”1900-Luvun ongelma taikureilla on ollut se, että he ottivat jotain joka oli luonnostaan syvällistä ja merkityksellistä ja he tekivät siitä merkityksetöntä ja vähäpätöistä” Max Maven

Taikuri…
En varsinaisesti pidä tuosta sanasta…
Tai suhtautumiseni sitä kohtaan on äärimmäisen ristiriitainen.
Toisaalta olen ylpeä siitä, että olen taikuri, mutta samaan aikaan olen äärimmäisen surullinen siitä, että valtaväestölle taikuri merkitsee jotain täysin muuta kun minulle.

En ole yksin ajatuksieni kanssa ja viimeviikolla Los Angeles Timesin artikkelissa yksi sukupolveni merkittävimmistä taikureista Derek Delgadio, joka on avaamassa ensimmäistä sooloesitystään teatteriin Los Angelesissa, (DelGaudion edellinen kahden miehen esitys rikkoi valtavan kasan ennätyksiä ja pyöri myös Broadwaylla), kirjoittaa; ”Taikuri sanaa vaivaa ikävä löyhkä, riippumatta siitä viitataanko sillä Las Vegasin esiintyjään vai lasten syntymäpäivätaikuriin”.

DelGaudio jatkaa; ”Olen todella ylpeä että olen taikuri ja yritän luoda maailman, joka on vertauskuvallisesti maaginen ja edustaa todellista maagista maailmaa jossa elämme.” DelGaudio kertoo kuitenkin heti perään, että häntä turhauttaa, kun yhteiskunta ei tunnusta hänen tekemäänsä arvokkaaksi. Yhdeksi syyksi DelGaudio esittää valtavan amatöörien ja vähätellen taikuuteen suhtautuvien harrastajien paljouden.

Ymmärrän DelGaudion näkökulman sillä esimerkiksi Suomessa todennäköisyys sille, että näkee oikeasti todella taitavan, asiansa osaavan ja taikuutta laajasti tuntevan ja arvostavan taikurin on todella pieni. Kyseenalaistan myös jatkuvasti omaa tekemistäni ja osaamistani. En ole onneksi yksin, sillä asia nousi tällä viikolla esille myös taikureiden sisäisessä keskusteluryhmässä, kun eräältä ammattilaiselta oli asiakas kysynyt miten ihmeessä hänen pitäisi erottaa kuka on oikeasti ammattilainen ja kuka on oikeasti hyvä, kun kaikilla tuntuu olevan niin hienot nettisivut? Vaikeaksi tämän tekee se, että näitä muutaman vuoden alaa harrastaneita, jotka päättävät pistää pystyyn nettisivut, ja myyvät itseään ”artisteina” tai tarjoavat alan koulutusta ja antavat ymmärtää olevansa todella kokeneita on masentavan paljon. Lisää näyttää syntyvän lähes kuukausittain. Tällainen kaikin puolin keskiverto esiintyjä, jota tilaaja ja yleisö olettavat ammattilaiseksi, vain pahentaa tilannetta ja ruokkii stereotypioita ja negatiivisia olettamuksia taikureista.

Valtaväestön mielikuva taikureista on taikurin näkökulmasta tarkasteltavissa varsin masentavaa. Liian monet mieltävät taikurin frakkiin pukeutuvaksi silkkiliinoilla leikkiväksi mieheksi, lasten synttäreillä värikkäässä asussa meuhkaavaksi pelleksi tai yritystilaisuuden esiintyjäksi joka ei ole, mutta yrittää kovasti, olla hauska tai edes hämmästyttävä, olematta kumpaakaan. Pahinta noissa mielikuvissa kuitenkin on se, että iso osa noista harrastajista ja osa ammattilaisistakin ruokkii noita väitteitä!

Media ei helpota tilannetta yhtään, sillä ohjelma-aikaa annetaan Criss Angelin ihmisten älykkyyttä loukkaavalle ”wanna be rockstar” ohjelmalle tai sitten nostetaan esille joku vain sen takia, että ulkoiset avut sattuvat miellyttämään. Tosin, taikuuden esittäminen televisiossa muutenkin on äärimmäisen vaikeaa ja sinänsä kokonaan oma aiheensa, mutta esimerkiksi välimeren maissa, Euroopassa ja Aasiassa on tehty onnistuneita taikuuteen keskittyneitä tv ohjelmia vielä viimevuosina, loukkaamatta katsojien älykkyyttä ja tunkematta mukaan pakollista tosi-tv äänestys aspektia. Taikuus on kuitenkin tarkoitettu ennen kaikkea koettavaksi elävänä.

Onneksi Suomessakin on ainakin pieni kourallinen intohimoisesti taikuuteen suhtautuvia taikureita, jotka pyrkivät muuttamaan ihmisten ennakkoluuloja ja näkevät valtavasti vaivaa esityksiensä eteen. Muutosta siis tapahtuu, mutta se tapahtuu todella hitaasti… Ja vielä hitaammin mikäli muutos ei lähde taikureista itsestään. Taikuri Eugene Burger on kirjoittanut; ”Taikuuden talossa on lukuisia eri huoneita!”, joten seuraavan kerran kun näette taikurin, niin riippumatta siitä pidittekö hänestä vai ette, niin kannattaa pitää mielessä, että ehkä pääsitte vasta kurkistamaan eteiseen…