Tämänkertaisen blogin ajattelin koostuu usein kuulemistani kysymyksistä. Näitä kysytään muodossa tai toisessa lähes joka keikan yhteydessä, joten oletan, että ne kiinnostavat ihmisiä

Kauanko olen tehnyt taikuutta?
Olen aloittanut 1990-luvun alkupuoliskolla, ollessani ala-asteella neljännellä tai viidennellä luokalla? Tarkkaa ajankohtaa en valitettavasti muista. Ensimmäiset lehtileikkeet minulla on alan tiimoilta vuodelta 1996. Muistan myös selvästi, että kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden 1995, niin katsoin ottelua samalla harjoitellen pakan pohjalta jakoa 🙂

Mistä kaikki alkoi?
Ensimmäinen kosketukseni taikuuteen oli vahinko. Ala-asteella meillä oli tapana joka torstai pitää äidinkielessä lukutunti. Meillä oli Savukosken Martilla alle 30 hengen kyläkoulu, jonka yläkerrassa oli pieni huonekirjasto. Pojilla oli tapana aina lukea Aku Ankkoja. Eräänä torstaina tulin koululle myöhässä, kirkonkylältä hammaslääkäristä ja kaikki Aku Ankat oli jo viety. Niiden vieressä hyllyssä oli kuitenkin Solmu Mäkelän Suuri Taikakirja. Lainasin sen ja sisältö kiehtoi minua. Sain myös serkkupojan innostumaan taikatempuista ja noihin aikoihin MTV 3 alkoi näyttää televisiossa ensin David Copperfieldin tv spesiaaleja ja sitten heti perään Iiro  Seppäsen Täyttä taikaa tv ohjelmaa, jotka antoivat kovasti lisäpotkua.

Onko minulla muuta ammattia vai elänkö täysin taikuudella?
Elän täysin taikuudella tehden noin 70-90 keikkaa vuodessa. Minulla on kuitenkin puoleksi suoritettu ohjelmistotekniikan insinöörin tutkinto ammattikorkeakoulusta ja kasvatustieteen maisterin tutkinto yliopistosta. Sivuaineina luin laajan markkinoinnin ja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön. Koulutusta vastaavia töitä olen kuitenkin kokeillut sivutoimisesti vain noin yhdeksän kuukauden ajan.

Onko minulla opettajia vai miten ole oppinut?
Koska kiinnostukseni taikuuteen heräsi asuessani syrjässä Savukoskella, olen hyvin pitkälle itseoppinut. Alussa toki minulla oli myös alasta kiinnostunut serkkupoika, jonka kanssa kykenimme heittelemään ideoita toisillemme. Opintomateriaali kuitenkin koostui pääasiassa siitä vähästä kirjallisuudesta mitä kirjastosta oli saatavilla ja televisio ohjelmien nauhoituksia edes takaisin kelaamisesta. Myöhemmin löysin taikurinvälineitä, kirjoja ja videoita Suomeen välittävät yritykset ja hankin lisämateriaalia.

Internet on vallankumouksellistanut myös taikuuden opiskelun ja minulla on muutamia mentoreita, Suomesta ja maailmalta, jotka ovat ystävällisesti opastaneet ja ohjanneet minua. Osallistun myös vuosittain järjestettävään Kouvolan taikapäivät tapahtumaan, joka on taikuuden harrastajille suunnattu koulutustapahtuma. Varsinaista opettajaa minulla ei kuitenkaan ole.

Paljonko harjoittelen?
Riippuu monesta asiasta. Nuorempana harjoittelin paljon enemmän kuin nykyään. Silloin meni helposti kirjaimellisesti 8-10h päivässä harjoitellen. Taikuus on jossain määrin ehkä rinnastettavissa instrumentin soittamiseen. Kun saavuttaa tietyn teknisen perustason, niin se pysyy yllä vähemmälläkin harjoittelulla. Tosin etenkin tiettyjen vaikeampien tekniikoiden kohdalta huomaan kyllä jo parin viikon tauolla, että en ole harjoitellut niitä vähään aikaan, mutta ne palautuvat nopeasti mieleen. Itse temppuja tai tekniikkaa harjoittelen silti päivittäin, mutta en varsinaisesti kellosta aikaa seuraten.

Enemmänkin nykyään harjoitteluun verrattavissa oleva aikani kuluu käsikirjoituksieni ja komiikan kirjoittamiseen, sekä olemassa olevan materiaalini analysointiin. Nuo prosessi ovat usein todella hitaita ja niihinkin panostan lähinnä mielialan mukaan. Joskus menee helposti useampi tunti päivässä kirjoittaessa, mutta joskus voi tulla useamman päivän taukoja jolloin en tee mitään. Ja joka arkipäivä kuluu luonnollisesti pari tuntia perus yrittäjän töihin, eli sähköpostiin, tarjouksiin, sopimuksiin, esitteisiin jne.

Kuinka monta taikatemppua osaan?
Mahdotonta laskea. Aktiivisessa repertuaarissani on kaksi täysin omaa 35-40min lava-esitys kokonaisuutta (6-7 rutiinia per esitys). Noiden kokonaisuuksien lisäksi minulla on arkistoituna (käsikirjoitukset, rekvisiitat, videotaltioinnit jne kaikki tallessa yhdessä laatikossa per rutiini) vajaan parin tunnin (noin 15kpl) edestä materiaalia, jotka pystyn palauttamaan mieleen suhteellisen vähällä harjoittelulla. Nuo ovat siis rutiineita, joita olen tehnyt jossain vaiheessa keikoilla, mutta eivät ole enää osana aktiivista repertuaariani.

Lähitaikuudessa minulla on noin 20 rutiinin repertuaari, jota pidän niin sanottuna ykkösmateriaalinani, ja johon keskityn pääasiassa keikoilla. Mutta olen niin lukenut ja alaan perehtynyt, että todellisuudessa pystyn toteuttamaan satoja eri rutiineja/temppuja variaatioineen esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa. Vastaavasti tietty tekninen taso ja alan tuntemus mahdollistaa myös sen, että kykenen hyvin pitkälle tarvittaessa täysin improvisoimaan rutiineja, temppuja ja efectejä.

Kuinka kauan uuden rutiinin opetteleminen vie?
Riippuu monesta asiasta; tekninen vaikeusaste, sisältääkö rutiini uusia tekniikoita vai riittääkö olemassa oleva, psykologia, lavastus, musiikit, käsikirjoitus jne. On täysin mahdotonta verrata jotain yksittäistä minuutin korttitemppua lavalla tehtävään kuuden minuutin kokonaisuuteen, jossa on mahdollisesti rekvisiittaa, musiikit jne. Pienempiä juttuja jotka eivät sisällä mitään uutta voi sisäistää hyvinkin nopeasti, jopa alle illassa, siihen pisteeseen, että niitä voi testata sosiaalisessa tilanteessa.

Lavalle materiaalin työstäminen onkin usein paljon pitkä-aikaisempi prosessi ja ei ole tavatonta, että saatan työstää jotain jopa vuosia, ennen kuin esitän sitä kenellekään. Lavamateriaalissa on myös se, että useissa tapauksissa se muodostuu lopulliseen muotoonsa vasta esityksistä saadun palautteen kautta. Nytkin minulla on työpöydälläni neljä rutiinia lavalle, joita olen kaikkia testannut yleisölle muutamia kertoja, mutta niiden hiominen ja viilaus on vielä kesken. Vanhimmat noista ovat yli viisi vuotta vanhoja. Hieman siis sellaisia ikuisuusprojekteja, joihin palaa aina tasaisin väliajoin ja joita työstelee omaksi ilokseenkin 🙂

Mikä on vaikein temppuni?
Kyseessä ei niinkään ole yksittäinen temppu vaan useampi tekniikka. Olen ollut pikkupojasta asti ollut kiinnostunut uhkapelitekniikoista, mikä on sinänsä hauskaa, koska en edes pelaa korttipelejä. En siis taikureiden ”uhkapeli tempuista” joilla ei usein ole mitään tekemistä oikean korttihuijaamisen kanssa, vaan ihan oikeista pelurien tekniikoista, kuten pakan pohjalta tai välistä jakaminen tai pakan järjestäminen sekoituksien aikana jne. Aina silloin tällöin keikalla teen peluridemonstraatioita, joissa esittelen noita aitoja tekniikoita ja niissä ei ole mitään taikatemppua. Ne ovat puhdasta, raakaa tekniikkaa ja satojen/tuhansien tuntien harjoittelun tuloksia. Käsittelin aihetta aikaisemmin täällä http://www.taikuriristiharju.com/pokerihuijaus-ja-korttihuijaus-osa-1/

Onko minulla esikuvia/Kuka on suosikki taikurini?
Tätä olen käsitellyt jo aikaisemmin tässä blogissani täällä http://www.taikuriristiharju.com/taikuuden-esikuvia-osa-1/ ja täällä http://www.taikuriristiharju.com/taikurin-esikuvia-osa-2/

Televisiossa pyörii ohjelma, jossa naamioitu taikuri paljastaa temppujen salaisuuksia? Mitä mieltä olen kyseisestä ohjelmasta? Vaikuttaako se ammattiini?
Kyseinen ohjelma ei ole vaikuttanut ammattiini, eikä oikeastaan kenenkään muunkaan ammattitaikurin ammattiin. Ohjelmassa paljastettavat temput eivät sinänsä myöskään kosketa minua, sillä ne ovat pääasiassa isoja ”illuusioita”, joita en edes pidä taikuutena. Enemmänkin ne ovat isoja vanerista kasattuja arvoituksia, joiden viihdearvo on hyvin vähäinen. Ikävintä ohjelmassa on se, että se voi muodostaa taikuudesta väärän kuvan, että taikuus olisi helppoa ja sen tekemiseen riittää kun tietää salaisuudet tai omistaa sopivan laatikon. Ohjelma siis välttää täysin kaiken sorminäppäryyteen, harhautukseen, psykologiaan ja yleensä taitoa vaativan taikuuden, sillä niitä ei voi selittää yksinkertaisilla 15sekunnin salaisuuksilla. Lisää aiheesta kirjoitin täällä http://www.taikuriristiharju.com/taikatemppujen-paljastukset/

Mitä mieltä olen ”lisää nimi” Televisio taikurista?
Käsittelin aihetta luultavasti täällä http://www.taikuriristiharju.com/criss-angel-david-blaine-david-copperfield-ja-muut-2000-luvun-tv-taikurit/

Tiedänkö miten ”se ja se” taikuri tekee ”sen ja sen” tempun?
Kun on tutkinut ja opiskellut taikuutta lähes 20-vuotta niin yksi haittapuolista on valitettavasti se, että menettää itse hyvin pitkälle kyvyn kokea taikuuden herättämää hämmästyksen tunnetta. Tämä johtuu pitkälle siitä, että olen niin tietoinen eri salaisuuksista/metodeista ja ylipäätänsä mahdollisuuksista, mitä taikuuden tekniikoilla voidaan saavuttaa, että hyvin harvoin tulee enää vastaan temppua tai rutiinia, jonka toteutustavasta minulla ei olisi ainakin hyvin vahvaa arvausta.

Pääsenkö kasinolle?
Ehkä yleisin tornihuhu on, että taikurit eivät pääsisi kasinolle. Taikurit itse ehkä jossain määrin ruokkivat tätä huhua tehden peluritemppuja ja väittäen olevansa porttikiellossa kasinoilla. Totuus on kuitenkin toinen ja pääasiassa taikurit pääsevät kasinolle ja saavat myös pelata kasinoilla. Taikureiden käyttämät tekniikat eroavat täysin niistä, mitä oikea kasinolla huijaaminen vaatisi. Kasinoiden henkilökunta on myös koulutettu tunnistamaan huijareita ja hyvin harvan taikurin taito oikeasti riittäisi huijaamaan kasinolla.

Pystyisinkö huijaamaan korttipelissä?
Teknisesti, perus kotipelissä, kyllä… Ja joskus leikkimielisessä pelissä, jossa ei ole pelattu kuin kunniasta/tulitikuista/vesipokerissa/juomapelissa jne, olen huijannut testi mielessä. Rahapelissäkin toki pystyisin, mutta se on arvojeni vastaista ja ei ole sen arvoista. Jos korttitaikuri jää kiinni, hänelle nauretaan… Jos korttihuijari jää kiinni… nooh… Sanotaanko että toivottavasti saa pitää sormensa 😉

Jos jollain lukijalla on mielenpäällä vielä jotain, niin lisätkää kysymykset kommentteihin. Pyrin hyväksymään kommentit ja vastaamaan niihin mitä pikimmiten.