois, neljä rengasta esiteltiin, ne liittyivät yhteen ja erosivat. Yksinkertaista, helposti seurattavaa ja kaikki oleellinen alle kolmessa minuutissa. En valitettavasti joutanut jäädä kuuntelemaan ajatuksia rutiinin taustalla, sillä puhelin ilmoitti että Christian Engblomin lento Madridiin oli laskeutunut ja meillä oli pöytävaraus taivaallisen hyvään ”Arce” ravintolaan. Yö venyi kuulumisia vaihtaessa jonnekkin kahden ja kolmen välille.

ITSE KONGRESSI

Escorialin kaupunki on noin 60min junamatkan päässä Madridin pohjoispuolella ja siellä sijaitsee esimerkiksi entinen Espanjan kuninkaanlinna ja kuuluisa luostari. Autolla tai bussilla Escorialiin pääsee noin 40mins riippuen liikenteessä, mutta junassa voi tehdä samalla korttitemppuja ja junamatka maksaa noin 6€! Saavuimme Escorialiin noin kahdelta iltapäivällä jolloin Espanjassa alkaa siesta ja kaikki suuntaavat yleensä syömään. Taikurit R.Paul Wilson, Steve Beam ja muutama muu pyysivät meitä heti lounaalle, mutta koska syystä tai toisesta en ollut saanut nukuttua edellisinä öinä 2-3h pitempää, minun oli pakko kieltäytyä ja vetäytyä ”hotelliini” ottamaan päiväunet, jotta jaksaisin valvoa yöllä.

Escorialin kongressi ei muistuta mitään muuta taikurikongressia. Aikataulua ei ole, ei virallisia luentoja tai esityksiä. Ainut tavallista kongressia muistuttava osuus on close-up gaala, jossa halukkaat tekevät vain yhden tempun tai tyyliin taikureiden MM kisoihin tarkoitetun FISM kisaesityksensä. Rakenteeltaan kongressi muistuttaa muuten enemmänkin laajaa opiskelu- tai lukupiiriä. Edellisenä vuotena Tamariz päättää 3-5 aihetta. Osallistujat jakaantuvat pienryhmiin kiinnostuksensa mukaan ja tutkivat näitä aiheita läpi vuoden. Näin digitaalisena aikana tämä on erityisen helppoa kun kaikki voidaan kasata vaikkapa Google Driveen. Sitten vuoden lopuksi kokoonnutaan porukalla yhteen ja aletaan yhdessä purkamaan näitä aiheita läpi. Ensin ryhmät esittelevät löydöksensä temppujen, teorian, videon ja muun kautta ja kuka vain, missä vaiheessa tahansa, voi esittää lisäkysymyksiä aiheesta tai esimerkiksi esittää omia versioitaan tai ajatuksia käsiteltävänä olevasta aiheesta. Kasvatustieteessä tällaista prosessia kutsutaan usein ongelmalähtöiseksi oppimiseksi tai tutkivaksi oppimiseksi, jossa kaikki voivat ja kaikkia kannustetaan osallistumaan. Iso massa saa enemmän aikaan kun yksittäinen ihminen.

Kongressissa ei siis ole perinteistä kalenteria jonka mukaan edetään vaan kaikki pyörii niin sanotusti ”Juan O Clockin” ympärillä, joka tarkoittaa sitä, että kongressi etenee silloin kun Tamariz on hereillä. Käytännössä tämä tarkoittaa että sessiot kestävät noin ilta kuudesta aamu kuuteen… Tänäkin vuonna meidän piti aloittaa perjantaina 17:00 mutta kun aloitimme kello oli itseasiassa 19:20… Yleensä ensimmäinen ”virallinen” osuus joka siis alkaa 17-19 välillä, kestää noin kymmeneen, jonka jälkeen vetäydytään syömään porukoissa pitkän kaavan mukaan. Espanjassa on varsin yleistä, että syödään vähintään alku ja pääruoka. Yleensä alkuruuat vielä tilataan kaikille yhteiseksi, eli pöydässä saattaa olla 3-8 erilaista alkuruokaa jotka jaetaan kaikkien kesken ja sitten jokainen tilaa pääruuan. Pakko myös huomauttaa että myös loppulasku lasku jaetaan tasan. Tämä tulee aina välissä ensikertalaisille yllätyksenä, joten vaikka et esim joisi viiniä tai söisi jotain, niin lasku jaetaan silti aina tasan kaikkien kesken. Loppupeleissä tämä kuitenkin säästää rahaa ja useamman ruokalajin +2h illallisen loppulasku on usein vain 30-40€ välissä, kenellekkään ei varmasti jää nälkä ja tosiaan ravintolat ovat niin sanotusti paremmasta päästä. Lounas-aikaan päivän menu joka koostuu alkuruuasta, pääruuasta ja jälkiruuasta sekä pullosta talon viiniä on yleensä 10€ pinnassa. Jossain kiinalaisessa tai perus kotiruokapaikassa käydessä loppulasku on harvemmin yli 15€ per henkilö. Illallisen jäljeen jatketaan noin kello 00:30-01:00 ja sitten virallinen osuus kestänee noin neljään. Tästä jatkuu epävirallinen osuus joka jatkuu jokaisen kohdalla niin kauan kun silmät pysyvät auki. Yleensä Tamariz on viimeinen joka on pystyssä. Aamuvirkuille on tarjolla omaa epävirallista ohjelmaa ja esimerkiksi aamuisin noin 11-12:sta alkaa epävirallisempi osuus, jossa kuka vain paikalla olija saa pitää esitelmän mistä haluaa tai kysyä muiden mielipidettä esimerkiksi  rutiinin joka heillä on työnalla. Kongressille valittu tila on myös täynnä pöytiä joiden ympärillä on tuolit, jotka mahdollistavat jatkuvan sessioinnin jokaisella tauolla. Lauantai-sunnuntai välisenä yönä illallisen jälkeen on sitten tuon Gaalan aika. Gaalassa esiintyvät kaikki halukkaat tai ne joiden Juan haluaa nähdä esiintyvän.

Tämänvuoden aiheena oli Edward G. Brown, erikoiset pelikortit, taikuuden esittäminen yhden tai useamman hengen ryhmissä sekä Eurooppalaisen korttitaikuuden historia maakohtaisesti. Aloitimme korttitaikuuden historiasta joka voi tuntua hieman tylsältä, mutta Tamariz jaksaa aina muistuttaa, että on tärkeä ymmärtää mistä eri asiat tulevat. Olen jo aikaisemmin täällä kirjoittanut kortti- ja lähitaikuuden historiasta Suomessa. Jos et ole tuota artikkelia lukenut, mutta haluaisit, niin se löytyy tämän blogin uumenista sekä KaikkiTaikuudesta.fi sivustolta. Tuo artikkeli oli aikanaan valmisteltu juuri Escorialin kongressia varten. Tänä vuonna jatkoimme aiheen käsittelyä maiden kohdalla, joita emme ole käsitelleet aikaisempina vuosina. Luvassa oli muun muassa Italian, Sveitsin, Tsekkosslovakian ja Unkarin korttitaikuuden historia.

Tsekkoslovakian historiasta luennoi kesällä Suomessakin Kouvolan Taikapäivillä vieraillut Ondrej Psenicka jonka esitelmä oli hyvin pitkälti rakennettu komiikan ympärille, sillä Tsekkien korttitaikuus on aika pitkälti muutaman taikurin kuten Pavelin harteilla, mutta periaatteessa kaikki nämä taikurit olivat muuttaneet pois Tsekeistä ja muut ”kansalaisuudet” olivat ominee heidät. Esimerkiksi Pavelia pidetään varsin usein sveitsiläisenä, mutta hän oli siis syntyperältään Tsekkoslovakiasta. Pääpointit Ondrej esityksestä kuitenkin olivat että Tsekkoslovakian korttitaikuus ei ole ollut merkittävää, kommunismi ei tee hyvää taiteille ja usko Tamarizia. Tämä viimeinen havainto pohjautui siihen, että Ondrej oli siis kertonut etukäteen Tamarizille tutkivansa Tsekkoslovakian korttitaikuuden historiaa ja Tamariz oli sanonut hänelle, että siellä ei ole juuri mitään löydettävää kommunismin takia. Ondrej kuitenkin yritti ja päätyi siihen lopputulokseen että Tamariz oli oikeassa.

Unkarin korttitaikuudesta luennoi Szabó Gabor. Unkarissa oli jonkin verran korttitaikuuden historiaa joka oli tarkemmin tutkittaessa paljastunut lähes kaikki puhtaaksi käännöstyöksi ilman lähteitä. Eli muutamat taikurit olivat julkaisseet paljonkin materiaalia korttitaikuudesta, mutta hyvin pitkälti nämä kaikki materiaalit oli käännetty suoraan saksan- ja englanninkielen kirjallisuudesta ilman mainintaa lähteistä. Vastaavasti myös Unkari oli kärsinyt hyvin pitkään kommunismista ja tästä johtuen Unkarin korttitaikuus on alkanut kehittyä kunnolla vasta viimeisten vuosikymmenten aikana. Kommunismissa hallinto määrittelee hyvin pitkälti mihin panostetaan ja mihin ei ja taiteet ja kulttuuri eivät ole isossa asemassa tässä vertailussa. Kommunismit myös pitkälti viimeisen 100 vuoden aikana ovat olleet suhteellisen sulkeutuneita yhteiskuntia, ulkomaankauppa on äärimmäisen rajoitettua, koulutus ja kielitaito ihmisillä pääsääntöisesti heikkoa joten esimerkiksi taikuudessa materiaalin saaminen, mistä opetella taikuutta on ollut äärimmäisen haastavaa ellei jopa mahdotonta. Myös esiintymistilaisuudet ovat olleet kortilla, joten taikuus ei ole päässyt kasvamaan ja kehittymään tällaisissa yhteiskunnissa.

Italialainen korttitaikuuden historia ulottui todella pitkälle, mutta jälleen todella paljon materiaalista oli käännöspohjaista. Merkittäviä taikureita historiasta myös löytyy, mutta korttitaikuus on Italiassakin suhteellisen tuore ilmiö ja tästä johtuen esitelmä oli varsin tiivis ja siitä ei suomalaisille ehkä ole juurikaan kerrottavaa. Hieman vastaavia olivat myös Belgian ja Sveitsin korttitaikuuden historiat, toki sillä erolla että etenkin Sveitsissä on suhteellisen paljon merkittäviä korttitaikureita viimeisen 100 vuoden aikana ja useampia FISM (Taikureiden MM kilpailut) voittajia. Sveitsissä on myös kehitetty paljon tekniikkaa ja temppuja jotka ovat levinneet muualle. Piet Forton esimerkiksi voitti korttitaikuuden 1. Palkinnon FISM:issä kolme kertaa ja kehitti lukuisia tekniikoita ja temppuja. Myös todella yleinen korttitaikureiden käyttämä tekniikka ”Ascanio Spread”, jonka kehitteli espanjalainen Arturo Ascanio, on kehitetty sveitsiläisen Jean Garance jumbokorteilla tehdyn tempun inspiroimana. Myös yksi korttitaikuuden tämänpäivän merkittävimmistä kirjallisen materiaalin tuottajista ja toinen esitelmän pitäjistä, Roberto Giobbi oli siis myös sveitsiläinen. Giobbi tosin yritti itse vähätellä rooliaan nykypäivän taikuuden kehityksessä, mutta yleisö tiedosti tämän ja taputti Giobbin vaikutukselle muutaman minuutin seisten.

EDWARD G. BROWN

Brown oli englantilainen taikuri joka vaikutti Lontoossa 1900-luvun alkupuoliskolla ja jota joissain lähteissä on kutsuttu myös englannin Dai Vernoniksi. Hän esiintyi ja luennoi paljon The Magic Circlessä ja hänen kuoltuaan hänen ystävänsä ja oppilaansa Trevor Hall kirjoitti ” The Card Magic of Edward G. Brown” kirjan. Kirjan painos oli aikanaan suhteellisen pieni ja koska se toteutettiin pienellä budjetilla, siihen jäi suhteellisen paljon virheitä. Vanishing Inc ja Andy Gladwin päättivät ettei Brown taikuutta tulisi unohtaa ja he siistivät ja uudelleen julkaisivat kirjan 2019.

Brownin korttitaikuus on toiminut inspiroijani monille taikureille, mukaan lukien Larry Jennings, Dai Vernon ja Alex Elmsley. Kirja koostuu noin 20:stä korttitempusta ja osaa varioidaan edelleen; esimerkiksi David Williamsonin paljon esittämä temppu, jossa tavataan yhden maan kortteja taikurin ja katsojan toimesta on alunperin Brownin kirjasta. Myös Kouvolassa Taikapäivillä 2018 Jared Kopfin esittämä ja opettama ”cards across” temppu 12:sta kortilla, jossa katsojan ajattelema kortti hyppää pinosta toiseen, on Brownin. Brownin korttitaikuus noudattelee hyvin pitkälti samaa ajatusmaailmaa kuin Vernonin; ole luonnollinen, vältä epäloogisuuksia ja outoja liikkeitä ja otteita.

Escorialissa keskityttiin lähinnä kolmeen temppuun kirjasta; Cards Across temppuun, Poker Hand temppuun sekä Diminishing Cards (pienenevät kortit). Cards Across versio kirjasta on sinänsä varsin hyvä jo sellaisenaan, mutta siinä on yksi vaihto joka ei ehkä ole kaikkein luonnollisin. Suurin osa keskustelusta käytiinkin tuon vaihdon varioimiseen ja motivoimiseen. Keskustelu pyöri myös vähän motivoinnin ympärillä, eli miksi temppu tehdään juuri 12:sta kortilla? Ehkä paras ratkaisu tähän oli tehdä temppu kuvakorteilla; antaa pakka esimerkiksi kahdelle tai kolmelle katsojalle ja pyytää jokaista poistamaan kuvakortit omasta pakastaan. Näin he ovat varmoja että kortteja on vain ja ainoastaan 12, ei enempää eikä vähempää. Ja samalla kuvakortit hieman piilottavat tempun salaisuutta lisää. Diminishing Cards versio on äärimmäisen visuaalinen ja sen vahvuus ei ehkä käy ilmi pelkistä valokuvista ja tekstistä. Giancarlo Scalia oli kuitenkin päättänyt rakentaa kaikki tempun vaatimat välineet ja esitettynä se oli äärimmäisen vakuuttava mutta ennen kaikkea myös käytännöllinen! Sitä voisi oikeasti esittää lavalla.

Pokerikäsi on myös äärimmäisen kaupallinen rutiini, jota en ole ikinä ennen Escorialia nähnyt kenenkään tekevän; Taikurilla on pöydällä kaksi viinilasia ja korttipakka. Taikuri ottaa yksi kerralla kortteja pakasta käteensä ja katsojat saavat sanoa seis 10 kertaa. Jokaisen pysäytetyn kortin kohdalla katsojat saavat päättää kumpaan lasiin kortti menee niin, että lopussa molemmissa laseissa on 5 korttia. Lopuksi katsojat saavat vielä valita kumman lasin he haluavat ja kumpi jää taikurille. Taikurille jääneessä lasissa olevat kortit muodostavat värisuoran. Escorialissa variaatiot pyörivät lähinnä tekniikan ympärillä jolla temppu saavutetaan. Toiseksi tempun voi tehdä aivan yhtä hyvin yhdellä lasilla ja korttipakalla, ei mitään ylimääräistä. Viinilasi tekee siitä sopivan tempun myös lavalle sillä kaikki on selkeästi nähtävissä. Dramaattisesti yksi tapa tehdä temppua olisi pitää pakkaa kädessä ja pudottaa kortteja yksitellen lattialle, katsojat sanovat seis viiden kohdalla ja ne menevät aina lasiin jossa on lopulta värisuora. Tämä ei enää metodillisesti ole suoraan Brownin temppu, mutta kokeneelle korttitaikurille ei tuottane vaikeuksia keksiä useampaa metodia saavuttaa efekti. Kaikkineen varsin mielenkiintoinen aihe ja uskallan suositelle kirjaa jos pitää hieman erilaisesta pienellä lavalla tehtävästä korttitaikuudesta.

KORTTITAIKUUDEN ESITTÄMINEN PARIN KANSSA TAI RYHMÄSSÄ

Tätä näkee maailmalla hieman harvemmin vaikka Suomessakin esim Jore ja Nora Sohlman ovat leikitelleet ajatuksella kuten myös Riku Pajari ja Jukka Varpenius. Espanjassa tällä on kuitenkin huomattavasti pidemmät perinteet ja esimerkiksi YouTubesta löytyy 1980-luvun lopusta ja 1990-luvulta useita pätkiä, joissa Juan Tamariz ja Jose Caroll tekevät yhdessä esitystä jossa he näennäisesti kilpailevat keskenään, mutta todellisuudessa se mitä toinen tekee on mahdollista toisen esiintyjän tekemillä tekniikoilla ja päinvastoin. Alla esimerkki Espanjasta.

Vastaavasti kaksi esiintyjää voi myös käyttää toisen luomaa huomiota ja huomion ohjaamista saavuttaakseen jotain mitä yksittäinen esiintyjä ei voisi saavuttaa. Escorialin paneelissa oli mukana muun muassa Hannes Freytag ja Vincent Noguera, jotka voittivat Italian FISM:issä 2015 korttitaikuuden hopeaa yhteisesityksellään. He selittivät auki osia kilpailuesityksestään jossa oli useita varsin nerokkaita variaatioita klassisiin efekteihin jotka olivat mahdollisia hyvin pitkälle siksi, että ihminen ei kykene seuraamaan mitä kaksi esiintyjää tekee yhtä aikaa silloin kun huomio on selkeästi toisessa esiintyjässä. Muutenkin ymmärsin että Espanjassa tällaista yhteisesiintymistä tehdään suhteellisen paljon. Myös Tamariz aukaisi hieman omia ajatuksiaan aiheesta muutaman vuosikymmenen takaa.

Käsittelimme myös erikoiskortteja mutta emme itseasiassa ehtineet kuin raapaista aihetta ja Tamariz tulikin siihen tulokseen että käsitellään se mitä keretään ja jatketaan aiheesta myös ensivuonna. Näin voimme pyrkiä saamaan käsiimme mahdollisimman monia harvinaisia kortteja jotta voimme oikeasti näyttää mitä ne tekevät.

KONGRESSIN EPÄVIRALLINEN OSUUS

Lähes poikkeuksetta taikurikongressin parhaat asiat koetaan ja nähdään epävirallisen ohjelman ulkopuolella sessioidessa ja Escorial ei tässä ole poikkeus. Viimeisen vuosikymmenen aikana olen nähnyt kongressissa lukuisia FISM:ssä myöhemmin palkintopallille päätyviä esityksiä tai osto/myyntitemppuja vuosia ennen kun ne ovat päätyneet kauppojen hyllyille. Tänä vuonna mieleen jäi lähinnä kolme selkeää kohokohtaa.

Bernardo Sedlacek, Brasilian lahja taikuudelle vieraili Suomessa Kouvolassa 2018 ja jäi monien mieleen jälleen yhtenä espanjalaisen korttitaikuustyylin edustajana. Sittemmin hän on ehtinyt esiintyä FISM:issä, Magic Castlessa, tehdä luennon Penguin Magicille, Magic Circlelle ja kiertää lukuisia taikurikongresseja hämäten taikureita ja Bernardo jatkaa kehittymistään. Kävimme Bernardon ja Christian Engblomin kanssa sunnuntaina pitkällä lounaalla ja tämän session aikana Bernardo huijasi meitä todella pahasti… SIIS TODELLA PAHASTI! Eikä vain kerran… Eikä vain kahdesti… Vaan kolmesti! Jokainen efekti oli täysin erilainen, tuntui täysin eriltä. Etenkin yhden kohdalla meni useampi vartti ymmärtää mitä itseasiassa tapahtui ja tämän onnistuin selvittämään vain siitä johtuen, että Bernardo ystävällisesti syötti pieniä vihjeitä mitä tempussa saattoi tapahtua. Tämä on sinänsä yhtä aikaa Escorialin paras, mutta myös tavallaan ärsyttävin asia. Joku saattaa huijata sinua täysin! Sinulla ei ole hetkellisesti aavistustakaan mitä tapahtui. Mutta jos todella haluat tietää niin hän usein on valmis myös selittämään sen sinulle kaikkine yksityiskohtineen sillä tässä ryhmässä luotetaan siihen, että tieto tästä ei leviä eteenpäin.

Esimerkki tempusta joka huijasi meitä todella pahasti. En jätä kuvauksesta mitään pois. Jos olisitte olleet paikalla, temppu tapahtui juuri näin. Istumme ravintolassa ja odotamme tarjoilijaa. Bernardo kysyy onko pöydällä oleva pakkani sekoitettu? On… Hän pyytää minua ottamaan sen ja sekoittamaan. Koska hän saattoi nähdä jotain, hän pyytää laittamaan pakan pöydän alle ja sekoittamaan ja nostamaan lisää. Seuraavaksi minun tulee selata pakkaa pöydän alla, ottaa jostain välistä yksi kortti ja kääntää se eri suuntaan ja laittaa takaisin pakkaan. Tämän jälkeen otan korttikoteloni pöydän päältä ja pöydän alla liuvutan kortit koteloon ja suljen kotelon. Nyt annan kotelon Bernardolle joka pudottaa koteloa pöydälle ja syntyneen äänen perusteella kertoo mikä kortti on eri suuntaan… Ja hän on oikeassa! Tämä tehtiin lainatulla ja sekoitetulla pakalla! Kolmesti… Joka kerta erillä lainatulla pakalla. Kolmannella toistolla huomasin itse mitä tapahtui. Christianilla meni vielä hieman pidempään kunnes Bernardo päästi hänet pälkähästä, sillä jos ollaan rehellisiä, niin Christian olisi pumpannut salaisuuden minusta ulos bussimatkalla Madridiin tai viimeistään paluulennolla Suomeen.

Toinen kohokohta oli uusi tuttavuus, ranskalainen taikuri ja uuden sirkuksen edustaja Arthur Chavaudret. Arthur on ehkä jossain määrin kolikkotaikuri ja hän teki muun muassa parhaan shadow coins tyylisen rutiinin jonka olen nähnyt. Arthur teki tämän jakkaran istuinosalla ja sanoi ettei sen koko ole riittävä, jolloin oli hauska nähdä kovanluokan taikurien suorastaan juoksevan hakemaan close-up alustaansa jotta Arthur sai tehdä temppua uudelleen ja uudelleen oikealla alustalla. Hauskaa Arthurin versiossa oli se, että teknisesti siinä ei ollut mitään uutta. Hän vain yksinkertaisesti teki sen täydellisesti! Kaikki oli täysin loppuun asti mietitty ja taikurillekin jäi mielikuva, että hän ei koske kolikoihin, kädet vaan leijailevat niiden päällä. Temppu on siis tavallaan versio tästä tempusta jonka kuvasin noin 7-8 vuotta sitten. Tosin Arthur teki sen paaaaaljon minua paremmin.

Arthur ei kuitenkaan kokenut täysin olevansa pelkkä taikuri vaan hän harrasti aktiivisesti myös sirkusta ja teatteria sekä teatteritekniikkaa ja hän tekee paljon yhteistyötä muiden ranskalaisten alan tyyppien kuten Yann Frisch kanssa. Hän oli muun muassa kehittänyt 3D äänijärjestelmän, jossa pystyttiin luomaa teatterissa mielikuva liikkuvasta äänestä. Esimerkiksi yleisö pystyi näkemään, että lavalla pyöri kärpänen, joka ei siis ollut oikea, mutta näkemisen lisäksi yleisö kuuli äänen kärpäsestä juuri siitä kohti missä se liikkui. Vastaavasti hän oli kehittänyt myös muita teknologisia innovaatioita jotka mahdollistivat yhden miehen tekevät esityksiä, jotka vaativat usein useamman teknikon ryhmää ja täydellistä ajoitusta toimiakseen. Arthurin teknologia oli täysin yhden miehen pyöritettävissä ja periaatteessa ajoitus oli rakennettu tekniikan sisään; esimerkiksi jos esitys tarvisi ns black outin niin se kesti sekunnilleen vain sen vaatiman ajan sillä järjestelmä tavallaan skannasi esiintyjän ja esineiden sijaintia tilassa ja kontrolloi valoja sen mukaan. Arthurilla on ensivuonna avautumassa Pariisissa oma koko illan teatteriesitys, joka yhdistelee näitä tekniikoita ja taikuutta. Aloimme vakavasti suunnitella Escorialin porukan kanssa ”pyhiinvaellusta” Pariisiin katsomaan tuota showta, sillä Arthur näytti meille siitä pätkiä harjoituksista kannettavaltaan  mieleen tuli lähinnä italialaisen quick change mestari Arthuro Brachettin esitykset. Jos tekniikka tulee toimimaan livenä niin hyvin kuin videolla harjoituksissa, niin tästä kaverista tulee megatähti.

Kolmas kohokohta oli uusi kasvo ja hieman erilainen tuttavuus. Hoikka noin 45v kaveri kiinnitti huomioni koska hän käsitteli kortteja erityisen pehmeästi, en tunnistanut häntä ja aina kun joku kaivoi kameran esiin, hän suorastaan juoksi karkuun?!?! Tälle oli hyvä syy… Ei, hän ei ollut etsintäkuulutettu rikollinen vaan hän oli AM. Sama AM josta Steve Forte kirjoittaa kirjassaan ”Gambling Sleight of Hand” vain nimimerkillä AM. Mistä tämä salailu? Herra on pokeriammattilainen ja hänen ystävänsä eivät tienneet tästä puolesta häntä. Hän ei halunnut tulla nähdyksi tai tunnistetuksi taikureiden seurassa vaikka taikuriksi en ehkä häntä edes sanoisi. Hän oli ihan oikea korttihai tai mitä sitä kiertelemään, ihan oikea elävä korttihuijari. Ja nopea Googletus paljasti, että ei todellakaan mikään Richard Turner joka kehuu jakaneensa mafialle ja muuta soopaa, vaan todellakin ihka aito pokeriammattilainen jonka voitot olivat useampia miljoonia. Tämän vahvistin useammalta pokerisivustolta ja hänellä oli myös useampia isoja turnausvoittoja nimissään. Jos pokerimaailma tietäisi mitä hän osaa, hän ei todellakaan olisi enää tervetullut takaisin.

Mutta mitä AM sitten teki? Lyhyesti ilmaistuna hän oli paras uhkapelitekniikoihin erikoistunut henkilö jonka olen nähnyt livenä. Olen istunut iltaa R. Paul Wilsonin, Jason Englandin, Richard Turnerin, David Malekin ja monen alamme sisällä arvostetun uhkapelitaikurin kanssa ja AM on täysin omassa luokassaan. Hänen sekoitustekniikoissaan ei ollut mitään ”tellejä”. Hän saattoi esimerkiksi sekoittaa pakkaa kasinotyyliin ja kysyä mitä arvelen hänen tekevän? Vastasin että hän mahdollisesti kontrolloi neljää ässää jolloin hän levittää kortit pöydälle ja ne olivat kaikki järjestyksessä. Hänen sekoitus työskentelyään oli täysin mahdotonta seurata, ei hidastelua tai mitään yleisiä merkkejä jotka tekniikaan usein yhdistetään. Nopeus jolla hän sekoitti kortteja oli kuin kasinojen jakat eli todella nopeasti. Tämä oli ehkä hänen ainut paljastava eleensä. Tavallinen kortinpelaaja ei sekoita tuolla vauhdilla ja tarkkuudella ja sopivassa seurassa se saattaisi herättää epäilyksiä häntä kohtaan. Hän myös esitteli muun muassa erilaisia tapoja ”stackätä” eli järjestää kortteja sekoituksien aikana. Hänellä oli esimerkiksi kaksi ässää ja kaksi kuningasta pakan päällä. Sain päättää montako pelaajaa pelissä olisi, kuka saisi ässät ja kuka kuninkaat. AM sekoitti perus kasinoiden vaatimalla tyylillä; riffle, riffle, strip ja riffle ja stack oli valmis. Hän toisti tätä mille tahansa pelaajamäärille aina jakaen ässät ja kuninkaat halutuille pelaajille. Kyseessä oli kuulemma hänen oma kaavansa. En nähnyt mitään ja mikä pahinta, en tuntenut mitään! Mutta en ollut yksin! Kaikki paikalla olleet sanoivat samaa!

R. Paul Wilson kertoi minulle noin 10 vuotta sitten, että taikurit ovat erikoista porukkaa. Kun tulemme tietoiseksi jostain tekniikasta, emme voi enää olla näkemättä sitä. Tekniikkanne voi olla täydellistä, mutta silti toinen taikuri yksinkertaisesti aistii tekniikat. AM oli ensimmäinen ihminen jonka olen kohdannut, jonka kohdalla en aistinut tekniikoita mitä hän käytti. Hän ei siis käyttänyt mitään uusia huippusalaisia valittujen ja harvojen tekniikoita vaan hän teki hyvin pitkälle tekniikkaa jota itsekin käytän, mutta sen lisäksi että en nähnyt muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta mitään, pelottavinta oli että en aistinut mitään! Ja kaiken tämän jälkeen AM oli äärimmäisen lämmin, huumorintajuinen ja ennen kaikkea halukas jakamaan osaamistaan… Niin kauan kunhan osallistujat olivat halukkaita pitämään hänen henkilöllisyytensä salaisuutena.

Escorial on hieno kongressi. Viralliset osuudet eivät ehkä ole aiheista riippuen aina kaikkein antoisimpia, mutta se yhteenkuuluvuus ja lämpö joka osallistujien keskuudessa vallitsee on jotain täysin ainutlaatuista. Osallistujamäärä on myös hyvin pieni, vuodesta riippuen 40-80 henkeä joten kaikkien kanssa ehtii vaihtaa kuulumisia ja uusimpia jippoja. Huhuista huolimatta tämä ei jäänyt viimeiseksi vuodeksi ja lokakuussa 2023 jatkamme erikoiskortteihin tutustumista, uppoudumme Nick Trostin korttitaikuuteen ja tämän lisäksi palaamme lähes 200 vuotta ajassa taaksepäin ja tutustumme Jean Eugene Robert Houdinin korttitaikuuden Juan Tamarizin johdolla. En malta odottaa!