Koska kesän keikkakalenteri näytti perinteiseen malliin siltä, että jokainen viikonloppu menee hääkeikoilla elokuun puoliväliin asti, niin päätin pitää juhannuksen vapaana ja suunnata ulkomaille. Vapaata oli kuitenkin vain reilu viikko, joten Aasia, Yhdysvallat ja muut kohteet, jonne pitäisi jo pelkästään lentoihin varata vuorokausi matka-ajaksi, olivat suoraan poissa laskuista. Päävaihtoehdoiksi muodostui Rooma tai Berliini. Valinta oli lopulta suhteellisen helppo, sillä etenkin nuorempana olin todella kiinnostunut historiasta ja tietty; ”Kaikki tiet vievät Roomaan”

MATKABUDJETTI

Olen varannut kaikki matkani aina verkosta Travellink palvelun kautta. Homma on joka kerta toiminut ja lopullinen hinta on aina ollut samassa vastaavien palveluiden kanssa. Mitäpä sitä siis hyväksi koettua vaihtamaan. Lennot ja hotelli viikoksi (7 yötä), vajaa kaksi viikkoa etukäteen varattuna rokottivat lompakkoa noin 650eurolla. Roomaan olisi päässyt toki jo noin 500e pintaan, mutta jos jotain on oppinut ulkomailla matkatessa, niin ei viitsi ihan niitä halvimpia yhden ja kahden tähden hotelleja ja hostelleja ottaa. Se mikä Suomessa voi mennä kolmen tähden hotellina on lähes poikkeuksetta ulkomailla neljän tähden hotelli. Ennemmin maksaa hieman extraa siitä, että on puhdas ja siisti huone, kuin ottaa riskin ötököitä vilisevästä komerosta, joka on siivottu viimeksi viikko sitten.

MINNE MAJOITTUA

Lisään tämän osion tänne lähinnä siksi, että itse kaipaan aina tätä infoa matkablogeista. Rooman alue on valtava, mutta pääosa nähtävyyksistä on siis hyvin tiiviillä alueella. Julkinen liikenne metroa lukuun ottamatta on arvaamatonta, joten hyvällä hotellisijainnilla säästää valtavasti aikaa ja jalkoja. Oma hotellini sattui ihan liian syrjään keskustasta, Tiburtinin rautatieaseman lähelle. Sinne toki pääsi metrolla ja bussilla lähes ovelle, mutta matkaan meni helposti 30min suuntaan, joten kesken päivän hotellilla virkistäytymässä käyminen ei ollut sinänsä optimaalista.

Hotellia valitessani pyrkisinkin valitsemaan hotellin idästä esim Terminin päärautatieaseman läheisyydestä tai Terministä lähteen jonkin metropysäkin läheisyydestä. Lännessä rajana voisi esim toimia Tiber joki ennen Vatikaania. Myös etelässä rajana toimii Tiber joki. Toki mitä pohjoisempana ja lähempänä metrolinjaa hotelli on, sitä parempi se on sijainnin kannalta. Pohjois-suunnassa hyvä raja on iso viheralue. Jos hotellin valitsee tuon alueen sisältä, ovat lähes kaikki nähtävyydet kävelyetäisyydellä ja kesken päivän hotellilla virkistäytyminen onnistuu myös. Jos budjetti on tiukka ja hotelli kauempaa tulee edullisemmaksi, niin suosittelen valkkaamaan hotellin silti muutaman sadan metrin päästä päämetrolinjoista. Yöelämä tosin jää tuolloin kokematta, ellei ole halukas sijoittamaan taksiin. Rooman karttoja löytyy helposti googlesta.

ITALIAN HINTA-TASO

Varasin matkakassaani viikoksi 500e, mutta itse asiassa selvisin noin 350e:lla. Hinta-taso Italiassa on pääsääntöisesti noin 20-30% Suomea edullisempi, mutta tuokin tuntui riippuvan tuotteesta ja ostopaikasta. Perus supermarketissa perus ruokavälineet olivat siis 20-30% edullisempia, mutta tuontituotteet kuten vaikka Pringles perunalastut tai pyykinpesuaineet olivat samoissa hinnoissa kuin Suomessa. Alkoholi ja virvoitusjuomat olivat huomattavasti edullisempia. Iso 0,75 vodka pullo oli 6euron tietämissä ja viiniä löytyi hintahaarukasta 0,80e/50cl ylöspäin.

Ulkona syömisen hinta oli luonnollisesti suoraan verrannollinen etäisyyksiin turistialueista. Turistialueilla perus ravintoloissa, joita oli hieman joka kulmalla perus pasta-annos oli yleensä 6-12e hintahaarukassa riippuen pastasta. Samaan luokkaan kuuluivat lasagnet ja vastaavat. Pihviannoksien hinta oli yleensä 12-18e haarukassa. Tosin noista on hyvä mainita, että pihviannoksiin piti tilata lisukkeet erikseen muutamilla euroilla. Eli periaatteessa siis lähellä Suomen hintoja.

Ravintoloiden oma talon viini oli pääsääntöisesti hyvin edullista Suomeen verrattuna. Yleensä talon viiniä näytti saavan pullon/litran noin 10e hintaan, mikä toki on edelleen vielä suhteellisen iso voitto, kun vertasi hintoja paikallisten markettien hintoihin. Virvoitusjuomista kuten Coca-Cola kiskottiin yleensä 2-3e per tölkki ja iso vesipullo oli pari euroa. Kaiken kaikkiaan kaksi aikuista söi yleensä alkuruuan, pääruuan, viinit, veden ja colan noin 40e:lla, eli 20e per henkilö. Ei super edullista, mutta ei silti kauhean kallistakaan. Tuo siis turistialueiden läheisyydessä.

Hauskaa sinänsä noissa turistialueiden ravintoloissa oli se, että vaikka Italia ei niin sanotusti ole ”tippimaa” eli tippien jättäminen ei kuulu maan tapoihin, niin etenkin turistialueilla tarjoilijat tekivät hyvinkin selväksi, että he odottivat saavansa tippiä. Pari euroa per henkilö teki yleensä tarjoilijat tyytyväisiksi.

 

ITALIALAINEN RUOKA

Italialaiset rakastavat ruokaa! Aamupala on paikallisille yleensä jokin pieni leipä ja kuppi espressoa. Mahdollisesti jossain välissä syödään palanen pitsaa välipalana. Sillä jaksetaan sitten iltapäivään tai jopa iltaan jolloin syödään ja kunnolla. Italialaisella lounaalla syödäänkin usein kaksi eri pääruokaa (first course ja second course) ja tuo oli esille myös lähes kaikkien ravintoloiden ruokalistoissa. Ensimmäinen kierros on kevyempi, pastoja, lasagne, pitsaa jne. ja toinen kierros lihaisampi tai kalaisampi.

Hauskaa Italialaisissa ruokapaikoissa oli se, että lähes kaikki olivat automaattisesti ”Restaurant Pizzeria” tyylisiä yhdistelmiä ja niiden menut olivat lähes aina pitsa ja pasta painotteisia. Suomessa katukuvan valtaavia mäkkäreitä, subwayta ja vastaavia pikaruokapaikkoja ei oikeastaan ollut. Koko Roomassa tuli itse asiassa vastaan vain 2 McDonaldsia ja yksi Burger King. Niiden tilalta oli paikallisia minipitserioita, joista sai usein myös paniineja tai täytettyjä sämpylöitä.

Italialainen pitsa ja pitseria eroaa sen suomalaisesta pikkuveljestä aika paljon. Italiassa pitsaa on tarjolla valmiiksi vitriinissä lukuisia eri versioita. Asiakas saa valita niistä mieleisiänsä makuja ja ”kokki” leikkaa ne asiakkaan mieleisiin kokoihin, punnitsee ja lämmittää uunissa ja antaa mukaan. Pitsaa siis myydään kilohinnan mukaan. Keskimääräinen hinta taisi vaihdella 2-4e välillä per kilo. Yleensä noin 3e/kg. Muutamalla eurolla siis sai mukaan lukuisia erimakuisia palasia, eikä koko pitsaa yhdellä maulla kuten Suomessa. Systeemi toimi todella hyvin! Olen kuullut aikaisemmin Italiassa käyneiltä tutuiltani, että paikallinen pitsa jakaa mielipiteitä. Suomalaiseen pitsaan, joka ui täytteissä, tottuneet usein eivät italialaisesta pitsasta pidä, sillä täytteitä on selvästi vähemmän ja pää maku muodostuu tomaattikastikkeesta ja eri juustoista. Itse pidin italialaisesta pitsasta valtavasti. Minun on mahdotonta edes kuvitella tilaavani Suomessa perus margarita pitsa, eli pitsa pelkällä tomaattikastikkeella ja juustolla, mutta Italiassa se osoittautui suosikiksini. Tomaatit noin yleensäkin maistuivat Italiassa ihan eriltä kuin Suomessa. Sama tosin koski myös muita hedelmiä ja vihanneksia. Esim Suomessa en voi sietää oliiveja, mutta Italiassa popsin niitä mielelläni. Arvelen että tämä johtui siitä, että Italiassa hedelmiä ja vihanneksia ei ollut hukutettu säilöntäaineisiin ja poimittu raakoina, jotta ne saataisiin kuljetettua pohjoiseen.

Söin Italiassa elämäni parasta pitsaa ja myös lasagnea. Pastat olivat pääasiassa hyviä, mutta eivät silti mitenkään erikoisia. Tosin niissä korostui hienosti yksinkertaisuus. Pasta-annoksissa ei pääosaan nousseet täytteet, vaan niin sanotusta ”Al dente” eli juuri ja juuri kypsäksi keitetty pasta parilla yksinkertaisella mausteella, kuten vaikka valkosipuli, pippuri tai parmesaanijuusto. Juustoja ja niiden selkeitä eri makuja hyödynnettiin muutenkin laajasti. Silti kieltämättä kun söi lähes viikon putkeen pastaa, niin se alkoi jo hieman tökkiä. Samoin turistialueiden ravintoloiden sisäänheittäjät alkoivat jo hieman ärsyttää.

 

GELATA, JA NESTEYTYKSESTÄ HUOLEHTIMINEN

Pastan lisäksi Italia on tunnettu gelatosta. Gelato on jäätelön kaltainen, vähärasvaisempi jälkiruoka, joka on suomalaisen näkökulmasta pehmiksen ja jäätelön välimuoto. Gellaterioita olikin lähes joka kulmauksessa ja ympäri kaupungin oli myös lukuisia kojuja, jotka tätä herkkua möivät. Hinnat vaihtelivat turistialueiden neljän euron ”ryöstöistä” pariin euroon. Makuja oli laidasta laitaan; perus vanilja, suklaa ja mansikka luonnollisesti löytyivät, mutta myös paljon erikoisuuksia kuten omena, sitruuna, kinder jne.

Kesäkuussa Roomassa on jo kuuma ja kuulemma helteet vielä pahenevat heinä-elokuulle, joten gelatoa tuli nautittua suhteellisen paljon. Matkan aikana päivien keskilämpötila oli varjossa noin 33-34 astetta, joten paras tapa liikkua oli hakeutua tietoisesti varjoon ja juoda paljon. Juominen oli itse asiassa tehty helpoksi Roomassa. Kaupunki on täynnä suihkulähteitä ja niiden tietämissä oli lähes aina vedenottopisteitä, joissa vesipullon pystyi täyttämään täysin ilmaiseksi. Pisteitä oli tiheässä joten niihin harvemmin edes tarvitsi jonottaa. Vesijohtovesi itsessäänkin oli juomakelpoista sellaisenaan. Muita virvoitusjuomia sai paikallisista Spar marketeista noin euron hintaan. Myös terasseilla nesteytyksestä huolehtiminen onnistui, mutta oli etenkin turistialueilla kallista ja ulkona istumiselle oli vielä erit hinnat kuin sisällä istumisesta. Jätti hieman happaman maun… Sama tuote, sama paikka, mutta ulkopöydästä veloitetaan useampi euro extraa…. Ei ihme jos monien pubien ulkopöydät ammottivat helteessä tyhjyyttä ja turistit istuivat ennemmin portailla tai suihkulähteiden reunoilla.

NÄHTÄVYYDET

Nähtävyyksiä Roomassa riittää, etenkin historiasta kiinnostuneille. Näistä voisi kirjoittaa loputtomiin, mutta yritän pitää tämän suhteellisen tiiviinä ja keskittyä päänähtävyyksiin. Ensimmäisenä päivänä perillä suuntasimme Forum Romanumille, eli historiallisen Rooman raunioille. Alue oli nykyään pääasiassa raunioita, paria säilynyttä tai entisöityä temppeliä ja kirkkoa lukuun ottamatta. Sisäänpääsymaksu alueelle oli noin 15e tuntumassa ja se kattoi kaksi päivää ja sisälsi myös pääsylipun colosseumille. Alueella harhaillessa kameran kanssa olisi helposti saanut kulumaan tuon kaksikin päivää, mutta kävelimme silti alueen läpi yhdessä päivässä ja jatkoimme sieltä suoraan vieressä sijainneelle colosseumille.

 

Colosseum on antiikin ajan Rooman suurin amfiteatteri, jonne mahtui parhaillaan jopa 50 000 katsojaa. Vielä vakuuttavempaa tuosta tekee, että colosseum on suunniteltu niin, että nuo 50 000 katsojaa saataisiin ulkopuolelta omille paikoilleen 15minuutissa. Siitä voisi moni nykyinen urheiluareena ottaa mallia. Colosseum on nykyään jo pahoin vaurioitunut sen huippuvuosista, mutta se on edelleen vakuuttava näky. Täytyy arvostaa kuinka kaksi tuhatta vuotta sitten kyettiin rakentamaan vastaavia valtavia monumenttejä.

  

Ensimmäisen päivän iltana jatkoimme vielä myös Trevin suihkulähteelle, joka lienee tunnetuin sadoista Rooman suihkulähteistä. Tarinan mukaan jos Treviin heittää kolikon, pääsee kolikon heittäjä vielä elämänsä aikana takaisin Roomaan. Menin tietty ensimmäisen illan töpinöissäni kolikon sinne heittämään, mutta myöhemmin tuli sellainen olo, että voisin käydä naaraamassa sen sieltä pois. Kerran jo nähty, joten valtavaa hinkua palata Roomaan ei jäänyt. Treviltä oli lyhyt matka espanjalaiselle aukiolle, jossa sijaitsee myös hieman väärin yleisesti nimetyt espanjalaiset portaat, joilla istuessa olikin mukava seurata auringon laskemista tuhansien muiden kanssa.

 

Muita yleisiä nähtävyyksiä Roomassa ovat lukuisat eli aukiot, kuten Piazza De Popolo, Piazza Navina, Pantheon, kymmenet temppelit ja kirkot, joita tuntui tulevan vastaan yllättäen joka toisen nurkan takaa sekä tietty lukuisat suihkulähteet, historialliset rakennukset ja sotasaaliina tuodut obeliskit. Rooma on siinä mielessä mielenkiintoinen suurkaupunki, että se koostuu pääasiassa hieman sekalaisista todella kapeista kaduista joita yhdistävät suuremmat aukiot. Ikinä ei tiedä mitä seuraava kulmaus tuo tullessaan.

Yksi suosikeistani oli myös Piazza de Popolon pohjoispuolella oleva valtava puistoalue, jonne sijoittui myös Rooman eläintarha. Puistoalue itsessään oli niin suuri, että sinne matkaaville turisteille oli tarjolla vuokralla segwayta, polkupyöriä ja polkuautoja ja muita liikkumista nopeuttavia kulkuneuvoja. Kävellenkin toki aluetta pystyi kiertelemään, mutta matkanteko oli huomattavasti hitaampaa. Päivä vierähti hyvin nopeasti kun siihen lisäsi vielä kierroksen eläintarhassa.

VATIKAANI

Jos kerran on jo Roomassa niin samalla kannattaa luonnollisesti käydä myös Vatikaanissa, joka on oma itsenäinen kaupunkivaltionsa. Vatikaanilla ei ole itsenäistä poliittista tai sotilaallista vaikutusvaltaa ja taloudeltaankin se on täysin sidoksissa ympäröivään Italiaan. Vatikaanilla on kuitenkin paljon valtaa kirkollisissa piireissä, sillä sieltä johdetaan katollista kirkkoa.

Vatikaania kiertää korkea muuri ja suuri osa sen alueesta on suljettu tavalliselta kansalta. Pietarin kirkon aukea ja itse Pietarin kirkko kuitenkin ovat kuitenkin avoimia, ilmaisia nähtävyyksiä, jotka keräävät tuhansia turisteja päivittäin alueelleen. Myös Vatikaanin museo on yleisölle avoin lisämaksusta. Vatikaanin museossa säilytetään lukuisia Italian, Rooman ja katollisen kirkon kuuluisimpia taideteoksia.

 

Pietarin kirkko on vakuuttava näky ja valtavan kokoinen. Myös sen edessä oleva aukea, jossa Paavi pitää Vatikaanissa ollessaan uskonnollisia messuja on valtavan kokoinen. Pietarin kirkkoon kannattaa varautua jonottamaan vähintään puoli tuntia, sillä sen alueelle pääseminen vaatii turvatarkastuksen läpi käymistä. Ruuhkaisempina aikoina jonot voivat kuulemma olla jopa tunnin luokkaa. Ei silti kannata narahtaa paikalla oleviin kaupustelijoihin, jotka myyvät ”jonon ohi lippuja”. He ovat huijareita ja Pietarin kirkkoon kaikki jonottavat kiltisti, lipusta huolimatta.

Vatikaanin museolle johtavan reitin varrella on vastaavia kaupustelijoita. He jopa lupaavat audienssin Paavin kanssa sopivaan hintaan. Audiensseja kuulemma järjestetään joka keskiviikko, mutta näiltä katukauppiailta niihin lippua et tule saamaan… Muutenkin Vatikaanin museolle ei ainakaan torstaina ollut ollenkaan jonoa, joka olisi vaatinut mitään ”jonon ohi” passin ostamista. Vatikaanin museo on valtava! Sinne saisi historiaan perehtynyt uppoamaan pari päivää helposti, mutta jos mielessä on pääasiassa nähdä Dan Brownin kirjoista ja koulun historian tunneilta tuttu Sikstuksen kappeli, niin tarjolla on myös niin sanottuja ”pikakierroksia” jotka kiertävät museon läpi lyhyemmän kaavan kautta. Pitkän kierroksen tekijöiden kannattaa varata museoon ruuhkasta riippuen vähintään kaksi tuntia. Kolme lienee realistisempi jos meinaa edes välissä hieman katsella tarkemmin näkemäänsä. Istuma tai lepopaikkoja on lähes turha odottaa, joten museoon kannattaa suunnata tuoreilla jaloilla. Ilmastointi on mitäänsanomaton ja väenpaljos hirvittävä. Tämän lisäksi museo on pääasiassa pitkissä käytävissä, joiden lopuissa on aina suppilona kapea ovi joka hidastaa ihmismassojen kulkua entisestään. Lopussa olevassa Sikstuksen kappelissa on myös muuten valokuvauskielto…

 

LIIKKUMINEN ROOMASSA JA JULKINEN LIIKENNE

Rooman ydinkeskusta on pienehkö ja pääasiassa nähtävyydeltä nähtävyydelle voi kävellä suhteellisen vaivattomasti. Paras tapa kokea Rooma onkin ehdottomasti kävellen, ilman kiirettä. Korostan vielä tuota viimeistä. Paras tapa kokea Rooma oli nimenomaan kävellä muutama sata metriä, istahtaa varjoon portaille tai penkille seuraamaan maailman menoa. Vartin päästä matka jatkuu taas muutaman sata metriä seuraavaan varjoon nauttimaan gelatoa ja seuraamaan paikallisten suht rauhallista askartelua.

Pitemmät välimatkat voi taittaa julkisissa kulkuneuvoissa. Rooman metrossa on toistaiseksi vain kaksi risteävää linjaa. Kolmas linja avataan tämän vuoden lopulla, mutta lopullisesti se valmistuu vasta noin viiden vuoden päästä. Metron käyttäminen on hyvin helppoa ja nopeaa. 100min voimassa oleva lippu maksoi 1,5e tai viikon rajattomasti voimassa oleva passi 22e. Metrot kulkivat aamu viidestä puoleen yöhön arkisin ja viikonloppuisin yhteen tai kahteen. Yleensä metroja meni noin kuuden minuutin välein. Pisin odotusaika oli illasta pahimmillaan 15min. Metrot olivat usein hyvin täynnä ja ilmastointi toimi harvemmissa, joten niitä käyttäessä kannattaa varautua kuumuuteen ja seisomaan.

Myös bussien ilmastointi oli lähes tuntematon käsite Roomassa ja myös ne olivat tupaten täynnä. Tämän lisäksi italialaisten yleinen hitaus tuntui vaivaavan myös busseja ja vaikka aikataulut olivat selvästi esillä, niin niitä ei edes yritetty noudattaa. Oli täysin tavallista että bussiasemalla oli saman linjan kolme bussia peräkkäin odottamassa lähtöä ja niiden, sekä muiden ympäriltä lähtevien linjojen kuljettajat olivat 15min tupakkitauoilla yhdessä kiistelemässä kenen äiti tekee parhaat pastaruuat, samalla kun bussi oli jo tupaten täynnä ja reilusti myöhässä. Jos työnteko myös muilla aloilla Italiassa on yhtä heikoissa vetimissä, niin talouskriisin poikanen ei kyllä ihmetytä yhtään 🙂

Julkisen liikenteen kuulutukset ja tiedoksiannot muuten ovat Roomassa vain italiaksi. Joten ongelmatilanteissa turisteilla voi mennä sormi hieman suuhun, kun metron ovet ovatkin yhtäkkiä lukossa ja infoa tilanteesta ei ole tarjolla englanniksi missään. Ja paikallisten englanninkielen taito lienee samaa luokkaa kuin suomalaisten venäjänkielen taito; onnea vaan löytää joku joka puhuu englantia kahta sanaa enempää. Tuo jälkimmäinen tuli koettua juuri omalla kohdalla, kun perjantai iltana 11:sta pintaan metron ovet olivat kaltereiden takana ja kukaan ei tiennyt miksi. Lopulta löytyi joku neuvomaan, että metrolinja olisi poikki aamuun asti, syytä ei ollut tiedossa, mutta kävelemällä parin pysäkin verran eteenpäin toimiva linja löytyisi. Oookkei… Noh, onneksi olen hyvä suunnistaja joten pienen seikkailun jälkeen seuraavat asemat myös löytyivät ja metro kulki niistä eteenpäin. Seuraavana aamuna hotellilla selvisi että metron toimimattomuuden syy oli ollut VARASTETUT METROKAAPELIT! Ei voinut kuin nauraa 😀 Vain Roomassa! Noh, kai niitä oli joku tarvinnut…

Takseista varoiteltiin useammissa turistioppaissa, joten käytin taksia vain kerran. Tuolloin kyytiinnousumaksu oli 3,30e ja kilometrit kai 90senttiä per kilometri. Mittari rullasi vain auton liikkuessa, toisin kuin Suomessa, jossa pelkästä liikennevaloissa istumisesta voi joutua maksamaan useamman euron, jota on todellakaan muuten käsitä, koska hinta takseissa Suomessa esitetään kilometrien, ei ajan mukaan.

Leonardo Da Vincin lentokentältä Rooman keskustaan menee noin puolen tunnin välein Leonardo Da Vinci Express juna. Matka taittuu noin 30 minuutissa ja maksaa 14e. Varteenotettava vaihtoehto taksille joka lentokentältä hotellille on usein kiinteä 50-60e.