JULIUS FRACK LUENTO

Sunnuntain virallinen ohjelma pyörähti käyntiin jälleen aamu kymmeneltä ja edellisen illan sessiot olivat jälleen vaatineet veronsa. Paikalla oli reilu 100 kuulijaa.

Frack opetti luennollaan neljä lavarutiinia, mutta sen lisäksi, että hän opetti ”miten” rutiinit tehdään, hän myös pyrki tuomaan esille paljon tärkeämmän näkökulman, eli ”miksi”. Hän siis pyrki avaamaan omaa ajattelutapaansa kuulijoilla ja selittämään miksi juuri tämä rutiini on hänen ohjelmassaan, mitä ongelmia hän koki siinä olevan, miksi hän päätyi juuri tähän metodiin, mitä hän haluaa yleisön siitä muistavan jne. Sinänsä hienoa että luennot ovat menossa tähän suuntaan perinteisemmän ”tässä on temppu ja näin se tehdään” luentojen sijaan, sillä suuri osa meistä osaa jo ihan tarpeeksi temppuja ja rutiineja ja tällaisesta formaatista saa jotain irti vaikka esitetyt rutiinit eivät edes kiinnostaisi. Jokaista rutiinia käsiteltiin reilu 20 minuuttia, joten siinä ehtii jo hyvin pureutua rutiinien taustalla pyöriviin ajatuksiin ja yleensä taikuuden teoriaan. Sääli että aikainen ajankohta söi osallistujia, mutta viimeisen päivän aamuluento nyt tunnetusti kärsii pienestä osallistujakadosta 😉
 

Frack opetti luennollaan neljä lavarutiinia, mutta sen lisäksi, että hän opetti ”miten” rutiinit tehdään, hän myös pyrki tuomaan esille paljon tärkeämmän näkökulman, eli ”miksi”. Hän siis pyrki avaamaan omaa ajattelutapaansa kuulijoilla ja selittämään miksi juuri tämä rutiini on hänen ohjelmassaan, mitä ongelmia hän koki siinä olevan, miksi hän päätyi juuri tähän metodiin, mitä hän haluaa yleisön siitä muistavan jne. Sinänsä hienoa että luennot ovat menossa tähän suuntaan perinteisemmän ”tässä on temppu ja näin se tehdään” luentojen sijaan, sillä suuri osa meistä osaa jo ihan tarpeeksi temppuja ja rutiineja ja tällaisesta formaatista saa jotain irti vaikka esitetyt rutiinit eivät edes kiinnostaisi. Jokaista rutiinia käsiteltiin reilu 20 minuuttia, joten siinä ehtii jo hyvin pureutua rutiinien taustalla pyöriviin ajatuksiin ja yleensä taikuuden teoriaan. Sääli että aikainen ajankohta söi osallistujia, mutta viimeisen päivän aamuluento nyt tunnetusti kärsii pienestä osallistujakadosta 😉

JUNIORI TAIKUREIDEN SM KILPAILUT – LAVASARJA

Puolilta päivin oli vuorossa junioritaikureiden Suomen mestaruuskilpailuiden lavasarja, johon oli ilmoittautunut viisi osallistujaa.

Kilpailun aloitti ensikertalainen taikapäivillä, Reko Halttunen Tampereelta. Halttunen esitti korealaistyylisen manipulaatio-ohjelman valkoisilla korteilla, biljardipalloilla ja liinalla. Esineet näyttivät ilmestyvän, katoavan ja muuttuvan rauhallisesti spottivalossa seisten. Halttusesta näki ensimmäisen minuutin aikana jo, että tässä on ehdoton voittajaehdokas ja yleensä nuori mies jolla on loistava tulevaisuus edessä jos intoa jatkaa alalla löytyy. Myös Korealaisten manipulaattoreiden ja etenkin edellisenä päivänä luennoineen Lukasin esikuva oli selvästi nähtävissä esityksessä. Vuosikymmenen teknisesti ikäänsä edellä ja kaikin puolin ohjelma olisi varmaan sijoittunut korkealle myös aikuisten sarjoissa. Itse kaipasin aavistuksen enemmän kontaktia yleisöön tai edes yhden tai pari hymyä, mutta toisaalta taas parin muun tuomarin kanssa keskustellessa, he olivat päinvastaista mieltä ja heistä esitys oli loistava juuri tällaisenaan. Makuasia siis.

Toinen kilpailija Hannu Juntunen esitti myös manipulaatio-ohjelman, mutta klassisen sellaisen. Periaatteessa työkalut olivat samat eli kortit ja pallot, mutta pukeutuminen, asennot, liikkeet ja kaikki edustivat klassista tyylisuuntaa. Myös Juntusen tekniikka oli puhdasta ja sitä oli ilo seurata ja hän otti kontaktia yleisöön hyvin. Kokonaisuus toimi. Tosin esityksessä nousi itsellä esille juuri edellisenä päivänä Lukasin luennolla tuoma klassisen manipulaation ongelma… Yllätyksellisyys uupuu lähes tyystin. Tuomaristossa käytiin itse asiassa mielenkiintoista keskustelua näiden kahden esityksen kohdalla; miten arvostella periaatteessa kahta samassa sarjassa olevaa esitystä, joissa molemmat ovat puhtaita kokonaisuuksia, mutta toinen on niin sanotusti moderni ja toinen klassinen.

Kolmas kilpailija Marko Poskiparta esitti puheohjelmaa pelikorteilla. Esitys oli jotain temppujen ja ajatusten luvun väliltä. Poskiparran kohtaloksi kuitenkin tällä kertaa kävi aavistuksen liian yleisen materiaalin tekeminen. Olen kyllä monta kertaa toitottanut, että kannattaa tehdä materiaalia joka ei ole oman teknisen tason yläpuolella, jotta voi keskittyä esittämiseen, mutta edelleen se tekniikka ja omaperäisyys ovat arvosteluperusteissa syystä, joten jotain nyt sentään pitäisi tehdä teknisestikin eikä tehdä ihan puhdasta ”stock” materiaalia. Kolmen avustajan yhdessä valitsema kortti oli ainut eri suuntaan ollut kortti koko ajan pöydällä olleen pakan välissä ja aakkoskorteilla saatiin katsojat ajattelemaan ”Hollannissa ei ole sinisiä tiikereitä”. Periaatteessa hyvää keikka kamaa normaaleille ihmisille, mutta valitettavasti liian tuttua taikureille.

Markus Tervo on ollut palkinnoilla SM kisoissa jo parina edellisenä vuotena ja tainnut voittaakin lavasarjan 2010, joten mitään saavutettavaa sinänsä Tervolla ei enää ollut. Tervo on myös vuosia ollut selvästi ikäistään kypsempi esiintyjä ja se mahdollistaa riskien otot, mitä muut eivät ehkä uskalla ottaa. Tervon esitys olikin äärimmäisen omaperäinen ja sitä on itse asiassa todella vaikea laittaa sanoiksi. Tämä myös osittain siksi, että kaikki ei ilmeisesti mennyt ihan niin kuin piti. Nallipyssyllä ammutuista ilmapalloista vain osa räjähti, osa vaatii telepaattista mielen voimalla räjäyttämistä, veitsi ilmestyi maalitauluun vasta minuutin kädestä häviämisen jälkeen jne. Mielenkiintoista tästä kaikesta teki Tervon erinomainen hetkessä eläminen, oli todella vaikea olla varma, että oliko tämä kaikki Tervon organisoimaa vitsiä vai menikö kaikki oikeasti todella pieleen?

Esityksen lopussa Tervon ampui jousella näennäisesti ohi maalinsa näyttämön taakse, osuen samalla seuraavaksi kilpailulistalle olleeseen Sakari Wileniukseen, ”murhaten tämän” ja kuitenkin samalla lävistäen katsojan merkkaaman kortin. Ensinnäkin lopetus huijasi suurta osaa yleisöstä pahasti, sillä suuri osa luuli, että katsojan kortti Wileniuksen rinnassa oli bluffi aikaisempien sattumusten takia. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan katsojan kortti oli todella siellä vaikka Tervo ei lavalta missään vaiheessa poistunutkaan. Samalla myös koko rutiinin nerokkuus ja työmäärä alkoi avautua yleisölle. Koko Wileniuksen ilmoittautuminen kisaan ja nimen löytyminen kilpailijalistassa OLI OSA ESITYSTÄ ja tarkasti ennalta suunniteltua!

Tuomaristolla oli edessään vaikeahko tehtävä; miten vertailla edellä kuvattuja täysin toisistaan poikkeavia esityksiä. Ensinnäkin sarjat päätettiin yhdistää, sillä Halttunen oli ainut alle 14 vuotiaissa kilpaillut kilpailija. Lopulta kuitenkin pisteiden laskun ja ynnäilemisen jälkeen saatiin lopputulokset, johon oltiin tyytyväisiä ja piste erotkin olivat suhteellisen selvät. Junioritaikureiden Suomen mestaruuskilpailuiden voiton vei Reko Halttunen, Markus Tervo sai hopeaa ja Hannu Juntunen voitti pronssia. Poskiparta oli 4. ja Wilenius koki siis ”lavakuoleman” eikä kilpaillut 😉

PAUL DANIELS LUENTO

Luento on ehkä hieman väärä sana kuvaamaan Paul Danielsin luentoa. Parempi nimitys voisi olla vaikka tarina- tai keskustelutuokio Paul Danielsin kanssa. Daniels kertoi tarinoita, vastaili hänelle esitettyihin kysymyksiin, kertoi kokemuksiaan yli puoli vuosisataa kestäneeltä esiintymisuraltaan. Mies siis pääasiassa puhui pari tuntia TÄYTTÄ ASIAA! Mutta tietysti vain osa ymmärsi minkälaisia aarteita mies kertoi ja ensimmäiset ovat jo olleet marisemassa taikureiden suomalaisella keskustelualueella Internetissä, että Paul Danielsin luento oli huono… Hyvän päälle tajuaville kuitenkin Danielsin luento oli yksi parhaista koskaan Kouvolassa nähdyistä ja jos samaa mannaa haluaa lisää niin suosittelen vilpittömästi Paul Danielsin Bravura DVD setin hankkimista. Samaa mannaa löytyy tuolta setiltä yli 10 tunnin verran! Ja sieltä löytyy niitä prkl temppujakin niitä kaipaaville… Myös ”se kynä” niille, jotka eivät jääneet ihan luennon loppua kuuntelemaan, jossa Daniels sen vihdoin opetti. Ja ei, mikrofonilla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä. Kyseessä on täysin käyttökelpoinen missä vaan, milloin vaan juttu.

GAALA SHOW

Taikapäivät huipentuu perinteisesti Kouvola talossa järjestettävään gaala showhun, jossa viikonlopun aikana luennoineet esiintyjät vielä esittävät kansainvälisessäkin mittakaavassa todella korkeatasoisen varietee/taikashown. Gaalan esiintymisjärjestyksessä voi olla pari lapsusta, sillä kirjoittelen tätä jälleen ulkomuistista.

Gaala alkoi junioritaikureiden palkintojen jaolla ja ensimmäisen virallisen ohjelmanumeron gaalassa sai kunnian esittää viihdeohjelmakilpailun voittanut lintutaikuri Sergei Stupakov. Aikaisempina vuosina kyseinen ohjelma olisi mitä todennäköisimmin lopettanut gaalan, joten tänä vuonna avattiin kunnon ”pamauksella” ja se antoi odottaa gaalalta todella paljon. Stupakovin ohjelma toimi vielä paremmin sisätiloissa kun ulkona, sillä sisällä uskaltaa hyvin mielin heittää esimerkiksi papukaijat tekemään kunniakierroksen yleisön päälle… Mutta edelleen… Valjaiden käyttö lintujen kanssa PITÄISI KIELTÄÄ!!!! Joka tapauksessa gaala lähti liikkeelle vauhdilla.

Seuraavaksi oli vuorossa Etelä-Koreasta Busanin kansainvälisen taikurifestivaalin voittanut Chan Yeop. Yeop esitti manipulaatiota puhaltaen saippuakuplia, taikoen niitä kiinteiksi, leijuttaen niitä, muuttaen niiden kokoa jne. Kaunis numero, mutta välissä tuntui että osa efecteistä oli ehkä liian pieniä Kouvolatalon peräpenkeiltä katsottaviksi. Vastaavasti myös koko viikonlopun aikana oli aavistuksen ongelmaa valojen kanssa. Jostain syystä valot värjäsivät kaikkien esiintyjien kasvot täysin valkoisiksi ja esim Yeopin kohdalla luulin aluksi, että miehellä on valkoista kasvomaalia joka liittyy jotenkin esitykseen.

Julius Frack esitti hullun räätälin numeronsa. Ohjelma pyörii täysin tarinan ympärillä, jossa räätäli herää, pukeutuu ja alkaa töihin. Video esityksestä alla

Gaalasta oli kovaa vauhtia muodostumassa yksi kaikkien aikojen parhaista, mutta sitten tulikin äkkipysähdys tai pitäisikö sanoa että paha Karma iski… Vuorossa Noora Karma aivan liian pitkälle yli 20 minuuttia kestäneellä esityksellä, josta 75% nähtiin jo edellisenä iltana Manskilla. Reilu kolmen minuutin aloitus jossa sellisti soittaa Apocalypticaa (Eikka Toppinen kiittää royalteista) ja sitä seurannut videolta nähty interaktiiviseksi tarkoitettu ajatustenluku numero floppasi täysin, sillä kortteja ja niiden kirjoituksia ei yksinkertaisesti nähnyt. Rutiini sai vastaanotokseen täydellisen hiljaisuuden! Tätä seurasi perinteinen tuoli tasapainotus numero hypnoositeemalla joka ei vain ole millään tasolla uskottava. Karmalta noin 10 min pätkä olisi ollut ok, mutta yli 20min joka tuntui ikuisuudelta oli ihan liikaa.

Seuraavaksi Jay Scott Berry yritti saada pyörän jälleen liikkeelle esittäen kiinalaisia renkaita ja leijuvaa pöytää… Maallikko yleisölle ok efectejä, mutta ei näillä taikuriyleisöä herätetä. Molemmat rutiinit Berry teki suhteellisen hyvin mitä nyt renkaiden taustalla soinut ”hallelujah” ei ehkä ollut sopivin valinta. Berryn todellinen tarkoitus kuitenkin tässä vaiheessa oli ns. tappaa aikaa, jotta Karman kamat saataisiin roudattua pois lavalta ja seuraavan esiintyjän välineet valmiiksi.

Seuraava esiintyjä tuli jälleen Etelä-Koreasta ja noin kuukausi takaperin hän kävi voittamassa Pohjois-Amerikan taikureiden MM kisojen karsinnan. Hun Leen esityksen ensimmäinen puolikas vaikutti normaalilta taitavalta korealaiselta manipulaatiolta. Ilmestyviä ja väriä vaihtavia korttikoteloita, korttimanipulaatiota jne. Ihmettelin jo hieman, että miten ihmeessä tämä on voittanut palkintoja. Mutta ohjelman idea olikin toinen puolikas jossa koko ohjelma vedettiin nopeutettuna takaperin!!! Laatikkoon pudotetut tavarat lensivät takaisin taikurin käteen, ilmestyneet viuhkat, kortit ja kotelot hävisivät jne. Visuaalisesti tuo toinen puolikas oli jotain täysin uskomatonta ja yleisö tiesi sen osoittaen suosiota seisaaltaan. Gaalashow oli jälleen päässyt vauhtiin!

Jay Scott Berry tulee jälleen lavalle jotta verhon takana saadaan tehtyä valmistelut seuraavaa esiintyjää varten. Tällä kertaa kuitenkin Berry manipuloi valoa taikoen esiin pieniä valopalloja, jotka muuttavat väriä, häviävät, ilmestyvät ja siirtyvät esineestä toiseen. Tätä tukee dialogi universumin synnystä. Viihdyttävä välipala joka pitää gaalan hyvin liikkeellä.

Julius Frack palaa lavalle 2009 MM kilpailuiden illuusiosarjan voittaneella esityksellään. Nainen ilmestyy tyhjästä, häntä leijutetaan ja hän häviää jättimäisen rummun sisältä ilmestyen yleisön keskelle. Omaperäisiä illuusioita eikä mitään perus kamaa. Valitettavasti Frackilla oli ongelmia levitaationsa kanssa, sillä oikein mennessä taikuri kävelee ilmassa leijuvan naisen läpi! Valitettavasti tuota ei nähty Kouvolassa, mutta pätkä löytyy YouTubesta. Aina hienoa nähdä gaalashowssa illuusioitakin.

Paul Daniels tulee lavalle, roudauksien ajaksi, ja tekee nerokkaan täysin itsensä näköisen rutiinin ostotempulla ja onnistuu samalla huijaamaan useampaakin taikuria. Koko esitys vaikuttaa siltä, että se olisi kasattu viiden minuutin mietinnällä, mutta Danielsia viikonlopun kuunnelleena veikkaisin, että tämäkin numero oli pitkän mietinnän tulos. Periaatteessa Daniels tekee korttitempun miehen valintaprosessi teemalla ja missäs muualla mies pohtii asioita kun posliinisella pöntöllä istuen. Hieman myös pelkään, että tässä on rutiini, jonka ainakin pari Suomalaista ”lainaa” (VARASTAA) esitykseensä…

Gaalan lopettaa Etelä-Koreasta Lukas joka oli 2012 taikureiden MM kilpailuissa manipulaatio sarjassa 2. hänen oppilaansa Yo Ho Jinin voittaessa sarjan. Korealaisista oli gaalassa yleisestikin hienoa huomata että vaikka kaikki periaatteessa tekevät manipulaatiota, niin silti kaikkien esitykset ovat täysin erilaiset. Lukasin manipulaatioesitys koostuu valkoisista palloista, korteista ja ruususta jotka häviävät, ilmestyvät ja muuttuvat keskenään mitä erilaisimmilla tavoilla todella surullisen musiikin säestämänä. Kaikin puolin kaunis esitys ja ei voi kuin ihmetellä korealaisten taitojen määrää. Korean poikia ei sinänsä juurikaan taikapäivillä edes näkynyt kuin luennolla ja gaalassa ja joku heittikin, että taisivat olla kaikki harjoittelemassa hotellihuoneissaan J En ihmettele.

Kaikin puolin aivan loistava gaalashow ja jos ei kaikkien aikojen paras, niin ainakin lähellä sitä (Wonder, Coby, Knight vuosi oli myös huikea 2000-luvun alkupuoliskolla), mitä nyt shown keskellä ollut kuollut vaihe söi hieman kokonaisuuden tehoa. Loistavat taikapäivät myös muuten. Aikataulu oli sopivan löysä ja aikaa tuttujen kanssa kuulumisien vaihtamiseen ja vaikka syömässä käymiseen oli riittävästi. Pääsiäisenä sitten lisää pohjoismaiden avoimien mestaruuskisojen merkeissä.