Sunnuntai valkeni Kouvolassa perinteisesti liian vähän nukutun yön jäljiltä. Ensimmäisenä ohjelmassa oli Michael Ammarin luento aamu kymmeneltä. Ammarilla on maine yhtenä taikuuden parhaista opettajista ja luennolla hän opetti paljon käyttökelpoista materiaalia, josta hän on tunnettu taikureiden keskuudessa. Ammar aloitti luennon käsittelemällä salaista apuvälinettä, jolla pelikortin saa hävitettyä ja taiottua esimerkiksi vaikka katsojan lompakosta. Apuvälineelle oli myös muita käyttötarkoituksia. Se on julkaistu jo lähes vuosikymmen sitten, mutta luennolla Ammar opetti kuinka tämä väline voidaan rakentaa itse muutamalla eurolla. Ammar myös opetti version kupit ja pallot -tempusta, jossa katsoja näennäisesti tekee koko tempun. Tämän lisäksi luennolla käsiteltiin lukuisia pienempiä ideoita ja tekniikoita, joilla yleisiä temppuja, kuten sponge pupuja voi parantaa. Ammar myös opetti korjattu ja revitty kortti -rutiininsa, jonka hän teki edellisen illan lähitaikuus-showssa. Rutiinin lopussa siis katsoja saa mahdottoman esineen, kun kortin kulma laitetaan paikalleen eri suuntaan kuin loppu kortti. Myös setelin puolikkaiden taikominen pähkinään ja katsojien ajattelemien numeroiden ennustaminen, jotka Ammar esitti myöhemmin kongressin loppunäytöksessä opetettiin luennolla. Ammar on hyvä opettaja, materiaali on käyttökelpoista, mutta toisaalta hän on opettanut samoja juttuja vuosikausia, joten kauheana uutta ei Ammarin tuotannon tuntevalle luennolla ollut.
Aamuluento on aina hieman vaikea paikka Kouvolassa, koska illat tuppaavat venähtämään suhteellisen pitkälle. Tänäkin vuonna aikataulussa oli pitkiä pätkiä päivällä tyhjää. Olisi ehkä ollut osallistujien kannalta helpompaa, jos päivät olisi aloitettu vasta esimerkiksi 11:00 tai aamuihin olisi sijoitettu ohjelmaa, jonka voi hyvillä mielin skipata, jos sattuu nukuttamaan. Tosin, löysän aikataulun etuna on se, että keskellä päivääkin ehtii hyvin käydä luentojen lomassa esimerkiksi syömässä tai sitten viettää aikaa sessioiden. Mutta tosiaan ”ei aamuvirkuille” 10:00 alkava luento tarkoittaa heräämistä jo yhdeksän pintaan, jotta ehtii käydä hotellin aamupalalla ja siirtyä kongressipaikalle.
SOLMU MÄKELÄ TAIKURIKILPAILU – LAVATAIKUUS
Solmu Mäkelä taikurikilpailun lavaosuuteen oli ilmoittautunut ennakkoon yhdeksän urheaa kilpailijaa. Kilpailu alkoi puolilta päivin ja yleisö oli tosiaan hieman väsynyt pitkään venyneestä illasta johtuen. Kilpailun aloitti Marko Poskiparta, joka teki mentalismia elokuvateemalla. Poskiparran teema oli selvästi mietitty ja sitä tuettiin teemaan sopivalla rekvisiitalla. Poskiparta käytti myös hyvin musiikkia osana esitystään. Tosin, Poskiparran paikka kilpailun aloittajana on tunnetusti äärimmäisen vaikea ja historiallisesti on jopa vitsailtu, että kaikkien aikojen palkituin taikuri MM-kilpailuissa, Fred Kaps, ei kuulemma olisi voinut voittaa kilpailua, jos hän olisi joutunut olemaan ensimmäinen kilpailija. Yleisö ei ollut vielä oikein ehtinyt orientoitua kisaan ja reaktiot olivat aika väsyneitä. Tätä ei helpottanut se, että Poskiparta teki mentalismia, joka on taikureille muutenkin hieman vaikeaa. Mentalismissa tapahtuu usein paljon pohjustusta ja siihen temppuun pääsemisessä kestää kauan. Tätä nähtii todella paljon tämänkertaisten kilpailijoiden esityksissä, sillä mukana oli lukuisia mentalisteja. Juttelin Poskiparran kanssa esityksestä kilpailun jälkeen ja hän kertoi tekevänsä sitä osana tavallista esitystään. Tosin, tavallisessa esityksessä rutiinin sijainti oli ohjelman keskellä, jolloin yleisön huomio ja mielenkiinto on jo voitettu ja siksi se toimii varmasti huomattavasti paremmin, kun väsyneelle taikuriyleisölle.
Myös toinen kilpailija Kalle Tahkolahti esitti mentalismia. Vahvasti avattu esitys ja hyvä tunnelma heti alkuun, esiintyjällä sopivasti energiaa ja yleisökin alkoi hieman heräämään. Mutta jälleen kerran aivan liian pitkä pohjustus ja mitään ei tapahtunut moneen minuuttiin… Kuten jo yllä kirjoitin, mentalismi on vaikeaa taikuriyleisölle, mutta erityisen vaikeaa siitä tulee, kun se on hidastempoista. En tiedä tapahtuiko esityksessä joku tekninen ongelma tai jotain, mutta selvästi noin esityksen puolivälissä Tahkolahden energiataso selvästi laski ja ne itse efektit tulivat vasta esityksen lopussa, jolloin valitettavasti taikuriyleisön mielenkiinto oli jo laskusuuntainen. Tahkolahti on kuitenkin vahva esiintyjä ja näyttelijänä hankittu esiintymiskokemus ja varmuus paistoi esiintymisestä sen verta läpi, että arvelin että esitys voisi ehkä kilpailla kolmannesta palkinnosta.
Bobo oli palautunut hyvin lähitaikuuskisan epäonnistumisesta ja palasi lavakisassa. Olin itse avustamassa Boboa lavalla kuuden muun taikurin kanssa ja sain omakohtaisesti kokea kuinka näyttämön sivuille sijoitetut valot suorastaan sokaisivat lavalla olijat. Bobon esityksessä kortit löysivät parinsa korttien arvoja laskettaessa. Ongelmallista tässä oli se, että koko temppu tehtiin pöydän päällä lavalla, jonne yleisö ei nähnyt. Toiseksi Bobon käyttämä ”salainen tekniikka” oli täysin kaikkien lavalla olleiden avustajien nähtävissä koko esityksen ajan! Jos tätä yrittäisi perus firmakeikalla niin uskallan luvata, että seitsemästä suomalaisesta insinööristä joku ihan varmasti mainitsisi asiasta ja temppu olisi sitä myöten pilalla. Taikurit ovat liian kohteliaita tällaisen suhteen, mutta on sääli kuinka paljon kisoissa on alkanut ilmenemään tällaisia tekniikoita, joita ei yksinkertaisesti oikeassa esityksessä voi käyttää. Esimerkiksi ideaa, jossa avustajalle näytetään salaa ohjeita kuten ”Ole ystävällinen ja auta minua, sano…” tyyppisiä ohjeistuksia oli useammassa esityksessä. Nuo voi tehdä kohtalaisesti, tai huonosti, mutta fakta on se, että perus keikoilla tuollaisen käyttäminen ei ole kovinkaan toimivaa, sillä jos tuo ”salainen avustaja” puhuu ohi suunsa tai tarkoituksella esityksen jälkeen, on yleisöllä helppoa olettaa, että mahdollisesti esityksessä oli myös muita sovittuja juttuja ja tämä taas syö taikurin uskottavuutta todella paljon. Bobon esitys olisi soveltunut paremmin lähitaikuuden puolelle.
Juhani Kirjavainen oli vuorossa seuraavana ja hän esitti niin sanottua manipulaatiota musiikin säestyksellä. Edellisenä iltana Kirjavainen oli naureskellut, ettei hänen ehkä kannattaisi vielä kilpailla, sillä hän oli harjoitellut manipulaatiota vasta vuoden verran kesällä Suomessa vierailleen Alan Simonovin inspiroimana. Tälle ei kuitenkaan ollut mitään syytä ja jo alkusekunnit osoittivat, että lavalla oli kisan todennäköinen voittaja. Lavalla oli pieni kuppi, jonka alta taikuri otti pallon ja heitti kupin menemään. Pallo venyi kun ilmapallo ja muuttui visuaalisesti pelikortiksi. Tämän jälkeen kortit ilmestyivät, katoilivat, monistuivat, vaihtoivat väriä ja leijuivat tavoilla, jotka hämäsivät paikoitellen myös taikuriyleisöä todella pahasti. Esityksen lopussa esitys palasi siihen mistä kaikki alkoi, kuppi oli ilmestynyt takaisin näyttämölle ja pallo oli takaisin sen alla. Tämä oli ohjelma, jonka tasoisia voisi olettaa helposti näkevänsä EM- tai MM-kilpailuissa ja ohjelmalla olisi mahdollisuus myös palkintosijoituksiin tuolla tasolla. Jos jotain kritiikkiä ohjelmaa kohtaan haluaa esittää, niin valaistuksen kanssa pelattiin ehkä liiankin varman päälle, mutta toisaalta useat esityksen efektit vaativat sitä.
Kynä ja Kertoja – Penn and Teller – Kristian Backman ja Viljo Haapamäki olivat vuorossa seuraavaksi. Kahdenmiehen esitys oli selvästi Pennin ja Tellerin inspiroima ja he näyttivät kuinka mentalismia tulisi esittää taikureille. Ensimmäisenä efektinä he halusivat yleisön arvaavan montako purkkapalloa heillä oli lavalla olleessa purkissa ja alle 90 sekuntia esityksen aloituksesta he osoittivat yleisön olleen oikeassa. Tosin tätä seurasi selvästi enemmän prosessia ja pohjustusta vaativia mentalismiefektejä, mutta kun yleisölle oli jo osoitettu nopealla efektillä, että esiintyjät tietävät mitä he tekevät, oli yleisö paljon kiinnostuneempi seuraamaan pitkähköjä prosesseja. Pienenä vinkkinä, jos jokin vaatii kuminauhaa, käyttäkää AINA KAHTA, sillä yksi voi mennä poikki. Myös potenttiaalinen palkintosija ehdokas.
Puijon Paroni esitti teemaohjelmaa, jossa hän esiintyi kokkina ja tarjoilijana ravintolassa, jossa kaikki oli tuoretta ja itse tehtyä. Katsoja valitsi ruokalistalta ruuan, lintua ja riisiä, jolloin taikuri taikoi esiin oikean kyyhkysen ja raakaa riisiä. Ruualle pitää myös luonnollisesti olla viiniä, joten taikuri taikoi tyhjän viinilasin täydeksi jne. Esityksen idea oli minusta varsin hyvä, mutta valitettavasti toteutus jäi hyvin puolitiehen niin tekniikan, kun myös muun toteutuksen osalta. Mutta idea on täysin toimiva ja esimerkiksi ruotsalainen Johan Stahl voitti jokunen vuosi sitten MM-kisoissa palkinnon esittämällä tarjoilijaa, joka kahvilassa taikoi avustajalle kaiken tarvittavan. Osa tuomareista ja yleisöstä myös kyseenalaisti hyvin voimakkaasti kilpailun jälkeen, onko elävien eläimien kuten lintujen käyttäminen ohjelmassa enää nykyaikana suotavaa.
Mika Värtö, joka oli osallistunut myös lähitaikuussarjaan oli mukana myös näyttämöllä. Värtö esitti kaksi suhteellisen klassista taikaefektiä, mutta ensimmäisessä ainakin oli aivan liikaa prosessia ja proppeja eli välineitä. Jos tempun idea on saada nimetty kortti ilmestymään tai olemaan nimetyssä korttipakan numerossa 1-52, niin se ei vaadi mitään rekvisiittaa kun kortit, saatika monen minuutin prosessia! ”Nimeä kortti! Hienoa, nimeä sinä numero 1-52″… Kaikki tuon päälle tuleva on ylimääräistä ja turhaa! Jos tempun tekotapa vaatii jotain välineitä tai prosessia niin sekä välineet, että prosessi pitäisi mielellään jotenkin perustella tai ainakin tehdä tästä prosessista viihdyttävää. Uskon silti, että kunhan Värtö pääsee tästä ”proppiajasta” (tarkennus: lähes jokainen taikuri jossain harrastuksen vaiheessa rakastuu erilaisiin nerokkaisiin taikurinvälineisiin eli proppeihin, mutta yleensä tämä menee ohi harrastuksen jatkuessa) niin hänellä on valoisa tulevaisuus taikuuden saralla, sillä hän selvästi nauttii esiintymisestä.
Tommi Viikinkoski oli kilpailun viimeinen mentalisti. Viikinkoski on varma esiintyjä ja hänen tekemistä on ilo seurata, mutta kilpailussa hän lankesi samaan ongelmaan, kuten lähes kaikki mentalistit. Aivan liian pitkä pohjustus, paljon puhetta, mutta mitään ei tapahdu. Lopussa kuulokkeet korvilla ollut avustaja tiesi jotain näennäisesti vapaasti valittua… Anteeksi, en muista tarkemmin. Tämä numero toimii varmasti ihan hyvin keikkasetin keskellä, mutta jos lähes 10 minuutin setissä tapahtuu vain yksi selkeä efekti, on taikuriyleisö valitettavasti menetetty. Siispä tulevaisuuden kannalta, jos meinaatte kilpailla mentalismilla, käsikirjoittakaa esityksenne ylös! Kun se on valmis, leikatkaa siitä puolet pois. Ja tämän jälkeen käykää se vielä läpi ja pyrkikää tiivistämään se mahdollisimman tiiviiksi. Koettakaa myös saada jotain tapahtumaan heti esityksen alussa, jolla taikuriyleisö saadaan hereille.
Kilpailun viimeinen kilpailija oli Markus Alexander. Alexanderin lavan järjestely kesti todella kauan, mutta selkeää syytä sille ei esityksessä käynyt ilmi, vaikka lavasteet olivat Alexanderilla kilpailun parhaat ja selvästi mietityimmät. Esityksen alkaessa taikuri istuu tuolilla soittaen ukulelella Led Zeppeliniä hämärässä. Näin avataan esitys! Yleisö oli heti kiinnostunut mitä tulisi tapahtumaan. Taikuri kertoi matkoistaan ja matkamuistoistaan, yksi matkakohde valittiin postikorteista ja kävi ilmi, että ukulele oli ostettu juuri sieltä. Ei ehkä ihmeellisin efekti, mutta heti alkuun tapahtuu jotain, ilman minuuttien pohjustusta ja yleisö on mukana. Tämän jälkeen taikuri teki katkaistun ja korjatun langan rutiinin matkoilla saaduista muistoista puhuen. Sitten teema siirryi kahviin ja esityksen tyyli muuttui täysin. Kahvi muuttui kolikoksi, muutama kolikko hävisi ja näennäisesti ilmestyi takaisin kahvipannuun, jossa ne muuttuivat jälleen kolikoiksi. Tämä tuntui jotenkin irtonaiselta ja kolikoiden näkyvyys lavalta oli todella heikko. Lopuksi lavalla ollut ukulele oli muuttunut oikeasta 2D-pahviseksi ukuleleksi. Yllättävä lopetus, joka meni ensimmäisellä katsomisella varmaan isolla osalla yleisöä ohi, mutta syy-seuras jäi itsellä ainakin askarruttamaan. Jos ymmärsin oikein, esitys oli Alexanderin soolo-teatteriesityksen ensimmäiset 9 minuuttia ja kaikkiin temppuihin palattaisiin koko esityksessä, mutta kilpailun 10 minuutin aikarajan puitteissa se ei ole luonnollisesti mahdollista. Oma mielenkiinto heräsi koko esityksen näkemiseen. Selkeä palkintosija.
Lopulliset palkinnot jaettiin illalla illallisen yhteydessä. Palkitut näyttämösarjan osalta olivat:
- Juhani Kirjavainen.
- Marcus Alexander
- Kynä ja Kertoja.
Kokonaiskilpailun ja Suomen Mestari -tittelin sai Juhani Kirjavainen eli hänellä oli kaikista kilpailijoista kaikken korkeimmat pisteet. Lavataikuuden osalta olin lähes samaa mieltä tuomariston kanssa, olisin mahdollisesti nostanut 3. Kalle Tahkolahden, mutta ymmärrän täysin miksi tuomaristo arvosti Kynää ja Kertojaa korkeammalle, koska esityksessä tapahtui selvästi enemmän ja yksi osa esityksestä hämäsi sen verta jopa tuomaristoa, että tempun metodista piti kysyä kilpailijoilta. Kokonaisuutena kuitenkin vain Kirjavaisen esitys oli tämänkertaisista kilpailuesityksistä minusta henkilökohtaisesti sen tasoinen, että se voisi pärjätä EM- tai MM-kilpailuissa ja olla jopa korkealla. Tosin ehkä myös Alexanderilla voisi olla potenttiaalia, jos keskikohdan rutiinit olisivat näkyvämpiä.
PAUL VIGIL ONE MAN SHOW
Vigilillä oli vuosikausia oma yhden miehen show Las Vegasissa Mirage-hotellissa. Näin hänet siellä ensimmäistä kertaa 2011 ja ihastuin välittömästi. Vigilin esiintymistyyliä on vaikea kuvailla, hän tasapainottelee täysin tietoisesti ollen yhtä aikaa aavistuksen ylimielinen ja intellektuelli, mutta myös karismaattinen ja hauska. Hän on uskomattoman läsnä ja puhuessaan sinulle tuntuu, että kaikki muu katoaa ympäriltäsi. Vigilin maku materiaalin suhteen on todella hyvä ja hän pyrkii esittämään vain materiaalia, joka on äärimmäisen vahvaa ja tuntuu mahdottomalta. Tosin, Las Vegasissa Vigilin show oli niin sanottu lähitaikuus-show, Kouvolan Lakritsin tiloissa ja yleisömäärästä johtuen hän teki enemmänkin lavamateriaaliaan. Vegasissa Vigilin show kesti noin 70minuuttia, mutta Kouvolassa yleisön ja tilan takia Vigil tiivisti settinsä noin 55 minuuttiin. Hän kertoi minulle tehneensä niin sanotun ”johtajaratkaisun” ja päätelleensä, ettei perinteinen lähitaikuusmateriaali, jota hän yleensä shownsa ensimmäisen puoliskon tekee, näy Kouvolan isossa salissa, joten hän siirtyi suoraan mentalismiin, jota hän normaalisti tekee esityksensä jälkimmäisellä puoliskolla. Vigil aloitti coctailsekoittimella ja oliivilla, luki ajatuksia nopalla ja pelikorteilla, hypnotisoi yleisöä naruilla ja lopuksi näennäisesti sekoitetut kortit olivat järjestyksessä, joka oli itseasiassa hänen puhelinnumeronsa. Yleisö kuulosti nauttivan näkemästään.
Tässä vaiheessa sunnuntaita olisi ollut vuorossa juhlaillallinen ja sen yhteydessä palkintojen jako. En kuitenkaan vielä ollut nähnyt luentojen ulkopuolella yhtään hyvää korttitemppua, joten suuntasimme Petri Purhon ja Robert Jägerhornin kanssa sessioimaan muualle. Yleensä sessioinnissa on kyse taikureiden illanvietosta, jossa pienellä porukalla vaihdetaan ideoita, ajatuksia ja koetetaan hämätä toisia taikureita. Nämä ovat usein minulle henkilökohtaisesti taikurikongressin kohokohtia ja niin myös tällä kertaa. Purho hämäsi minua ainakin kahdella eri rutiinilla. Hän olisi kyllä ollut halukas kertomaan mitä noissa rutiineissa tapahtui, mutta näin vanhemmiten sitä on oppinut ehkä jopa arvostamaan, että kaikkea ei ole pakko tietää ja tuota mysteerin tunnetta on kiva vaalia, joten en halunnut tietää. Myös Jägerhornilla oli työn alla temppu, joka leikitteli todellisuuden ja mielikuvituksen välillä, josta innostuimme kovasti. Olisimme toki jalkautuneet illallisen loputtua muiden taikureiden pariin, mutta Kouvolan Vaakuna oli päättänyt, että sunnuntaina raha ei edelleenkään kelpaa, joten aularavintola ja baari menivät kiinni jo 20:30… Noh, kaupungin muut paikat osittain kiittivät, mutta monta tuhatta euroa varmaan meni nukkumaan hotellille huono maku suussa S-ketjun toiminnasta. Me jatkoimme sitten sessiointia kolmestaan melkein kahteen yöllä. Jossain välissä havahduimme, kun minun ja Purhon puhelimet kilahtelivat. Meitä olisi ilmeisesti kaivattu palkitsemistilaisuudessa, sillä Solmu Mäkelä -kisan palkintojen lisäksi Taikapiiri oli jakanut siellä omat palkintonsa ja sekä Purho, että allekirjoittanut olivat palkittujen joukossa, mutta emme siis läsnä vaikka paikalla olimme. Kumpikaan ei tosin osannut odottaa minkään sortin palkintoa, joten emme ajatelleet, että meitä kukaan kaipaisi. Tosin Purholle oli kuulemma asiasta vinkattu, että kannattaisi olla läsnä, mutta vinkkaus oli kuulemma ollut niin epämääräinen, ettei vinkki ollut niin sanotusti mennyt perille.
Taikapiirin palkitut:
Vuoden Taikuri: Hannu Juntunen
Emeritus Reijo Salminen – Trofee: Taikatemppeli / Markus Tervo ja Toomas Pitkänen
Timo Tuomivaara – kiertopalkinto: Pete Purho
Raataja -palkinto: Juha-Matti Ristiharju
Ja kilpailujen tulokset vielä kerran
Tulokset näyttämösarja:
- Juhani Kirjavainen
- Marcus Alexander
- Kynää ja Kertoja.
Tulokset close-up -sarja:
- Long Nguyen
- Toomas Pitkänen
- Sakari Wilenius
Suomenmestaruus: Juhani Kirjavainen
Erikoispalkinnon komediataikuuden saralla sai Riku Pajari.
MAANANTAI
Michael Weber piti taikapäivillä kaksi luentoa. Ensimmäinen luento keskittyi hyvin pitkälle ”ei pelikortti” -materiaaliin ja toinen luento sitten kokonaan niin sanotun memdeckin ympärille. Weberiä pidetään taikureiden keskuudessa jonkin sortin nerona ja hänen kanssaan aikaa viettäessä tulee usein mielikuva, että hän on huoneen viisain henkilö tekemättä siitä numeroa. Weber on suhteellisen tarkka yksityisyydestään ja hänestä löytyy materiaalia verkosta suhteellisen niukasti. Koulutukseltaan Weber on lakimies ja hän on toiminut kouluttajana Fortune 500 -yrityksille luennoiden muun muassa omaperäisyydestä ja ongelmanratkaisusta. Tämän lisäksi hän on osakas käytännöllisiä erikoistehosteita elokuviin tekevässä yhtiössä ja Weber on muun muassa suunnitellut pyörätuolin, jossa Gary Sinnisen hahmo istuu Forrest Gump elokuvassa menetettyään jalkansa sodassa.
Weber opetti luennolla muun muassa kuinka katsoja saadaan valehtelemaan itselleen ja jos näin tapahtuu, katsoja huijaa siis itseään, eikä kykene enää ratkaisemaan tempun salaisuutta. Weber näytti tästä esimerkkinä tempun, jossa hän näennäisesti hävitti kuminauhan sormenpäissään. Tämän lisäksi Weber kävi materiaalia läpi Life Savers -kirjastaan; katsojan sormus läpäisi hengarin ja kolikko meni katsojan käden läpi tai katosi katsojan kädestä. Vahvoja efektejä, mutta itseäni hieman häiritsi, että käytännössä tämä oli sama luento kuin noin viisi vuotta sitten, kun Weber oli viimeksi Suomessa. Ymmärrän, että kaikilla ei ole samanlainen muisti taikuuden suhteen kun minulla, mutta olen sen verta monta luentotallennetta ja pätkää Weberiltä nähnyt, että tiedän häneltä löytyvän materiaalia todella paljon. Mutta tästä johtuen Weberin luento oli minulle pitkälti vanhan kertausta.
Myös Paul Vigil on vieraillut Suomessa nyt kolme kertaa, viimeksi vuonna 2018 ja käytännössä myös Vigilin luento oli hyvin samanlainen kun viimeksi. Hän opetti narurutiininsa, vedonlyöntiä ketjulla (fast&loose), vapaan tahdon viemisen (free will of order), kolikkotempun kolmella erilaisella kolikolla (CSB), silkkiliina käden läpi, ystävänsä Mike Piciottan ”sandwich” tempun sekä lopetuksensa ”Sympathy for the devil”. Todella laadukasta materiaalia ja vahvaa taikuutta, mutta aikalailla kaikki tuo käytiin läpi myös viisi vuotta sitten ja yllätyksiä ei ollut luvassa. Ensikertalaisille kuitenkin loistava luento!
LOPPUNÄYTÖS
Loppunäytös järjestettiin Kouvolan Lakritsin isossa salissa, jossa oli aikaisemmin myös näyttämökilpailu. Valitettavasti tila ei sovellu tällaiseen kovinkaan hyvin, sillä porrastettu katsomo alkaa suhteelisen kaukaa lavasta ja jos et istu tasaisella alueella lavan edessä, et käytännössä näe esiintyjistä yhtään mitään, jos he tekevät yhtään pienempää materiaalia. Istuin itse kai neljännessä rivissä porrastuksella ja käytännössä kahta esiintyjää lukuunottamatta en pystynyt seuraamaan gaalaa ollenkaan. Samansuuntaista vihaista jupinaa kuulin ympäriltäni niin taikureilta kun myös lipun maksaneilta katsojilta. Ei hyvä…
Koska Kirjavainen oli kuulemma sairastunut ja lähtenyt jo kotiin, hänen esitystään ei nähty gaalassa. Kirjavaisen tilalta esiintyi Marcus Alexander, jonka etenkin keskikohdan efektit kolikoilla ja langalla katosivat hallimaisen tilan toiseen päähän. Lähitaikuuden voittajan Longin Nguyen esitys kärsi vielä pahemmin, mutta hänen esitys sentään olisi voitu pelastaa kääntämällä kamera pois pöydästä esiintyjää kohti, mutta näin ei jostain syystä tehty… Mutta kahta eturiviä lukuunottamatta esitystä ei nähnyt.
Michael Ammar teki niin sanottua keikkamateriaaliaan, mutta jälleen suurta osaa tästä ei selvästi ollut tarkoitettu lavalla tehtäväksi +200 hengelle. Pullo ilmestyi liinasta, kolikko laitettiin pulloon ja otettiin sieltä pois, kahden katsojan 5€ setelin puolikkaat hävisivät ja ilmestyivät pähkinään. Ammar teki myös kupit ja pallot rutiininsa, joka on yksi hänen bravuureistaan, mutta yli puolet yleisöstä ei nähnyt yhtään mitään… Lopuksi Ammar teki vielä versionsa kiinalaisista renkaista, joka se sentäs näkyi salin puoliväliä kauemmas. Ammar on selvästi ammattilainen, mutta tämä setti olisi pitänyt olla lähitaikuusshowssa, ei lavalla…
Axel Hecklau esitti FISM-ohjelmansa jolla hän voitti Euroopan mestaruuden ja MM-hopeaa. Hecklaun esityksen päätempun voit katsoa alla olevasta videosta Penn & Teller Fool Us -ohjelmasta. Hecklaun esitys myös välittyi pienistä välineistä huolimatta hyvin huoneen perälle.
Myös Paul Vigil kävi lavalla tehden muna ja pussi tempun sekä uudelleen ennustetun pelikortin lompakossa, jonka hän teki myös lähitaikuus-showssa. Vigil on ammattilainen ja vaikka hänen välineensä olivat pieniä, niin silti salin perätäkin pystyi seuraamaan mitä esityksessä tapahtui. Gaalan lopetti Taikapiirin vuoden taikuriksi valittu Hannu Juntunen. Juntunen on kehittynyt manipulaattorina valtavasti viimeisen 10 vuoden aikana, voittaen lukuisia palkintoja PM- ja EM-tasoilla. Syystä tai toisesta tässä esityksessä taidokas manipulaatio oli karsittu minimiin ja tilalla oli 80- ja 90-luvun manipulaatiota kynttilöillä ja muilla Fantasion krääsällä. Kynttilä ilmestyy, sytytä se tulee, puhalla se sammuksiin ja kynttilä häviää… Miksi sytyttää kynttilä vain sammuttaaksesi se välittömästi uudelleen?!?! Ja toiseksi… Tavalliset ihmiset eivät ole tyhmiä ja tietävät kyllä tismalleen mitä sille kynttilälle tapahtuu wuuuush äänien säestämänä. Eräs taikuri tuumasikin, että ”Lance Burton teki tämän jo 40 vuotta sitten”. Positiivista toki se, että tämän esityksen näki sentään huoneen perälle asti!
Valitettavasti kokonaisuutena heikkotasoisin gaala mitä muistan Taikapäiviltä. Tosin tämä ei johtunut niinkään paljoa esiintyjistä, vaikka toki osa syyn voi heidän materiaalivalinnoille vierittää, mutta ennen kaikkea Kouvolan Lakritsi tila ei sovellu tällaiseen gaalaan väliseinän ollessa auki. Vain permanto näkee selvästi lavalle. Videoprojisointi voisi olla apu, mutta yleisö on kuitenkin vain 200-300 henkeä! Ei tuollaiselle määrälle pitäisi tarvita videota, etenkään, koska kyseessä on live-esitys. Videoita voi katsoa YouTubesta. Vedin juuri kolme viikkoa sitten keikan 300 hengelle, ilman porrastettua katsomoa ja kaikki näkivät. Osittain kyse on siis myös materiaalin valinnasta. Kouvolatalolla ei tätä ongelmaa ole mielestäni koskaan ollut ja esimerkiksi Vigilin show edellisiltana toimi todella hyvin, samassa tilassa, mutta väliseinä oli kiinni. Nyt ehkä Alexander ja Juntunen olivat ainuat, jotka niin sanotusti tarvitsivat lavaa ja mahdollisesti ainakin Juntunen olisi voinut vetää settinsä ilmankin.
Hieno reissu kokonaisuutena silti. Parin koronavuoden jälkeen mukava nähdä kaikkia tuttuja ja kavereita, vaikka osa olikin jäänyt kotosalle. Toivottavasti osallistujat ymmärtävät kuinka laadukas setti meillä vuodesta toiseen on. Kiitos tästä kuuluu hyvin pitkälle Markku Purholle. Jos miettii Kouvolan Taikapäivien vaikutusta Suomen taikuripiireihin niin sitä on lähes mahdotonta mitata. Ja näin pitkänmatkalaisena tämä on vielä suhteellisen edullista, sillä tämän tason kongresseista pelkkä kongressikortti on maailmalla usein 200-300€! Rovaniemeltä asti tuolla 300€ kattoi, kongressikortin, majoituksen ja matkat, kunhan jakoi hotellihuoneen ja bensat jonkun kanssa.